TYKKEJEÄ PIETARISTA

Kirjoissa mainittu nahkatykki ihmetytti nuorena. Mikä ihmeen nahkatykki? Sittemmin asia toki selvisi sen tarkoittavan putkea ympäröivää, tykin keventämiseksi tarkoitettua nahkaista punosta. Sotaisa Ruotsi oli Kustaa II Adolfin aikana Euroopan merkittävin tykkien valmistaja.

Pietari on aina ollut maantieteellisen sijaintinsa ja maidemme välisten suhteiden takia suomalaiselle metalliteollisuudelle ja metallialan käsityölle – aikanaan erityisesti konepaja- ja kultasepänalalle –  tärkeä suurkaupunki. Venäjä-Neuvostoliiton historia jakautuu kolmeen kauteen: tsaarien Venäjän Pietarin aikaan, neuvosto-Leningradin aikaan ja nyky-Venäjän aikaan, joilla kaikilla on omaleimaisia – toisistaan eroavia piirteitä.

Pietarissa oli kaksi merkittävää asetehdasta, Putilovin ja Obuhovin tehtaat. Aseteollisuus on toki ollut kautta aikojen Venäjä/NL:ssä tärkeä, mitä korostaa presidentti Putinin tuore osallistuminen Leningradin piirityksen murtumisen 80-vuotispäivän juhlallisuuksiin ja vierailu Obuhovin terästehtaassa, jossa hän puhui tehtaan työntekijöille.

Kronstadtin telakalla palvellut laivastoupseerin Nikolai Putilov (1817–1880) ja Uralilla metallurgi-insinöörinä työskennellyt Pavel Obuhov (1820–1869) perustivat Pietariin metalli- ja asetehtaansa. Obuhov (yhdessä Putilovin ja Sergej Kundrjatsevin kanssa) vuonna 1863 Nevskaja Zastavalle entisen keisarillisen lasitehtaan paikalle ja Putilov Suomenlahden rannalle, entisen Ogarevin ammustehtaan paikalle vuonna 1868. Molempia tehdasyrityksiä kehitettiin valtion tuella tavoitteena vähentää riippuvuutta ulkomaisesta aseistuksesta ja konepajateollisuuden tuotteista. 1800-luvun jälkipuoliskolla nämä tehtaat muodostivat läntisen Venäjän suurimman metalliteollisuuden keskittymän. Tehtailla oli myös merkittävä osuus teknologian ja innovaatioiden välittäjänä sekä kehittäjänä Venäjällä ja myöhemmin Neuvostoliitossa. 

Putilovin tehdas nousi merkittävään rooliin Venäjän rautateiden rakentamisessa. Sittemmin sen Pietarin tehtaat keskittyivät valmistamaan tykkejä. Tehtaiden työväen merkitys Venäjän vallankumoukselle oli huomattava – nimitystä putilovilainen käytettiin vallankumouksellisen synonyyminä. Leninkin vieraili tehtaalla. Tehdas kiinnosti sosialistisen rakennustyön vuosina Sergei Kirovia, miltä pohjalta se nimettiin Kirovin tehdasyhtymäksi.

Putilovin tehdas omisti useita Itä-Suomen järvimalmiruukkeja, joiden rautaa kuljetettiin Pietariin ”päättymättömänä hevosjonona”.

Venäläisen rannikkotykistön kehittäminen oli pysähdyksissä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Vaikka muualla rannikkotykistöä ja sotalaivojen panssarointia kehitettiin venäläiset tykistöupseerit eivät piitanneet uudistuksista, kuten tykinputkien lujuuden lisäämisestä ja ammuksen lähtönopeutta kiihdyttävän rihlauksen kehittämisestä. 

Rannikkolinnakkeissamme on runsaasti Obuhovin järeitä tykkejä. Vuonna 1863 Pavel Obuhov, Nikolai Putilov ja Sergei Kudrjatsev sopivat meriministeriön kanssa tehtaan perustamisesta. Aleksanteri II määräsi sille luovutettavaksi tarpeellisen tontin Pietarista Nevan rannalta. Tehdas nimettiin aseteräksen valumenetelmän keksineen Obuhovin mukaan. Sen perustaminen oli tarpeen sekä armeijan kehittämiseksi Krimin sodan tappion jälkeen että ulkomaisen riippuvuuden vähentämiseksi. Tehdas lukeutui ensimmäiseen maailmansotaan mennessä  Euroopan suurimpiin alan tehtaisiin. Vuonna 1922 sen nimeksi vaihdettiin Bolševik.  Vuonna 1929  tehdas aloitti ensimmäisen sarjatuotantohyökkäysvaunun T-18 valmistamisen. Sittemmin Bolševik-tehdas keskittyi tykkien valmistukseen.

Nimi Obuhov otettiin uudiskäyttöön 1990-luvulla. Vuonna 1992 perustettiin valtionyritys FSUE Obuhovin valtiontehdas, josta tuli vuonna 2002 osa Almaz-Antein sotateollisuuskonsernia. Vuonna 2003 yrityksen nimi muuttui muotoon OAO FGUP Obuhovin tehdas. 

Venäjä kielsi yllättäen vuonna 1907 kruununtilaukset suomalaisilta konepajoilta, minkä seurauksena Pietariin perustettiin tytäryhtiöitä. Turkulainen Crichton perusti tullimaksujen korotuksia välttääkseen Pietarin Pienen Octan saarelle tytärkonepajan vuonna 1896. Se toimi vuoteen 1913. Turkulainen, Venäjän-Japanin -sodan aikana venäjänkauppaa käynyt Vulcan hankki omia konepajoja Pietarissa. Näihin siirrettiin vähitellen yritysten koko sotatarviketuotanto. Tehdas menestyi mainiosti. Sillä oli parhaimmillaan 900 työntekijää, kun telakkatoimintaan keskittyneessä Turun tehtaan työntekijämäärä oli vain 300. Vulcan myi Pietarit tehtaat ennen ensimmäistä maailmansotaa keskittyäkseen turkulaiseen emokonepajaansa.

Pietarilaiset konepajat, etenkin Putilovin konepaja suorittivat 1800-luvun puoliväliltä alkaen merkittävää työntekijöiden värväystä suomalaisista konepajoista. Huolimatta varoituksista monet innostuivat houkuttelevista tarjouksista. Esimerkiksi vuonna 1869 Putiloville siirtyi Suomesta vähintään 138 seppää ja muuta metallimiestä Viipurista, Helsingistä, Fiskarsista ja Turusta, mikä oli kymmenesosa silloisesta Suomen konepajojen ja hienotakomoiden työntekijöiden määrästä.

Pietarissa on sekä Putilovin/Kirovin että Obuhovin historiaa käsittelevät museot, joihin nyt ei pääse. Kirovin museo sijaitsee Kirovskaja-metroaseman vieressä olevassa Kulttuurin ja Tekniikan Palatsissa. Se esittelee Nikolai Putilovin tehtaan kehittymistä rautatiehankkeista keisarikunnan tärkeimmäksi asetehtaaksi. Obuhovin tehdasmuseo sijaitsee yhä toiminnassa olevan tehdaskompleksin yhteydessä. 1800-luvun lopulla perustettu museo suljettiin 1920-luvulla ja avattiin uudelleen vaatimattomiin tiloihin vuonna 1976. Uusi museotila avattiin vuonna 2014.

Taustaa mm.  

Nykänen Nooa; 150  vuotta metallitekniikan historiaa Pietarissa. Tekniikan Waiheita 4/16.

Toivonen Vesa; Tampellasta Patriaan – 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta