Poika on kadonnut

Lundissa perheineen asuva Cecilia Sahlström (s. 1960) lukeutuu suosittuihin ruotsalaisiin naisdekkaristeihin, joskaan hän ei Suomessa ole yhtälailla tunnettu kuin eräät kollegansa.  Kulttuuriopintoja Uppsalan yliopistossa suorittanut Cecilia työskenteli pitkään poliisina ennen vuonna 2006 alkanutta kirjailijan uraansa. Esikoisdekkari oli vuonna 2017 ruotsiksi julkaistu Valkoinen syreeni.

Suomeksi vuonna 2023 ilmestynyt Poika joka katosi (Saga Egmont, suom. Pasi Punnonen, 419 s.) on Sahlströmin rikoskomisario Sara Vallénista kertovan dekkarisarjan kolmas osa. Hänen kirjojaan kuvataan uskottaviksi ja asiasisällöltään paikkansa pitäviksi ja erityisesti tätä kirjaa ”tummasävyiseksi ja nopeatempoiseksi rikosromaaniksi aikuisten maailmasta, jossa nuoret joutuvat kärsijöiksi”. 

Ruotsissa vaikuttaa kaksi natsiajan ihanteita toisistaan eroavin tavoin yhteiskunnassa hajaannusta aiheuttamaan pyrkivää joukkoa. Niiden ajatusmaailma on totuttuun verrattuna kapinallista, pahimmillaan sairasta. Ja keinot paljolti rikollisia.

Päiväkodista jälkiä jättämättä siepattu kaksivuotias poika katoaa havaintojen päättyessä poliisikoiran vainuamiin jälkiin. Niiden perusteella poika on noussut autoon.  Kadonneeksi epäilty kuitenkin putkahtaa vihjeen seurauksena kahdenkymmenen vuoden päästä näkösälle ja tutkinta avataan uudelleen. Poliisi Sara Vallén kytkeytyy siihen poliisi Torsten Venngrenin kanssa. 

Saralla on huolia maahan saapuneita nuoria pakolaisia tukevaan yhdistykseen kuuluvien kahden tyttärensä asioiden kanssa. He auttavat siirtolaisia opiskeluun liittyvissä kotitehtävissä ja kokevat pahaa, jopa uhkaavaa häirintää. Eräs heidän ryhmäänsä kuulunut opiskelija ei ilmesty kokoontumisiin ja löytyy surmattuna hakaristimerkintä otsaansa viillettynä. Vastaavia viiltelyjä tehdään myös raakojen pahoinpitelyjen, jopa niistä johtuvien tappojen yhteydessä. Jotkut pahiksista ovat hyvin pukeutuneita yliopiston oikeustieteen opiskelijoita tai sellaisiksi tekeytyviä.

Monitahoinen tutkinta etenee ja rikokset alkava vähän kerrassaan selvitä. Juoneen liittyy myös Taalainmaalla sijaitseva, jo 1600-luvulla rauta- ja etenkin kuparikaivoksista tunnettu, meillä talviurheilukeskukseksi mielletty Falun.

Perinteinen poliisityö alkaa tuottaa tuloksia. Tietotekniikka on keskeisessä roolissa rikosten selvittämisessä. Monien mutkien ja yllätysten kautta pahimmillaan sekava tapahtumaketju nousee kokonaisuudessaan päivänvaloon.

Kiitossanoissaan kirjailija toteaa tämän osoittautuneen vaikeimmin työstettäväksi teoksekseen.  

Ikääntyneille silmille ärsyttävän pienellä kirjasinkoolla painettu yli nelisensataasivuinen kirja on oma luku-urakkansa. Juonen koukerot vaikuttavat paikoin hieman lapsellisilta ja jotkut ovat ennalta arvattavissa. Ruotsalaisittain kirjassa halaillaan runsaasti. Lukemisen arvoinen kirja toki on. Sen luettuaan jää toivomaan, ettei siinä kuvattu ajattelu saa meillä Suomessa jalansijaa.

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu