Onko ihminen hyvä vai paha vai hyväpaha?
Hyvät ihmiset on minusta siksi ongelmallinen käsite, etten käytä sitä muuten kuin lainausmerkeissä.
”Hyvä ihminen” tunnistaa varjonsa eli pimeytensä ja pahuutensa ja siksi hän ei puhu itsestään eikä kenestä muusta hyvänä ihmisenä.
Olen nähnyt ”hyvien ihmisten” poliittisissa ja muissa järjestöissä – myös joogakuvioissa – paljon muutakin kuin hyvää.
Kun tämän tajuaa ja hyväksyy, että ikävä kyllä niin on, silloin se ei enää häiritse niin paljon kuin ennen. Ja silloin asialle voi jotain tehdä.
Se, että ikävät ja pahat asiat yleensä toistuvat ja toistuvat, johtuu siitä, että on inhan ikävää ja tuskallista katsoa omaa heikkouttaan ja pahuuttaan.
Siks harva niin tekee ja jos tekeekin jättää sen helposti alkumetreille. Ilmeisesti moni ei koskaan elämänsä aikana, ei ainakaan selvästi, tajua, että voisi tutkia omaa varjoaan.
Ongelma on siinäkin, että elämän saatossa, kulussa, riennossa varjo muuttaa muotoaan.
Ihmisen todellinen aika on syklistä kuten luonnossa:
– Yön pimeys muuttuu aamun valoksi, päivän valo muuttuu illan pimeydeksi.
Ja toki kannattaa havannoida myös omaa aurinkoaan.
Aurinko paistaa aina. Se vain on usein piilossa pilven takana.
Olemme kaikki 360 astetta.
Veikko Tarvainen
veikonvenytys.fi
10.10.2024
PS
Hieno esimerkki siitä, kuinka ihminen voi kirkkaasti nähdä ja hyväksyä toisen ihmisen mittavat huonot ja mittavat hyvät puolet, vaikka toinen ihminen on rakkauden lisäksi myös syvästi satuttanut, on Sirpa Kähkösen hieno kirja: 36 uurnaa: väärässä olemisen historia.
Ihminen on tietenkin hyväpaha, sillä ihmisissä esiintyy hyvyyden ja pahuuden koko skaala
Ilmoita asiaton viesti