Suomalaiset Nobelien leivissä Venäjällä

Olen kirjoittanut parikin arviota Bengt Jangfeldtin mainiosta kirjasta Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä. Huomasin samasta aiheesta ilmestyneen myös kirjan Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen; Nobelien öljydynastia ja suomalaiset, kertomus suuresta rahasta, aseista ja öljystä (Into Kustannus, 2024, 256 s.), joka tietysti kiinnosti. Mietin mitä lisää tämä kirja tarjoaa, vain onko kyseessä vain ”kymmenestä kirjasta kokoon virkattu yhdestoista”.

Näin ei onneksi ole. Kirjoittajat myöntävät Jangfeldtin kirjan ansiot ja käyttäneensä sitä eräänä päälähteenään. Tuoreen kirjan erityinen ansio on suomalaisten nostaminen esiin, kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää. Olivathan suomalaiset mukana Nobelien mahtavan dynastian ajan  sekä Pietarin konepajassa, Tulan asetehtaassa että varsinkin öljyteollisuuden ytimessä Kaukasian Bakussa ja Dossorissa. Nobelien tehtaat tuottivat koneiden ja aseiden ohella öljytuotteita erilaisiin koneistoihin, uusien liikennevälineiden moottoreihin ja jopa suomalaisten peräkylien valon lähteisiin. Laivojen koneissa hankalan hiilen alkoi korvata dieselöljy, mikä työllisti Pietarin konepajoja.

Suomalaisia työskenteli Venäjällä uskomattoman runsaasti, Etenkin insinööreillä oli kysyntää. Kaikkia suomalaisia ei ole mahdollista poimia esiin, joten on tyydyttävä eräisiin kirjoittajan valintoihin. 

Nobelien Immanuel poika oli vaihtelevasti menestynyt keksijä, jota uhkasi Ruotsissa velkavankeus. Sitä vältelläkseen hän muutti Turkuun, jossa pian soluttautui ”piireihin” tutustuen mm. Turun Konepajan omistajaan ja Turun laivatelakan toimitusjohtajaan Erik Juliniin. Molempia kiinnostivat telakat ja merenkulku. Pietari kuitenkin houkutteli ja Turun vaihe kutistui vuoden mittaiseksi. 

Nobelien suvun vakavat erimielisyydet jäävät kirjassa vähälle käsittelylle. Kirjan painopiste on Bakussa, jossa elämä ei sielläkään suomalaisille herraskaisuudestaan huolimatta aina helppoa ollut. Kolera vaivasi ja ilmasto turhan lämmintä ja kuivaa. Kaupunki jakautui likaiseen ja nokiseen ”mustaan” ja ”valkeaan” osaan. Valkea oli valoisa ja viihtyisä, jonka olemassaolon musta mahdollisti. Perheiden jäseniä ahdisti usein tekemisen puute.

Nobelin yhtiöissä huolehdittiin monin tavoin työntekijöistä. Yhtiö mm. osti Italiasta johtajiensa käyttöön 70 autoa. Vaatteet ja kengät olivat Bakussa kalliita, joten yhtiö hankki niitä työntekijöilleen suoraan Pariisista. Asuntoasioitakin kehitettiin mallikkaasti, kun se vielä oli harvinaista.

Suomalainen Gustaf Törnudd toimi 1880-luvulla Bakussa Nobelien Bakun öljy-yhtiön johtajana. Kaupungin soodatehtaassa työskenteli myös kemian insinööri Einar Kahelin ja useita muitakin suomalaisia kaupungissa oli. Myöhempi merkkihenkilö oli Dossorissa sijaitsevaa kilpailevaa yhtiötä johtanut Severin Tigerstedt.

Konepajateollisuuden suomalainen osaaja oli Nobelien Pietarin konepajaa johtanut Herman Kauffman, jonka jälkeen sitä johti sittemmin Suomessa näyttävän uran tehnyt insinööri Lauri Helenius. Aseteollisuudessa kunnostautui Tulan tehtaan omistanut vapaaherra Carl August Standertskjöld.

Nobelien omistamien laivojen kapteeneina ja miehistön jäseninä oli suomalaisia. Useita suomalaisia on vuosien varrella toiminut kotimaan ulkopuolella erilaisissa vaativissakin  johtotehtävissä. Sekä tämä että Jangfeldtin kirja antavat varsinkin yhdessä hyvän kuvan erään aikakauden Venäjällä työskennelleistä kansalaisistamme. Kirjan kuvitus on onnistunut.

Vallankumouksen myötä koettiin suuri murros. Monet suomalaiset palasivat usein hankalin järjestelyin takaisin kotimaahansa, jos enää elävinä pääsivät.

Kirjan kannen ohella kuvitus on kopioita etu- sekä takannen sisäpuolen kartoista.

Julkaisujani: 

Nobelit Venäjällä (arvio Bengt Jangfeldtin kirjasta Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä). Tekniikan Waiheita digilehti 1/2023 ss. 49-50.

’Nobelit olivat aikansa ”oligarkkeja” (arvio Bengt Jangfeldtin kirjasta Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä.) Uusi Suomi, Vapaavuoro 01.02.2023.

Robert Runeberg – Pietarin suomalainen insinööri. Uusi Suomi, Vapaavuoro 02.01.2023

 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu