RAUTE – laivoista täydellisten tehtaiden koneistotoimittajaksi

Lahden Rautateollisuus-Rautesta on jo kirjoitettu useita historiikkejä. Uusin niistä on tuore Sane Keskiahon kirjoittama RAUTE 114 vuotta rautaista arkea (julk. Raute Oyj, 285 s., löytyy digiversiona Rauten verkkosivuilta). Se on historiikeistä laajin ja nykypäivään ulottuva, eikä turhan tosikkomainen.

Blogin kirjoittajalla oli Rauteen 1960- ja 1970-lukujen suhde: opintoihin kuuluva harjoittelu valimossa sekä koneiden kokoonpanossa, yrityksen antamasta aiheesta tehty diplomityö ja sitä seurannut jakso tuotannon johto- ja yrityssuunnittelutehtävissä.

Vuonna 1908 perustettu Lahden Rauta- ja Metalliteollisuus Osakeyhtiö valmisti teknisesti kelpoisia sisävesilaivoja ajautuen silti kustannuslaskelmien petettyä pankin valvontaan. Sen teknilliseksi johtajaksi nimitettiin Teknillisen korkeakoulun laivanrakennuksen professori Henrik Schwartzberg ja talous- sekä henkilöstöasioita hoitavaksi isännöitsijä-toimitusjohtajaksi Edvin Kauppinen. Laivanrakennuksesta luovuttiin. Sen tilalle tulivat sahojen koneet, kuten ”raami-” eli kehäsahat ja höyläkoneet. Vaakoja ja rautasänkyjäkin valmistettiin. Yhtiöllä oli jo tuolloin Pietarissa myyntikonttori ennakoiden sittemmin sotakorvauksien vauhdittamia myöhempiä Neuvostoliiton/Venäjän liiketoimia.

Ensimmäisen maailmansodan suhdanteessa Rautesta toimitettiin Venäjälle ammussorveja. Seuraavien sotien aikana konepajassa sorvattiin tykin ammusten kuoria. Vanerikoneet tulivat ohjelmaan 1930-luvulla. Sotakorvaukset työllistivät, mikä tarjosi mahdollisuuden jatkaa kelpoisiksi osoittautuneiden tuotteiden toimituksia Neuvostoliittoon. Viennin osuus sinne oli enimmillään noin 80 % liikevaihdosta. Eräskin toimitus oli kolmen vuoden liikevaihdon suuruinen. Uudesta Venäjästä tuli sittemmin tärkeä, tosin arvaamaton asiakas. Huonoimpina vuosina sinne toimitettiin vain vähäinen määrä varaosia.  

Kauppisen siirryttyä turkulaisen Auran Konepajan osakas-isännöitsijäksi Schwartzbergistä tuli Rauten toimitusjohtaja. Hänen kolme Mustakallioiksi nimensä suomentanutta diplomi-insiööripoikaansa Aarne (vuorineuvos), Pauli (yli-insinööri) ja Heikki (vuorineuvos) sijoittuivat yhtiöön. Toimitusjohtajina Schwartzbergiä seurasivat Aarne ja Heikki. Myöhemmät toimitusjohtajat eivät enää olleet Mustakallioita. 

Nuoren kaupungin laidalle sijoittunut konepaja jäi kasvaneen Lahden puristuksiin ja lisää tuotantotilaa tarvittiin mittavien projektien valmistamiseen. Nastolasta löytyi sopiva tontti pistoraiteineen. Sinne rakennettiin useita tehdashalleja. Koko yritys pääkonttoreineen siirtyi vähitellen sinne kuitenkin ilman lopetettua valimoa.

Eräitä Rauteen kuuluneista sisaryrityksistä, kuten Rauten valmistusohjelmassa olleisiin puusepänkoneiden kokeiluja varten perustetusta Huonekalutehdas Sopenkorvesta ja Lahden Vaakasta luovuttiin. Joitain saman alan yrityksiä, kuten Infor, Enwe ja kanadalainen Durant, sittemmin Durant Raute, ostettiin ja osa niistä fuusioitiin emoyritykseen. 

Rauten nykyinen markkina-alue on maailmanlaajuinen. Täydellisiä puulevytehtaiden valmistuslinjoja raskaine levypuristimineen toimittamaan pystyvä yhtiö lukeutuu alansa merkittävimpiin toimittajiin.  Oma koelaitos tukee ja nopeuttaa tuotekehitystä. Uusia tuoteavauksiakin on tehty. Alunperin suomalaiselle puulle kehitettyjä koneita on markkina-alueen laajentuessa muokattu eksoottisille puulajeille. 2000-luvulla on tehty useita uusia järjestelyjä ja avauksia kuten Kiinassa sittemmin Sanghaista Changzhouhun siirretty toimipiste.

Rauten taipaleella on ollut yritykselle pitkään ratkaisevan tärkeän Venäjän ja Neuvostoliiton kaupassa kolme vakavaa murroskohtaa. Ensimmäinen niistä oli tsaarien Venäjän kukistuminen, toinen sotakorvauksia seuranneiden viisivuotissopimusten päättyminen ja kolmas Neuvostoliiton  mureneminen nyky-Venäjän syntyessä. Kaikista niistäkin selvittiin. Ukrainan sota sotkee nyt tätä markkinaa.

Ilmestynyt historiikki on kokeneen kirjoittajan laatima, runsasta arkistolähteisiin perehtymistä edellyttänyt yrityksen koko 114 vuotta kattavan toiminnan täydellisin katsaus ja sellaisena tutustumisen arvoinen. Se kuvaa sattuvasti konepajojemme toimintatapojen muuttumista, mihin on ollut pakko ajoissa reagoida.    

”Rakennukset, koneet ja valmisteet muodostavat vain sen kuolleen ympäristön, jolle niiden parissa toimivat henkilöt antavat elämän” lausui Aarne Mustakallio yhtiön 40-vuotisjuhlapuheessaan. 

Rauten limittyviä viiluja kuvaava tavaramerkki on professori Tapani Aartomaan suunnittelema.