Sähköautojen tiimoilta
Sähköautot eivät suinkaan ole tuore keksintö. Henkilöautoilun aamuhämärissä höyry oli jo todettu epäkäytännölliseksi ja rakennettiin sekä sähkö- että bensiinikäyttöisiä ajoneuvoja. Voittajaksi selviytyi bensiinikäyttö paljolti Henry Fordin T-mallin edullisen hinnan ja hyvän saatavuuden ansiosta.
Henkilöautoilun sähköistyminen on viime aikoina ollut runsaasti esillä mediassa. Niiden käyttäminen edellyttää kattavan latausinfran rakentamista. Korostan käsitteleväni tässä ainoastaan sähköistä henkilöautoilua. En siis kaikkia sähköllä tai muulla energialla kulkevia ajoneuvoja, esimerkiksi varastojen sähkötrukkeja ja sähköistä tai muuta vastaavaa kisko- tms. liikennettä. Rajaus on tarpeen kulkuvälineiden laajan kirjon takia.
Maailman ”lajissaan ensimmäisten” autojen ikäjärjestys on ristiriitainen. Niitä rakennettiin samoihin aikoihin eri maissa jokaisen pitäessä omansa puolta.
Autoteollisuuden historian alkuun kuluivat siis myös sähköautot. Niitä valmistettiin eri puolilla Eurooppaa ja ”ensimmäinen sija” on kiistanalainen. Kisa sähkön ja bensan välillä kääntyi Fordin T-mallin liukuhihnavalmistuksen myötä polttomoottorien voittoon.
– – – –
Löysin sattumalta Baijerin Goburgista kiinnostavan museon liitekuvan mukaisine sähköautoineen. Sachsen-Gotha und Coburgista on lähtöisin reilut parikymmentä kruunupäätä. Myös Englannin kuningatar Viktorian puoliso prinssi Albert, mistä johtuen kaupunkia ei pommitettu. Paikallisten mielestä tämä auto on maailman ensimmäinen. Kirjoitin siitä artikkelin virolaiseen juuri perustettuun Inseneeria-lehteen, jota silloin avustin – virolaisilla toimittajilla ei vielä ollut toisen tasavaltansa alkuaikoina kokemusta länsimaiseen tapaan kirjoittamisesta. Liitekuvassa sen ykkössivu. Sittemmin Virosta tuli sähköautoistumisen eturivin maa.
Vaikka ”Kalmarin Unionin” sanotaan olleen maailman ensimmäinen bensa-asema ei meillä kattavaa polttoaineen huoltoasemaverkostoa aluksi ollut. Ensimmäiset autoilijammekin ostivat bensiininsä apteekeista. Maatalouskoneiden, kuten vielä harvojen traktoreiden polttoainetta varastoitiin yleisesti tilojen pihoilla tynnyreissä, joista sitä riitti autojen ja moottoriveneiden tarpeeseen.
Sotavuodet olivat autoilun vaikea murrosaika. Käyttöön kelvanneet autot pakko-otettiin Puolustusvoimille ja useat niistä kotiutettiin rauhan tultua huonossa kunnossa. Tykistön vetoautoiksi ei sen ajan kuorma-autoista muutenkaan ollut ja tykit vedettiin hevosilla läpi korpien. Siviilipuolella käytettiin kaikessa autoliikenteessä häkäpönttöjä (mm. artikkelini Puukaasulla köröteltiin, Tekniikan Waiheita digilehti 2/2020 ss. 35…37). Pulavuosien helpotettua palailtiin vähitellen normaaliin tilanteeseen.
Muistan pilkkeiden sytytykseen käytetyt bengalitikut, joita me pikkunassikatkin leikkeihimme ostimme sekä läheisen linjuriaseman kuljettajien puuhailun häkäpönttöjensä kanssa.
Henkilöautojen tuontia säännösteltiin pitkään. Invalidisoitunut isäni sai ostaa englantilaisen erikoisvalmisteisen Ford Prefect invalidiauton, jonka katto oli teräslevyn säästämiseksi tervapahvia. Jarru ja kaasu toimivat ohjauspyörään yhdistetyillä hallintalaitteilla. Kytkinliipasin oli kiinni vaihdekepissä. Vipujen käskyjä tehostettiin moottorin alipaineella. Helppo ajettava auto ei ollut. Ajokortin saatuani toimin tarvittaessa isäni kuljettajana. Sain myös lainata autoa esimerkiksi kaupungin lähellä sijaitsevalle tanssilavalle menemiseen. Sen parkkipaikalla oli usein kaksi autoa, joista toinen paikallisen autokorjaamon pojan käyttämä.
Ensimmäiset sähköautot kohtasin livenä Otaniemessä, jossa sähköosaston muutamat proffat pienikokoisilla sellaisilla ajelivat. Seuraava kohtaaminen oli silloisella Valmetin Uudenkaupungin autotehtaalla, jossa oli esittelykäytössä moderni sähköauto. Se oli äänetön ja kiihtyi todella nopeasti.
Nyt sähköautot ovat arkipäivää. Ne kuitenkin ovat vielä kalliita ja edelleen kehitysvaiheessa. Autojen litiumakkujen toki harvinainen, mutta silti mahdollinen syttyminen ladattaessa myös askarruttaa. Se palo kun ei vedellä taltu.
Sähköautojen rinnalle tarjotaan myös kaasuautoja. Niiden latauspaikkoja on vielä harvakseltaan eivätkä ne näyttäsi muutenkaan olevan nosteessa. Aika näyttää niiden suosion.
”Sähköautot eivät suinkaan ole tuore keksintö.”
– Jopa Mummo Ankan auto on Detroit Electric.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on edelleenkin sähköautoilun kehitysmaa, sillä pikalatausasemien verkosto ei kata koko maata.
Tavallista latausta kukaan ei voi odottaa matkalla koko päivää.
Pikalatauksen noin puolessa tunnissa on odottamista siinäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos huomiosta, joka jäi minulta huomaamatta, vaikka olen Ankkafani, jolle lehti tuli alusta saakka tilattuna vielä melko korkeaan ikään saakka. Parhaita kuulemiani juttuja on lehden päätoimittajan Kirjamessuilla pitämä ”Millaista kieltä Ankkalinnassa puhutaan”. Talletin pitkään Akut joiden varhaiset vuosikerrat kipusivat mukaviin hintoihin. Nythän kaikki on jo netissä saatavilla. Millähän se Mummo Ankka autoaan mahtoi ladata? Varmaan Pelle Peloton jotain siihenkin keksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Millähän se Mummo Ankka autoaan mahtoi ladata?”
– Siinäpä kysymys! Auton toimintamatka ei muistaakseni milloinkaan ole ollut Mummon ajeluiden ongelma. Aku Ankan kuuluisaa 313:a en sitäkään muista tankatun, vaikka erinäisiä murheita on matkan varrelle osunut. Ainakin rengasrikko on erään YouTubestakin löytyvän piirrosfilmin aiheena.
Ilmoita asiaton viesti