Väärin käytettyä hyväntekeväisyyttä

Juuriltaan yhdysvaltainen kirjailijatar Donna Leon (s. 1942) asui 1980-luvulta lähtien yli 30 vuotta Venetsiassa, mistä muutti kaupunkiin kyllästyttyään Sveitsiin. Hänet tunnetaan erityisesti Venetsiaan sijoittuvasta, useille kielille käännetystä, jo yli kolmekymmentä osaisesta Guido Brunetti -rikoskirjojen sarjasta. Sen aloitti vuonna 1992  ilmestynyt Kuolema oopperassa.

Olen seurannut Brunettin tutkimuksia sekä hänen perheensä vaiheita sarjan alusta alkaen. Kirjat eivät aina ole juoneltaan kummoisia, mutta silti mainioita Venetsian ja venetsialaisten elämän kuvauksia. Viimeksi olen arvioinut 5.2.2023 kirjan Hetken huumaa Vapaavuoron blogissa Commissario Brunettin haaste. Vuorossa on nyt tuore uutuus Hyvän nimissä (suom. Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä, Otava, 332 s.) 

Venetsian asukkaiden välillä vallitsee edelleen tiukka kastijako. Ylhäiset puhuvat mielellään paikallista murretta liikkuen vain omissa, muodollisuuksia edelleen noudattavissa piireissään. Niissä teititellään kaikkine mahdollisine titteleineen, joita riittää.

Koronapandemia on kouraissut pahasti kaupunkia. Liikehuoneistoja on jäänyt tyhjilleen nuorison öisiksi mellastuspaikoiksi.

Venetsian poliisiasema Questuralla ei ole hääppöinen maine. Sitä ”johtaa” surkean aikaansaamaton, muiden onnistumiset itselleen omiva päällikkö. Langat käsissään pitävän Brunettin ohella asemalla on salaperäinen tietokonevelho-sihteeri ja pystyviä poliiseja. Aseman toiminta ja rutiinit ovat vanhoillisia. Käytetään henkilöiden virallisia titteleitä. Kahvilla käydään toimien lomassa ja yksityisasioita hoidellaan usein. Kaupungissa liikutaan vaporettoilla, joiden menossa on vauhdin tuntumaa. 

Perhetuttava, joka uskoo tyttärensä olevan vaarassa, ottaa luottamuksellisesti yhteyttä Brunettiin, joka lupautuu selvittämään asiaa epävirallisesti. Asiaan kytkeytyy myös eläinlääkäriaseman kummallinen tuhotyö.

Suurennuslasin alle joutuu tyttären kirjanpitäjänä toimiva aviomies. Kaikki vaikuttaa ensin olevan kunnossa, eikä tämän asiakkaiden kirjanpidosta löydy mitään epäilyttävää. Tapahtumat saavat kuitenkin yllättävän käänteen tutkimuksen muututtua poliisioperaatioksi keskiössä Afrikassa toimiva hyväntekeväisyyssäätiö, jolla on siellä sairaala. Sen toiminnasta alkaa vähitellen paljastua kaikenlaista arveluttavaa, tuhlailua ja nerokasta ja varojen järjestelyä verojen välttämiseksi. 

Italian veropoliisi puuttuu tapahtumien kulkuun. Mediakin kiinnostuu asiasta. Poliisilaitoksella pelätään tehdyn virkavirheitä, miltä onneksi vältytään. Tapahtumien taustalla oli paljolti halu kostaa.

Leonin venetsialaiskuvaukset antavat mainion kuvan italialaisesta elämäntavasta ollen samalla Venetsian turistiopas sekä italiankielen oppitunti. Kirjassa viljellään paikallisvärin luomiseksi runsaasti italiankielisiä sanoja, joista monia saataisi olla vaikea suomentaa. 

Brunetti -kirjat noudattavat yhtenäistä kaavaa kuvaten poliisin työn ohella myös kauniin ja hyväsukuisen vaimon italialaista arkea. Perheen lapset eivät aina tuntuneet varttuvan kirjan tapahtumien tahdissa. Heidät on nyt jo jätetty omiin oloihinsa. 

Brunettin Venetsiaan tutustuu vasta luettuaan useampia sarjan kirjoja. Yhden satunnaisen kirjan lukeminen tuskin riittää.

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu