ÄLÄ USKO AJATUKSIASI

Tarkemmin sanottuna: älä aina usko ajatuksiasi.

Erityisen kriittinen kannattaa olla automaattisten ajatusten suhteen, jotka toistuvat ja toistuvat päivästä toiseen ja jotka usein ovat liian itsekriittisiä.

Samaa asennetta kannattaa viljellä oman ”ryhmänsä”, ”heimonsa” ajatusten suhteen.

Helpointa ja vaarallisinta asenne on suhteessa toisinajattelijoihin. Kun yleensä kyseenalaistaa heidän ajatuksensa, kannattaa joskus kokeilla ajatuskoetta:

Jos he olisivat oikeassa edes piskuisessa suhteessa?

Hyvä ajatus- ja tunneharjoitus.

Toisinajattelijat ovat inhimillisiä olentoja kuten kaikki muut ihmiset. Inhimillisyyteen kuuluu erehtyväisyys. Sen myönnämme kerkeästi, herkästi heidän suhteen (vaikka emme aina heidän inhimillisyyttään myöntäisikään.)

Entä itsemme suhteen ja ”heimomme” suhteen?

Yleisellä tasolla on ainakin juhlapuheissa helppo vastata:

kyllä.

Entä käytännön konkreettisessa kiistakysymyksessä?

Voiko sellainen tulla edes mieleen?

Väittelyn tuoksinassa tuskin koskaan. Siksi kannattaa hengitellä aika pitkään ennen kuin sanoo tai kirjoittaa mitään.

Kannattaa miettiä omaa ajatushistoriaa:

Löytyisikö sieltä joitain virhearviointeja? Edes nuoruuden kiihkossa tehtyjä?

Jos löytyy, ei kannata kauheasti tuomita itseään. Kuten ei kauhiasti kannata tuomita toisiakaan.

Ihminen on erehtyväinen.

Hän voi myös oppia viheistään. Vaikeus on siinä, että se edellyttää virheiden tunnistamisen ja tunnustamisen.

Veikko Tarvainen

9.8.2022