Kun meinasin saada daijuun – siis turpaan

Tuli mieleen muisto kulmien ja aikojen muuttumisesta. Tämä tapahtui joskus 70-luvun alkupuolella vanhan Rööperin loppuaikoina. Silloin hipsterit ja yläluokka eivät olleet vielä valloittaneet aluetta alkuasukkailta, perinteiseltä kovaa fyysistä työtä tekevältä proletariaatilta, köyhiltä ja kipeiltä sekä lain toisella puolen kulkijoilta.

Tuolloin harrastin hetken lenkkeilyä ja kävin pari kertaa paikallisessa rähjäisessä punttisalissa rautaa punnitsemassa. Siellä näin 60-luvun nuorisojengipomon. Ei juteltu, mutta hän hymyili minulle.

Kun eräänä iltana ylen myöhään lenkkeilin Albertinkatua alas, törmäsin Sepänkadun kulmassa jengipomon kaveriin ja pomoon. Ehkä hipaisin kaveria. Hän hermostui. Kun kaveri oli jo lyömässä minua, pomo sanoi käskevän ystävällisesti:

– Älä knekkaa. Se on boksari.

Olin hämmentynyt. Ja helpottunut. Taisin hymyillä kuten pomo ja jatkoin lenkkeilyä aiempaa vauhdikkaammin.

Huvitti ja hetken tunsin nuorena pasifistina ylpeyttä, että jengipomo kutsui minua boksariksi.

Siis suomennettuna:

– Älä lyö, se on nyrkkeilijä.

Veikko Tarvainen

veikonvenytys.fi

18.3.2022