Seeck vie loukkoon Ahvenanmaalle

Luin Max Seeckin uusimman kirjan Loukko (Tammi, 358 s.). Pidän siitä ja luonnostelin jo arviotani. Sen hiominen hiukan viivästyi. Samaan aikaan (15.10.) ilmestyi Helsingin Sanomissa Pertti Avolan arvio kirjasta.

Aiemmista Seeckin romaaneista tuttu poliisi Jessica Niemi on skitsofeniansa takia huonossa jamassa ja töppäilyjensä takia hyllytetty työstään. Hän eristäytyy Ahvenanmaan syrjäiseen lomahotelliin. Saarella on 1940-luvulla toiminut uutta sijoitusta odottavia suomalaisia sotalapsia majoittanut orpolastenkoti.

Nämä nyt jo ikääntyneet lapset muodostivat myöhemmin vuosittain kokoontuvan Muuttolinnut -ryhmän. Hotellissa ei ollut Jessican, kahden ruotsalaisen turistin ja tämän ryhmän lisäksi muita vieraita. Saarella eläneen legendan mukaan vuonna 1942 joka yö kello kaksi laiturille ilmestyy isäänsä turhaan odottamaan sinitakkinen yhdeksänvuotias, sittemmin jäljettömiin kadonnut Maija. 

Jokainen Maijaa lähestynyt kuoli – ensin lastenkodin entinen vartija ja sitten johtaja. Tapaukset jäivät selvittämättä. Palasiko Maija kostamaan ja miten se olisi edes mahdollista vuonna 2020?

Yksi hotelliin majoittuneista muuttolinnuista kuolee yllättäen. Jessica Niemi ei voi itselleen mitään, vaan tempautuu murhatutkintaan, joka ei hyllytetylle helsinkiläispoliisille lainkaan kuulu. Myös erotettu ahvenanmaalaispoliisi pyörii mukana kuvioissa. Ja turistit ovat oikeasti toimittajia. Mikään ei ole siten kuin näyttäisi olevan. Kova myrskykin nousee. 

Syrjäinen saari on jälleen karmivan mysteerin äärellä. Kaikki henkilöt voisivat olla uusimman kuolemantapauksen epäiltyjä. Kirjan juonen kulku muistuttaa Agatha Cristien klassikkoromaaneja. Jännitysromaanien arvioiden varjopuoli on ettei tämänkään synkkätunnelmaisen kirjan loppuratkaisuja ole mahdollista paljastaa.

0
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu