Suomen ja Ukrainan suhteen taustaa

Selailin hyllyssäni olevaa arvostetun ja tuotteliaan historioitsija, professori Markku Kuisman (s. 1952) kirjaa Venäjä ja Suomen talous 1700–2015, Siltala 2015, 363 s.) muistellen siitä löytyvän jotain nykytilanteessa mielenkiintoista. Olin tallettanut kirjan väliin Antti Blåfieldin siitä Hesarissa julkaistun arvion ”Venäjä on Suomelle lottovoitto ja ikiuhka”. 

Ohitan kirjan alkuosan muuten kuin Suomen ja Ukrainan lyhyen Saksan varjossa tapahtuneen kohtalonyhteyden osalta. Ukraina ja Valko-Venäjä ehtivät olla ensimmäisen kerran itsenäisiä vain hetken, Baltian maat parikymmentä vuotta. Suomi oli oikeastaan ainoa, joka onnistui saksalaisten avustamana irtautumaan Venäjästä itsenäisyytensä säilyttäen. 

Ukrainasta oli tulossa Saksan protektoraatti ja Suomesta kaavailtiin kuningaskuntaa. Mailla näytti olevan keskinäisiä taloudellisia etuja. Saksa taas ei kaivannut jakajia Ukrainan elintarvikkeille eikä paperiteollisuudelleen kilpailijoita. Suomi sai kuitenkin perustettua konsulaatit Kiovaan ja Odessaan. Saksan tappio sodassa muutti kaiken. Ukrainan kansantasavalta perustettiin vuonna 1918 ja vuonna 1919 bolševikit määrittelivät valtion nimeksi Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta. Vuonna 1922 se liitettiin juuri perustettuun Neuvostoliittoon.

Kuisman mielestä putinilainen restauraatio laittoi valtion toimimaan suhteellisen säännönmukaisesti ja ennakoitavasti. Suosittujen suurkapitalistien alapuolella kehkeytyi vaurastuva keskiluokka. Pelisääntöjen vakiintuessa yritykset rohkenivat sijoittaa Venäjälle. Idänkaupan toistaiseksi viimeinen kultakausi päättyi 1990-luvun alussa N-L -viennin kuihduttua lähes olemattomiin. Suomen teollisuuden oli pakko tehdä vuoden 1917 tapaan täyskäännös idästä länsimarkkinoille. Viennin sakkaus pahensi osaltaan 1990-luvun alun lamaa. Pahiten kärsivät kilpailukykynsä hukanneet tekstiili- ja vaatetusteollisuus. Voittajia olivat metalli- ja konepajateollisuus, kuten Vanhan Venäjän synnyttämät Neuvostoliiton kasvattamat ja imperiumin romahtamisen lentoon vapauttamat Nokia, Wärtsilä sekä Rauma-Repola.

Itä veti puoleensa lännen yrityksiä ja suomalaisetkin investoivat sinne enemmän kuin koskaan. Tämä siis oli tilanne myrskyn alla ennen nykyisiä vaikeuksia.

Kirja on hyödyllinen luettava!

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu