Ennen kaikki oli paremmin ja huonommin. Eli Elannon puuauto ja klapit

Oli hienoa, kun 60-luvulla Elannon iso puuauto tuli Kasarmikadulle, kippasi klapit pihalle ja lasten kanssa saimme mennä heittelemään klapit pihan pienistä kellariluukuista kellariin. Se oli hauskaa. Riemuisaa. Ehkä siinä tunsi itsensä tärkeäksikin.

Aikuisille ja nuorille – jos ei ollut palvelijoita – se oli tietysti rankkaa. Klapit hakattiin kellarissa pienemmiksi ja kannettiin koteihin kakluuneihin.

Silloin ei oltu kuultu hiilineutraliudesta.

Nuohoojat olivat tuttu näky Helsingin kaduilla. Kunnioitettu, tärkeä ammattikunta. Pikku-pojan mielessä toimessa oli mystiikkaa: musta virkapuku, pitkä sauva ja pitkän vaijerin päässä kuula, nokiset posket. Kun silloin ei ollut tehotonta kiirettä, saattoivat nokimiehet pakista pikkupoikienkin kera.

Keskuslämmitys tuli Merimiehenkadulle vasta joskus 60-luvun puolivälissä: lattiaan ja kattoon porattiin reiät, minne vedettiin putket ja patterit kiinnitettiin seiniin. Ennen tätä keittiössä saattoi aamulla asteita olla alle 10.

Veikko Tarvainen

3.11.2021