Rautakauden miekkoja

Mikko Moilanen on rautakautisiin miekkoihin erikoistunut suomalainen arkeologi, tietokirjailija ja kisälliperiaatteella kouluttautunut seppä. Hän väitteli Turun yliopistossa tutkimusaiheenaan Suomesta löytyneiden nuoremman rautakauden miekkojen säiläkirjoitustekstit.  Moilanen paitsi tutkii miekkoja myös osaa sekä entistää että valmistaa niitä. Säilämiekan taonta on korkeaa sepäntaitoa edellyttävä useita työnvaiheita ja niiden takia runsaasti työtä sekä aikaa vaativa suoritus. Miekka ei todellakaan ollut kertatakomisella valmis.

Kiinnostuin asiasta ja hankin väitöskirjasta (Marks of Fire, Value and Faith, Turku 2015) laaditun ”kansanpainoksen” Viikinkimiekat Suomessa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, 2018, 263 s.). Tutustuin myös miekoista ja tutkimuksistaan useissa yhteyksissä kertoneeseen Mikkoon, jonka tutkimuksia on referoitu runsaasti. Hän on itsekin kirjoittanut useita kotisivultaan löytyviä artikkeleita ja ollut kysytty esiintyjä. Miekat palautuivat mieleeni seuratessani hänen Lahdessa juuri pitämäänsä esitystä. 

Miekka oli omistajalleen sekä yliluonnollisia ominaisuuksia sisältävä ase että statusesine ja perintökalleus. Tunnettuja säiliä olivat INGELRII ja ULFBERHT -miekat. Moilanen haastaa käsityksen rautakauden Suomesta köyhänä syrjäseutuna. Entistettyjä miekkoja on esillä mm. Kansallismuseossa.

Suomesta on löydetty uskomaton määrä säilämiekkoja – toistaiseksi jopa parisensataa. Joissakin tapauksissa niiden raudan alkuperä viittaa  skandinaavisiin malmiesiintymiin. Useat niistä ovat hautalöytöjä. Vainajan mukana haudatut miekat rikottiin usein käyttökelvottomiksi joko paloittelemalla tai murjomalla. Ne myös saattoivat olla kuumentuneet tuhoisasti haudattaessa. Uusia löytöjä kirjataan jatkuvasti, osin metallinpaljastimien harrastuskäytön seurauksena. 

Miekkojen laatuskaala on ollut laaja surkeista meltorautaisista korkealaatuisiin. Monet löydetyt miekat ovat tietenkin pahoin ruostuneina huonokuntoisia. Niitä on tutkittu monin menetelmin, kuten esinettä vahingoittamattomalla röntgenkuvauksella. 

Upeasti kuvitettu teos kyseenalaistaa käsityksen rautakauden Suomesta köyhänä syrjäseutuna. Itäisen viikinkireitin varren Suomessa lienee ollut viikinkiasutustakin.  Moilanen takoo kirjan takakannen liitekuvassa.