Synti jättää jälkensä

Virpi Hämeen-Anttilan Synnin jäljet (Otava 2023, 303 s.) on kymmenes hänen Björk -sarjansa dekkari. Edellinen Vapauden vartijat sai Vuoden johtolanka -palkinnon. 

Kirjojen henkilögalleria on ennallaan. Pääsankari on muun työnsä ohessa yksityissalapoliisina toimiva, poliisilaitokseen hyvät yhteydet omaava Karl Axel Björk.  Rikosten selvittämiseen johtavia tietoja vaihdetaan. Björk on päässyt töihin Axel-Electron nimiseen yhtiöön, jonka omistajan tyttären kanssa hän on kihlautunut. Björkiä avustavat neuvokas Kallion kasvatti Frans Valkama sekä nuori ylioppilastyttö Ida.

Nyt helsinkiläisestä säätyläiskodista löytyy ammuttu nuori mies vieressään tajuton vaimo, joka ei osaa kertoa uskottavasti tapahtumista. Poliisi epäilee häntä surmateosta eikä hän puolustaudu syytteitä vastaan, Vainajan veli ei usko sisarensa syyllisyyteen. Veljesten isä, arvonsa tunteva kirkkoherra puolestaan on vakuuttunut miniänsä syyllisyydestä. Veli pyytää Björkiä tutkimaan rikosta. 

Ollaan tekemisissä erilaisten uskonnollisten lahkojen kanssa. Tutkijat päättelevät pian  kysymyksessä olevan taitavasti suunniteltu laajamittainen kiristyshanke, jonka avainasemassa on ontuva mies. Tapahtumien keskiössä on vasta osin rakennettu Kallion kaupunginosa, jonka Linjoilla valitsee railakas meno alkoholin salakaupan ja muun rikollisuuden sekä huonon elämän rehoittaessa. Kirkon diakoniatyö tosin yrittää auttaa apua haluavia.

Björkiä yllättää aiemmissa vastaavissa tapauksissa hänen kanssaan tiivistä yhteistyötä tehneen poliisi Martti Ekmanin vetäytyvä ja pidättyvä asenne, mikä sittemmin palaa uomilleen.

Puhelimet ovat vielä harvinaisia. Pääosa viestinnästä hoidetaan uskomattomalla nopeudella kulkevin kirjein. Kunnon ateriat jäävät harvinaisiksi. Useimmiten mennään voileipien ja kahvin voimin. Björk tosin valmistaa ehtiessään yksinkertaista ruokaa raviten samalla apupoikaansa Valkamaa. 

Kaivopuistoon järjestetty yöllinen väijytys kiristäjien nappaamiseksi ei onnistu suunnitelmien mukaan. Jatkossa syylliset kuitenkin saadaan käpälälautaan. Maailmassa tosin todetaan riittävän edelleen parannettavaa.

Björk-kirjoja saatetaan pitää lapsellisina, mitä ne omalla tavallaan toki ovat. Eivät kuitenkaan häiritsevässä määrin ja tyyli kuuluu harkitusti 1920-luvun alkuvuosien henkeen, jonka taustoja kirjailija avaa blogissaan Kadonnutta 1920-lukua etsimässä. Sisältö on osuva aikansa kuvaus ja juonen kehittely toimii. Sisäkansien kartat aikansa kadunnimineen, kuten Vladimirinkatu, Nikolainkatu ja Terassikatu, ovat kiinnostavia. Stadin slangin sanaston avaaminenkin auttaa. Mukava plussa on kirjaan sidottu nauha, jolla voi merkitä kesken jääneen kohdan. Kelpoista kesälukemista!

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu