Tuoksuvia ja muita kuolemia 

Timo Sandberg on nastolalainen, myös Vuoden johtolanka-palkinnolla huomioitu, tuottelias kirjailija. Hänen kynästään ovat lähtöisin kaksi Lahteen sijoitettua dekkarisarjaa. Toisen poliisityöstä kertovan Mustamäki -sarjan romaanien aikaikkuna on itsenäisyyden alkuajoista jatkosodan jälkeiseen aikaan poliisina etsiväkonstaapeli Otso Kekki. Sarjan piti alunperin olla lyhyempi, se on kuitenkin kasvanut jo kuuteen osaan. Toisen, lähemmäs nykyhetkeä ajoitetun sarjan poliisin osassa esiintyy komisario Erkki Heittola.

Odotan mielenkiinnolla Lahden kaupunginteatterin pandemian takia pariin kertaan siirretyn Kostonkierteen tuloa ohjelmistoon. Se on tarina vuoden 1923 Lahdesta. Konstaapeli Kekillä on selvitettävänä murha, jonka totuus on ensivaikutelmaa mutkikkaampi, vaikka poliisipäällystö on valmis lukemaan sen pirtutrokareiden välien selvittelyksi. Kasvavan kaupungin puristuksiin jäänyt Reunanpalsta ja sen asukkaat yrittävät rakentaa valoisampaa tulevaisuutta ja unohtaa menneiden vuosien varjot. Tehdään työtä, rakastutaan, jaetaan ilot ja surut. Yölliset laukaukset herättävät kuitenkin koko kaupungin. 

Heittola-sarjan tuorein 12. osa, kansikuvan kielosta huolimatta nimeltään Kuolontuoksu (Karisto, 2022, 320 s.), alkaa Lapakiston ulkoilualueelta löydetystä ruumiista. Samaan aikaan kaupungin uimarannoilta löytyy kaksi kuollutta naista. Yhdistävänä tekijänä on mystinen merimies. Tunnelmat kiristyvät sekä poliisilaitoksessa että Heittolan omassa perheessä.

Lu­kijalle, kuitenkaan ei heti poliiseille, mahdolliseksi syylliseksi paljastuu entinen merimies Kauno Kuohuvirta, joka pystyy haistamaan jo matkan päästä eri henkilöiden käyttämiä hajuvesiä sekä heidän ominaistuoksujaan. Rikoksen selvittä­minen osoittautuu vaikeaksi, eikä poliiseja taitavasti välttelevää epäiltyäkään helposti tavoiteta. Todellisen murhaajan tietenkin paljastaa vasta loppuratkaisu.

Sandberg kirjoittaa pitkällä kokemuksellaan. Kie­li on sujuvaa ja juoni taitavasti rakennettu. Molempien kirjasarjojen vankka lahtelainen paikallissävy ilahduttaa erityisesti kaupunkia tuntevaa. Olenhan Lahdessa syntynyt, varttunut sekä työskennellyt myös Sandbergin Mustamäki -sarjassa mainitussa Lahden Rautateollisuudessa. Muistan toki nuoruuteni Reunan palstan, jonne en olisi saanut mennä, vaikka tietysti menin ja toki muunkin silloin vielä pienen kaupungin paikat myös myöhemmän Heittola-sarjan ajoilta. Perheemme kesähuvilakin sijaitsi kirjoissa mainitussa Isosaaressa, jonne kuljettiin Heittolan asuinpaikan, Kukkilan kautta. Sandbergin kirjat ovat kaltaisilleni paitsi jännityskertomuksia myös upeita nostalgiamatkoja.

0
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu