Ruotsin monarkian tarina viikingeistä Victoriaan

Arvostettuna kuninkaallisten hovien asiantuntijana tunnetulta Sanna-Mari Hovilta on ilmestynyt kirja Viikingeistä Victoriaan, Ruotsin monarkian tarina (Minerva, 390 s.). Se keskittyy valtaan vuonna 1818 nousseeseen Bernadotte-sukuun. Aiempien hallitsijoiden osalta poimitaan esiin Suomen kannalta merkittäviä tai muuten erityisen kiehtovia kuninkaita noin 80 sivun verran ja Vaasoja viitisenkymmentä sivua. Loppu keskittyy Bernadotte-sukuun.

Kirjassa on havainnollinen, noin vuodesta 200 Ynglinga-suvusta alkava kuninkaiden Ruotsin kuninkaiden luettelo. Lukija yllättyy Bernadotte-sukuisten lyhyestä listasta muiden kuningassukujen jatkeena.

Varhaishistorian aikana kuninkuus toki oli usein kyseenalaista, vakiintuihan hallitsijan perinnöllinen asema vasta Kustaa Vaasan aikana. Hän oli sittemmin ainoa sukunimellinen kuningas, muut heistä tunnetaan etunimin ja järjestysnumeroin.

Tuhatluvun kummallekin puolelle sijoittuva viikinkiaika kosketti myös heidän itäisen kauppareittinsä varrella olevia suomalaisia. Viime aikoina on vahvistunut käsitys myös viikinkien pysyvämmästä täällä oleskelusta.

Kirjan tiedot ovat paljolti yhdenmukaisia suositun kanadalais-suomalaisen televisiosarjan Viikingit kanssa. Ragnar ”Nahkahousu” Lothbrokin ja hänen poikansa Björn Rautakyljen kuvaukset perustunevat paljolti saagoihin. Sarjaa tähdittivät myös suomalaisnäyttelijät Peter Franzén ja Jasper Pääkkönen.

Tietojamme siitä keitä viikingit oikein olivat ja miten he onnistuivat aikanaan hallitsemaan niin suurta aluetta, ovat ansiokkaasti lisänneet Mikko Moilasen Viikinkimiekat Suomessa kirjan tiedot (SKS 2018, puuttuu kirjan laajasta lähdeluettelosta). Samoin Kansallismuseon esittelemä Moilasen tutkimustyö sekä Tallinnan Merimuseon taannoinen upea viikinkinäyttely ja Tukholman Djurgårdeniin vuonna 2017 avattu Vikingaliv -museo.

Kuninkaiden joukossa oli monenmoista väkeä pyhimyksistä sotakiihkoilijoihin ja myrkyttäjiin. Eräskin kuningas uhrattiin niukkojen viljasatojen parantamisen toivossa jumalille, mikä tosin ei tilannetta korjannut. Ulkonäöltään hautaveistoksesta varmasti tunnettava ensimmäinen kuningatar lienee Erik Sammalkielen puoliso Katarina Sunesdotter.

Kirjasta selviää myös Tre kronor -tunnuksen tausta. Kolmea itämaan tietäjää kuvaava kuvio on lähtöisin Saksan Kölnistä. Tämä jäi kirjoittajan mukaan aiemmin Folkunga-sukuna tunnettuun Bjälbo-sukuun kuuluvan Albrekt Mecklenburgilaisen (kuninkaana 1364-1369) ainoaksi ansioksi.

Kirjan painopiste on kirjoittajan kotikenttäetu Bernadottet, joista kerrotaan mainiosti kuvitettuna kahden ja puolen sadan sivun verran. Kirjan kiitoksen ansaitseva runsas kuvitus on muiltakin osin onnistunut.

Ensimmäinen tämän sukuinen Ruotsin kuningas oli ranskalaisen pikkukaupungin virkamiespoika, Kaarle XIV Juhana. (1818-1844). Hän ei sotinut ja hoiti mielellään valtion asioita lämpimästä sängystä käsin, mistä seurasi nimitys sänkykamarihallitus.

Kirjoittaja uskoo Ruotsin kuningashuoneen olevan meillä jopa suositumpi kuin kotimaassaan. Nykyisin Republikanska Klubben tavoittelee tasavaltaa, kun taas Rojalistiska Föreningen pyrkii säilyttämään nykyisellään runsasjäsenisen kuningashuoneen. Siihen kuuluville nimetyt läänit alkavat käydä vähiin, Gotlantikin on jo varattu Leonore Lilian Maria Bernadottelle, Madeleinen tyttärelle. Kruununperijän aseman Victorialle vuoden ikäisenä menettänyt prinssi Carl Philip tuskin valtaistuimelle ehtii. Ruotsin kuninkaallisia on myös jonossa muiden maiden valtaistuimille, vaikka sijoitukset eivät heillekään pikaista kruunausta lupaile.

Mukaansatempaavasti, hiukan sarkastisestikin kuvia kumartamatta kirjoitettu kirja on suositeltava tutustuttava niin historiasta kuin kuninkaiden elämästä kiinnostuneille.

 

 

+4
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu