”VESITANKEISTA” PANSSARIVAUNUIKSI

Ukrainan toivomat panssarivaunut ovat nousseet laajan keskustelun kohteeksi, joten lyhyt johdatus niiden maailmaan lienee paikallaan.

Hyökkäysvaunuilla saatetaan etenkin perheiden kielenkäytössä tarkoittaa lastenrattaita. Ne herättävät kommentteja yleisönosastoissa: isot, painavat ja tukevatekoiset vaunut työntäjänä sellainen joka jyrää muut, eli puskee just sinne minne haluaa välittämättä siitä jääkö joku alle, tukkiiko tien tms. Niitä ei nyt kuitenkaan käsitellä.

Tankki oli alunperin uuden suunnitellun aseen peitenimitys, jonka turvin britit laivasivat ensimmäisen maailmansodan aikana vaununsa manner-Europpaan. Kookkaat puiset kuljetuslaatikot kerrotaan varustetun tekstillä Watertanks for Mesopotamia (”Vesisäiliöitä Mesopotamiaan”). Panssarivaunu (arkikielessä usein tankki tai hyökkäysvaunu) on panssaroitu telaketjuilla kulkeva moottoriajoneuvo. Niitä on useanlaisia. Panssarivaunun suomenkielinen nimitys  on peräisin saksankielisestä nimestä Panzerkampfwagen eli panssaritaisteluvaunu. Panssarointia on sittemmin laajennettu koskemaan myös muita taisteluajoneuvoja. On olemassa myös panssariautoja, panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja sekä jalkaväen taisteluajoneuvoja. 

Ensimmäisessä maailmansodassa panssarivaunujen merkitys jäi vähäiseksi. Panssaroituja junia käytettiin. Sen jälkeen panssarivaunujen merkitys kasvoi ja korostui.

Väinö Linnan Tuntemattomasta lienee monien mieliin jäänyt kohtaus tankin tuhoamisesta sen telaketjun alle työnnetyllä miinalla. Molotovin koktail -polttopullostakin tuli tunnettu torjunta-ase.

Hitlerin Saksan sodissa käytettiin runsaasti panssarivaunuja. Työskentelin kesän 1964 Itävallan Linzissä valtavan kokoisessa terästehdas-konepajassa. Se oli perustettu vuonna 1938 panssarivaunutehtaaksi nimellä Hermann Göring Werke. Niitä siellä ei enää valmistettu eikä siitä ajasta muutenkaan liiemmin puheltu.

Toisesta maailmansodasta lähtien panssarivaunuja on voitu pitää maataistelujen ehdottomana hallitsijana. Nyttemmin on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että kevyemmät rynnäkköpanssarivaunut korvaavat raskaita panssarivaunuja

Taistelupanssarivaunut painavat 40–70 tonnia. Niiden pääosat ovat runko eli lavetti ja pyörivä torni. Rungon sivuilla ovat telaketjut veto- ja johtoteloineen sekä kannatinlaitteet eli telasto. Moottori on yleensä rungon takaosassa. Tornin pääasiallinen tarkoitus on vaunun pääaseen suuntaaminen, joten sitä voidaan pyörittää akselinsa ympäri 360 astetta. Pääaseen lisäksi panssarivaunuissa on aseistusta jalkaväkeä vastaan käytävää lähitaistelua varten. Niitä käytetään tilanteissa, joissa kanuunan käyttö olisi tehotonta tai epätaloudellista. Kanuunan vieressä on usein konekivääri. Panssarointi vaihtelee eri kohdissa vaunua. Paksuin osa on yleensä keulassa ja tornin etuosassa, kylkien panssarointi on ohuempi ja tornin päällä vielä ohuempi. Kaikkein kevein panssaroituja ovat vaunun takaosa ja moottoritilan päällys. Taistelupanssarivaunujen voimanlähde on useimmiten tehokas 500–1200 kW:n diesel-, otto-, sekamoottori tai kaasuturbiini. 

Ensimmäiset Suomeen 1920-luvulla hankitut panssarivaunut olivat ranskalaisia Renault FT-17 malleja. Niitä on seurannut kirjava joukko erimerkkisiä vaunuja. Talvisodan kaikilla rintamilla käytiin kovia yhteenottoja vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa. Tankit olivat puolustajille paha vastus, joka pyrittiin tekemään vaarattomiksi miinolla, pst-tykeillä ja -kivääreillä ja sodan loppuvaiheeseen saaduilla singoilla. Parhaita aseita tankkeja vastaan olivat ruotsalaiset Bofors-tykit sekä kasapanokset. Tykkejä oli vähän, silti kenttätykistö, miinat ja kiviesteet olivat usein ratkaiseva apu. Nykyisin käytettäviä aseita ovat singot, ohjukset ja miinat.

Liitekuvassa on ”Mesopotamian vesitankki”

Kirjallisuutta:

Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot, Karisto, 2009,

Vahtola, Jouko; Tankit tulee – Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940. Docendo 2015