Suomalaisen ”kultakauden” elokuvien lapsinäyttelijöitä
Nostan esiin kotimaisten elokuvien 1930-luvun lopulta 1960-luvun alkuvuosiin ajoittamani ”Suomalaisen kultakauden” ajan eräitä lapsinäyttelijöitä. Myöhemmin heitä on tullut useita lisää. Rajaudun kuitenkin tähän, itselleni läheiseen aikakauteen eikä tämäkään luettelo liene kattava.
Suomisen perhe oli vuosien 1938–1958 radion suosittu kuunnelmasarja, jonka pohjalta vuosina 1941–1945 ja 1959 valmistui kuusi elokuvaa. Ne olivat ihanteellisia ja elämänmyönteisiä, minkä ajateltiin omalta osaltaan auttavan suomalaisia kestämään vaikeat sotavuodet ja niitä seurannut pula-aika. Sarjan Olli oli nuori Lasse Pöysti (s. 1927 Sortavalassa). Sarjan elokuvaversioissa yleisön suosikeiksi nousivat hän ja perheen Pipsa-tytärtä esittänyt, useissa elokuvissa esiintynyt Maire Suvanto (s. 1930).
Pöysti kertoi myöhemmin muistelmakirjassaan Lassen oppivuodet: ”Niistä ajoista lähtien olin tunnettu kaikkialla. Emme enää saaneet olla Maire ja Lasse, vaan Pipsa ja Olli. Hotelleissa nimeni kirjoitettiin ilman muuta Hra Suomiseksi. Ihmiset alkoivat suhtautua kuin abstraktiin olentoon, joka en ollut minä”. Taas tapaamme Suomisen perhe jäi logonomiksi kouluttautuneen, elämäntyönsä puhetaidon ja lausunnan opettajana tehneen Maire Suvannon viimeiseksi elokuvaksi.
Suomisen Ollin menestyksen innoittamana Edvin Laine etsi edelleen elokuviensa päärooleihin esiintymiskykyisiä 9–10-vuotiaita poikia ja tyttöjä. Löytyi Ritva Åberg (s. 1936), roolinimiltään Ritva-Leena ja Pikku-Ritva.
Edvin Laineen vuonna 1949 ohjaaman, kansansatuun sekä Sakari Topeliuksen näytelmään pohjautuvan elokuvan, Prinsessa Ruususen, nimiroolin näytteli 15 -vuotiaana Tuula Usva (s. 1933, sittemmin Ingnatius ja Rosenqvist). Hän esiintyi jo kymmenvuotiaana koulutyttönä elokuvassa Suomisen perhe esittäen Pipsa Suomisen luokkatoveria. Rosenqvist muistetaan urastaan televisiokuuluttajana. Prinsessaa pienenä esittää Pikku-Annika, sittemmin Annika Sipilä (s. 1943), joka nostettiin aikalaisarvioissa musiikki- ja komediaelokuvana kiitosta saaneen elokuvan Laulava sydän valopilkuksi.
Suomalais-intialaisen Nora Haquen ainoaksi elokuvarooliksi jäi vuonna 1962 elokuvan Pikku Suorasuu pääosa. Sopivan esittäjän löytäminen elokuvaan oli taas hankalaa. Rooliin valittiin Laineen ohjauksessa Kansallisteatterin Ihmeidentekijässä näytellyt Haque.
Nämä elokuvat olivat tietenkin ”aikansa lapsia”, jollaisina niitä myös on arvioitava. Niitä näkee edelleen television iltapäiväohjelmistossa. Kuviksi on poimittu nuori Prinsessa Ruusunen vanhempineen, Veli-Matti ja Ritva-Leena elokuvassa Pikku-Matti maailmalla sekä muutamien elokuvien kaappimainoksia.
Suomalaisen elokuvan historiateoksissa nuo lapsinäyttelijät (toki Pöystiä ja Suvantoa lukuun ottamatta) ovat jääneet melkoisen vähälle huomiolle.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena kuollut kansakoulunopettaja Veli-Matti Kaitala ehti tulla muutamia kertoja vastaan Tampereen Hämeenpuiston varrella Kansan Lehti -vainajan portaissa. Hän kirjoitti kuvataiteesta, minä musiikista.
Ilmoita asiaton viesti
Vesa Enne oli yksi lapsinäyttelijöistä. Hänestä tuli sittemmin muusikko ja näin hänet myöhemmin keikalla paukuttamassa rumpuja.
Ilmoita asiaton viesti