KATEUDEN SELJÄTTÄMINEN

Eräs tuntematon ihminen herätti minussa ikävää oloa. Sitten tajusin, mikä tunne oli ja sanoin itselleni:

– Tämä on kateutta.

Nimesin tunteen kuten nykyään aina pyrin tekemään. Name it, tame it (kesytä tunne nimeämällä se) on yksi hyvä keino lievittää vaikeita tunteita.

Mutta kun kateus ei kuitenkaan kokonaan hävinnyt, keksin kysyä itseltäni:

– Kannattaako minun kadehtia? Mitä minä tiedän hänen kärsimyksiään. Niitä voi olla vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka pahoja. Kaikilla on kärsimystä elämässään. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän..

Se oli helpottava kysymys. Kateuden rippeet häippäsivät.

Alan viljelemään tuota kysymystä mieleni mullassa.

Kysymykset ovat aina hyviä. Samaa ei voi aina sanoa vastauksista.

Parempi kysyä ja sillä tavoin kyseenalaistaa tunnettaan, ajatustaan kuin väittää tiukasti vastaan.

Kun väittää itselleen – tai toiselle – tiukasti vastaan, niin itse tai toinen väittää tiukasti vastaan takaisin.

Se on taistelupeli, jossa kumpikin taatusti häviää.

Itselleenkin kuten toisille kannattaa yrittää puhua asiallisesti, ystävällisesti.

Tällainen strategia toimii myös muiden ikävien vaikeiden tunteiden suhteen. Nimeämin on hyvä ja siihen voi lisätä vielä sen, että kyse on sisäisestä haavasta:

”Tämä on kateutta / vihaa / katkeruutta jne. Tämä on minun sisäinen haava.

Kuten ulkoisia myös sisäisiä haavoja voi parantaa.

 

Veikko Tarvainen

15.8.2022

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu