”Vasen laita luudaa leedinä. Ottakaa se kiinni!”

Näin totesi Stade vuonna 1970.

Näin kaupungilla sanalla ledig. Siitä muistui mieleen sana leedi, siitä Stade ja kommentti. Hymyilytti kielellisesti ja nostalgisesti.

Stade oli Ponnareiden valmentaja tuolloin, jolloin olin 14 v. Taisto, Stade oli (todennäköisesti punaisen proletaarisen) Stadin kasvatti ja puhui, pamlasi stadia. Ponnarit tarkoittaa Helsingin Ponnistusta.

Lause tarkoittaa:

– Vasen laita viilettää vapaana, ottakaa se kiinni!

Slangi on katujen runoutta.

Se muuttuu koko ajan. Koska se elää koko ajan.

Aiemmin pelasin Pallo-Pojissa, jota kutsuttiin myös Pullo-Pojiksi. Siis ystävällisesti. Silloin ei lähdetty oikeusteitse ratkaisemaan, mikä sana on korrekti ja mikä ei, mikä on sanan oikea denotaatio ja korrektit konnotaatiot. Hermot eivät olleet niin kireellä, ehkä siksikin ku ol leediä aikaa enempi.

Niinpä jään tyynesti hengittäen venaamaan niitä, jotka etusormi pystyssä selittävät, että luudata ja pamlata on heinähattukieltä ja että niin ei sanottu vuonna 1970, että oli väärin sanottu.

Toki olihan niitä kielellisiä kiistoja ennenkin. Klassisena esimerkkinä Sörkkä versus Sörkka kiivastelu.

Tarkemmin muisteltuna luudata ei varmankaan ollut 70-luvun ”yleislangia”, vaan vanhempaa ja siinä mielessä sopii Staden suuhun. Slangi muuttuu niin nopeasti ja se vaihtelee merkittävästi Helsingin sisälläkin ja kuppikunnittain. Tänään varmaan vielä enemmän kuin tuolloin 70-lvulla, kun kaikki on eriytyneempää.

Veikko Tarvainen

1.7.2022

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu