Stockmannin 1900-luvun alun runsasta tarjontaa

Olen tallettanut vuonna 1862 perustetun G.F. Stockmann Osakeyhtiön 179 sivuisen, edellisen painoksen hinnat peruuttavan tarjouskatalogi-hinnaston. Valitettavasti  1900-luvun alulle ajoittuvan julkaisun painovuotta ei kerrota. Sen kansi on värillinen, muu sisältö on lukuun ottamatta yhden punakeltaisen emalikattilan värikuvaa mustavalkoinen. Tavaratalo sijaitsi vielä tuolloin Senaatintorin reunalla Kiseleffin talossa ja sen puhelin maaseutua varten oli 11 12. Erikoishinnastoa mm. puutarha-aseista ja mehiläidenhoidon tarvekaluista lähettiin ilmaiseksi ja postivapaasti. Urheiluesineiden luettelo kuitenkin maksoi 50 penniä.

Luettelon ensimmäinen kieli on ruotsi, suomen kieli tulee vasta toisena. Kotimaisiksi ilmoitettuja tuotteita tarjolla on vain muutamia, mm. Iisakki Järvenpään ”kotimaista tekoa Kauhavassa” olevat puukot sekä Fiskarsin puukot ja sakset.

Tarjolla on tavaroita joka lähtöön, kuitenkin paljolti ns. paremmille perheille, kuten osterien ja kaviaarin tarjoamiseen. Hummerihaarukka ja parsapihti ovat listoilla. Toki löytyy paljon jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja hienostelemattomia ja useimpien ulottuvilla olleita perusesineitä.

Alkoholia näyttää ennen kieltolakia tarjotun kodeissa yleisesti, mitä silmälläpitäen saatavilla on burgunderasettimia, liköörikalustoja, viinakalustoja sekä totivesikannuja. Sikaritarvikkeitakin löytyy. Musteella kirjoittamiseen on tarjolla monenlaisia mustetolppoja.

Näppärä patenttikaulainkin (kotimankeli) on listoilla. Liinavaatteiden tultua kaulatuksi siitä saa näppärästi ruokapöydän käyttäjän ateriointia varten. Vuonna 1917 rakennetulla huvilallamme oli samanlainen saksalainen mankeli, jota jouduin ”mankelihuoneessa” nuoruudessasi väsymiseen saakka veivaamaan. Ei meillä kyllä koskaan kuvan tapaan sen pöydältä viiniä juotu. Vastaavanlaista kotimaista mankelia valmisti 1930-luvulla ainakin turkulainen Auran Konepaja.

Tarjolla olevaa tomunimijäkonetta tuskin haluaisin ostaa. ”Parasta valmistetta” olevia jääkaappejakin löytyy. Kylmäkoneistoa ei niissä tietenkään ollut, kaappi viilenee sen sisään pannuilla jäillä. Ne ovat oikeita jääkaappeja.

Muita perheissä tarpeellisia tavaroita olivat esimerkiksi huonekalupieksin, housun pingotin, käyntikorttimaljat, Manicure-kotelot, simaleipäsuppilot ja nauhanröyheltäjät. Eräässä kilpailussa kysyttiin mikä eräs laite on. Tiesin vastauksen, onhan meillä sellainen takavuosina tarpeelliseen tyynynliinojemme nauhojen röyhellykseen.

Vanhan ajan koneet ja laitteet olivat pitkäikäisiä. Myyjä kuitenkin lupasi tarvittaessa varaosia heti laajasta varastostaan tai niiden puuttuessa nopealla toimituksella.

Katalogi on toki nostalginen ja monet nimitykset hupaisia. Silloiseen käyttöön ja vähän hienosteluunkin tarkoitetut tavarat ovat aikansa lapsina olleet laadukkaita ja tyylikkäitäkin. Osan niistä tekniikan kehitys on tehnyt tarpeettomiksi. Ei kuitenkaan vielä kaikkia.