Säteilytettyjä kuolemia

Amerikkalainen menestyskirjailija Patricia Daniels Cornwell (s. 1956) avioitui vuonna 1980 professori Charles Cornwellin kanssa ja ryhtyi pian kirjoittamaan Ruth Grahamin elämäkertaa aloittaen sillä kirjailijanuransa. Sittemmin Cornwell on ansainnut Scarpetta -romaaneillaan paikan maailman rikoskirjallisuuden kärkijoukossa ja  palkittu usein alan palkinnoin. Eräs kriitikko arvioi niiden olevan ”genren ehdotonta kärkeä”. Cornwellin kirjoja on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja myyty Suomessakin lähes pari miljoonaa. Kirjailijan omanlaisensa elämäntapa on johtanut mm. värikkääseen oikeusjuttuun varainhoitajiaan vastaan kirjojensa tuottojen hupenemisesta. 

Cornwellin kirjoja on ollut suomeksi luettavissa jo kolmisenkymmentä vuotta. Juuri julkaistu kirja Kalmankalpea (Otava 2024, suom. Ilkka Rekiaro, 379 s.) on Scarpetta-sarjan 26. osa. Sen tapahtumapaikka on Potomac-joen länsirannalla Virginiassa lähellä Washingtonia sijaitseva Alexandria.

Aiemmin kuolleeksi arvioidun entisen missin ruumis löytyy merestä rantaan ajautuneena lähes tunnistamattomassa kunnossa. Poliisikielellä hän on kelluja. Ruumiinavauksen suorittanut jo ikääntynyt lääkäri oli mahdollisesti hutiloinut ja Scarpetta joutuu tekemään avauksen toistamiseen.

Kirjan taustalla ovat myös sukuriidat. Tapahtumat käynnistyvät amerikkalaisittain sekavalla oikeudenkäynnillä valamiehineen. Prosessi ei tahdo pysyä istuvan tuomarin hallinnassa. Kay Scarpetta on sen toisena osapuolena olevan osapuolen todistaja. Oikeudenkäynti, jonka aikana oikeutta istuvan tuomarin sisar kuolee epäselvissä olosuhteissa, aiheuttaa kaupungissa väkivaltaisia mielenosoituksia. Ihmetellään miksi taannoinen murha on taas tutkittava uudelleen.

Mielenosoitukset jatkuvat vaarallisen oloisina. Samaan aikaan odotetaan presidentin vierailua kaupunkiin, minkä takia paikalle tulleet sekä FBI että CIA jyräävät alleen paikalliset poliisivoimat. Toimittajalaumat ovat herkeämättä ja valppaina uutisten kimpussa. Presidentti säilyy elossa.

Tiivistunnelmaisessa trillerissä Scarpetta joutuu tutkimaan todennäköistä murhaa taistelen aikaa vastaan selvittääkseen kasvottoman pahiksen henkilöllisyyden (kirjan termi paskiaisten ym. tapaan).

Kirjan tapahtumien kulku nojaa paljolti moderniin tekniikkaan. Korkeatajuuksisten, gigahertsitasoisten mikroaaltojen säteily pahimmillaan joko tappaa tai ainakin vaurioittaa sekä ihmisiä että eläimiä ja kasvillisuus kuolee. Säteily myös tuhoaa kaikki sähköjärjestelmät ja sähköiset laitteet sekä elektroniikan. Nopea energiapulssi kuumentaa kaiken mikroaaltouuunin tavoin. Murhaajan ei edes ole tarpeen olla paikalla. Riittää että hän saa ohjatuksi tappavan säteilyn kohteeseen. Säteilyltä suojautuminen on vaikeaa ja vähäinenkin sille altistuminen vahingollista.

Paha toki kirjassa saa joiltain osilta palkkansa, ei kuitenkaan kaikilta. Asioita salataan luottamuksellisina. Eräät poliisiviranomaisetkin selviävät vain siirroilla toisiin tehtäviin.

En pidä kulttuurieroista johtuen omanlaisistaan jenkkidekkareista yhtä paljon kuin parhaista eurooppalaisista. Tässäkin kirjassa ajellaan holtittomasti autoilla ja elellään muutenkin sikäläiseen tyyliin. Mielenosoittajat kantavat mukanaan runsaasti sarjatuliaseita, vaikka se kuinka olisi osavaltiossa sallittua. 

Huimat mikroaaltoasejututkaan eivät kirjan mukaan tapahtuneina ole tietotekniikan kehitystä edelleen seuraavalle konepajainsinöörille todentuntuisia. Toki tämä kirja silti kelpoinen luettava on.