Soininvaara ajankohtaisempi kuin koskaan – komisario Koskinen tutuissa ympyröissä

Soninvaaran tapetilla Taiwan. Kuva CrimeTime

Kesällä tulee luettua. Pinossa oli parikin kiinnostavaa tuoretta kirjaa:

Taavi Soininvaaran Ratamo-sarjan Susisoturi (Otava 363 s.) sekä Seppo Jokisen Komisario Koskinen – Crime Time -sarjan uusin Pahasti tehty (CrimeTime, 368 s.). Juonten käänteitä paljastamatta on vaikea kuvata tarkemmin kirjojen tapahtumien kulkua tarkemmin, joten vain lyhyet esittelyt niistä ruokahalun kasvattamiseksi: 

Kansainväliseen politiikkaan perehtyneellä Soininvaaralla on ennustajan lahjoja – onhan Kiinan ja USA:n Taiwan-kiista juuri eskaloitunut hänen trillerissään kuvatulla tavoin hävittäjien ja droonien lennellessä. Kirjan juoni kohdistuu sekä suurella rahalla mukaan houkuteltujen vapaaehtoisten että tarjouksista kieltäytyneiden maailman tekoälyn kärkiasiantuntijoiden käyttämiseen kyseenalaiseen hakkerointiin. Panokset ja paljastumisen uhat ovat niin valtavat, ettei heitä voi jättää henkiin. Heti alkuvaiheessa kuvioihin tietysti kytkeytyy Soininvaaran sankarihahmo Suojelupoliisin Arto Ratamo. Osa kirjan tapahtumista sijoittuu Suomeen, mikä toki lisää sen kiinnostavuutta.

Liikutaan kansainvälisellä kentällä eikä kustannuksilla ole väliä. Kirjan henkilöt sukkuloivat ja pitävät muuten ajantasaista yhteyttä ympäri maailman. Syntyy kutkuttavan jännittäviä tilanteita, joissa ei tiedetä kuka oikeasti on kenenkin puolella. Kirjassa on runsaasti kidutusta ja raakaa väkivaltaa.

Kirjan henkilöiden tarpeellista tunnistamista auttaa alun päähenkilöiden sekä keskeisimpien toimijoiden ja termien luettelo. Kirja kannattaa lukea, jos kestää sen tapahtumien kuvauksen.

– – – 

Seppo Jokisen Tampereelle keskittyvä, jo 27. komisario Koskinen -sarjan dekkari on tapahtumiltaan tavanomaisempaa poliisityötä. Tilanne on rauhallisempi ja vainajia vain rajoitetusti. Kaikki alkaa myöhemmin toisiinsa kytkeytyvistä murhasta ja samanaikaisesta katurähinöinnistä. Tampereen rikospoliisi saa tutkittavakseen henkirikoksen, joka tuntuu aluksi täydelliseltä mysteeriltä. Komisario Koskisen ennestään tunteville tämä on sarjan sujuvan luontevaa jatkoa. Muuten kirjan sisään voi olla hankalampi päästä. Sitä voi toki suositella Koskisen ystäville, joihin itsekin lukeudun. Jossain vaiheessa Koskinenkin varmaan jo päästetään eläkkeelle, jonkin kuvioissa pyörivän naisensa kanssa.

 

0
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu