Lastasi saattaa vituttaa
Vihdoin on hiljaista.
Huoneen täyttää pitkä huokaus, näppäimistön nakutus ja
näyttöpäätteen valo. Tuo riiviö, joka kiukutteli päiväkodin
jälkeen aina iltaan asti piinaten ja repien vanhempiensa hermoja, on
vihdoin unten mailla. Päivittelet Facebookissa raskasta päivääsi
ja pohdit onko lapsellasi ADHD tai vastaava, joka selittäisi hänen
liki joka iltaisen kiukuttelunsa. Todennäköisempää on, että
lastasi vituttaa.
Syyt lapsen voimakkaaseen
harmitukseen löytyvät kun tarkastelee hänen päiväänsä. Hänet
herätetään kiireeseen kesken unien. Unikaveri kainalossa pieni
ihminen yrittää käsitellä kuulemaansa. Kuuleminen on vaikeaa
sillä isompi ihminen loikkii kireästi huoneesta toiseen: ”ylös
nyt… kiire… syö… kohta kyllä myöhästytään… vaatteet
päälle nyt… äiti myöhästyy… isi myöhästyy… tädit
suuttuu”. Pienet luomet ovat liian raskaat. Ne haluavat vielä
painua kiinni. Lisää kehotuksia ja lopulta isot kädet nostavat
pienen ihmisen lämpimästä sängystä kylmälle lattialle. Pääsee
itku.
Automatka menee
nuokkuessa. Päiväkotipysähdys muistuttaa formuloiden
varikkopysähdystä. Se käy yhtä nopeasti. Iso ihminen huikkaa,
että ole kiltisti ja häipyy. Pieni ihminen jää haalareissaan
eteiseen seisomaan. Täti puhuu lässyttävällä äänellään kuin kylän idiootille. Nenästä valuu räkää, käytävän päässä
olevassa isossa huoneessa näkyy vaitinaisia kohtalotovereita.
Puuro maistuu pahalle ja
sitä on pakko syödä (ja puuro on pahaa, maistoin 36-vuotiaana
päiväkodin puuroa, enkä syöttäisi sitä edes pahimman
vihamieheni koiralle). Syö, muuten ei kasva mieheksi, kertoo täti
ja työntää lautasta lähemmäksi. Lounaaksi on kalasoppaa. Se
onkin hyvää, ilahtuu ihmistaimi. Lapsi pyytää ketsuppia
kalasoppaan, vaarikin laittaa aina ketsuppia kalasoppaan. Ei siihen
kuulu laittaa ketsuppia, sanoo täti. Lapsi ei ymmärrä, miksi ei
muka kuulu? Vaarikin laittaa. Ei vaan kuulu, perustelee
ammattikorkeakoulun käynyt kasvatusalan ammattilainen ja työntää
lautasta lähemmäksi.
Pienellä ihmisellä on
paljon kysymyksiä. Niiden kautta maailma avartuu ja lapsi kehittyy –
mikäli kysymyksiin vastataan. Kaikki maailman kirjoitettu tieto
löytyy taskussa olevasta älypuhelimesta tai nurkassa olevassa
tietokoneesta. Joten vääriä vastauksia ovat: en tiedä, mene
leikkimään, älä sellaisia mieti ja kyllä sä sitten vanhempana
ymmärrät. Olit sitten kolme tai kolmekymmentäkolme niin jos joku
jatkuvasti ignooraa kysymyksesi niin se alkaa vituttamaan – se on
varma.
Kun lapsi haetaan
päiväkodista on hänen päivänsä saattanut kestää pidempään
kuin aikuisen työpäivä. Aikuinen pitää omaa päiväänsä
raskaana, vaikka hän on saanut syödä tai jättää syömättä
mitä tahansa, pitää taukoja ja hänelle on puhuttu kuin
normaalille ihmiselle. Kun automarketin kassajonon madellessa lapsen
pinna alkaa loppua niin ymmärrystä ei heru. Päinvastoin,
kauppajonoissa kuulee miten vanhemmat vetoavat lapseensa: ”Älä
viitsi isillä/äidillä on ollut raskas päivä.” Jos lapsi
ymmärtäisi vitutuksen olemuksen hän tässä vaiheessa sanoisi
vanhemmilleen: Voi vittu! Siitä tosin seuraisi vaan lisää
murheita vaikka enemmän kuin oikeutettua se olisikin.
Kun ruuhkasta vihdoin
selviydytään kotiin niin nukkumaanmeno jo hengittää niskaan.
Kaikki harmi purkautuu viimeistään iltatoimien aikaan ja
höyhensaarille siirrytään itkun saattelema, ei rauhallisen
onnellisena.
Jos sinun päiväsi menisi
näin niin vituttaisiko sinua?
Niinpä.
Pakotit juuri lukijan lapsuuteen, kiitos siitä. Minua harmitti eniten lapsena se, ettei kuunnella, että nonschaleerataan täysin. Yllättäin se sama ongelma hiertää pahimmiten vielä nykyäänkin. Loukkaa eniten.
Ilmoita asiaton viesti
Uskalsit sentään puhua.
ainakin olet oppinut käyttämään kieliä. Ja sinun juttujasi luetaan mielellään.
Ilmoita asiaton viesti
Itse jo lapsena vihasin eniten aliarviointia. Päätin etten vähättelisi tai aliarvioisi koskaan lapsia, omiani tai muiden.
Joskus tulee puhuttua lapsille asioita, jotka menevät yli näiden hilseen. Enimmäkseen kuitenkin palaute rohkaisevaa. Aikuiset puhuvat usein koirilleen ja kissoilleenkin ihmismäisemmin kuin omille lapsilleen – kannattaisi tajuta pienenkin lapsen verbaalisen ymmärryksen ja päättelykyvyn olevan moninkertainen noihin luontokappaleisiin verrattuna. Silti jatkuvasti lapsia ja joskus nuoriakin kohdellaan kuin he olisivat jonkin primitiivisen eliölajin edustajia eivätkä samaa homo sapiens-lajia.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse jo lapsena vihasin eniten aliarviointia. Päätin etten vähättelisi tai aliarvioisi koskaan lapsia, omiani tai muiden.”
Samoin minä. Lisäksi inhosin sitä, ettei paljon mitään annettu kokeilla, koska ”et sä osaa kun oot niin pieni vielä.” Yhtenä esimerkkinä valokuvaus. Ei filmi ollut analogikameroidenkaan aikana sentään niin poskettoman hintaista, etteikö pikku-Jannen olisi voinut antaa ottaa sukujuhlissa valokuvaa muista.
”Kostin” tämän opettelemalla aikuisiällä valokuvausta oikein tosissani ja hallitsen sen perhepiiristä parhaiten. Saattaa kuulostaa ylimieliseltä, mutta näin se vain on. Tätä nykyä pyydetäänkin sitten jatkuvasti kuvaamaan kaikkea ja kaikkia.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus ja muistutus niille kaikille ”Voi kun saisin vielä olla lapsi – silloin olin vapaa”-mantraa hokeville. Me vain haluamme muistaa ne mukavat kesälomat ja hienoimmat muistot, mutta onneksi Veikko-setä on muistuttamassa meitä kolikon toisesta puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos! Ei mitään lisättävää.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on ollut erittäin hieno tilanne siinä mielessä, että toinen muksuista ei käynyt päiväkotia lainkaan ja toinenkin harvakseltaan. Tästä kiitos kuuluu isälleni, joka osallistui täysin palkein lastenhoitoon.
Tämä herätti hämmästeneisyyttä ja huolestuneisuutta neuvolantätien ja muiden joukossa. He tuntuivat kuvittelevan, että jo lapsemme saavat päiväkotiarjen sijaan herätä rauhassa, käydä metsäretkillä, kalassa yms. vaarin kanssa niin näistä kasvaa jonkinsortin epäsosiaalisia ja käytöshäiriöisiä lapsia, jotka suurinpiirtein lähtevät amok-juoksuun nähdessään ison ryhmään. Näin ei ole käynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Vaarin seura on parasta ikinä ja varmasti. Siis päiväkoti ja neuvolatäti ei tajua pienen lapsen ja lapsuuen olemusta, mahtava vaari teilä!! Nimim. tietää mistä puhhuu tämä ämmi!
Ilmoita asiaton viesti
”mahtava vaari teilä!!”
Ihamparas tamperelaisittain sanottuna.
Ilmoita asiaton viesti
Lasta vituttaa kielto, vaik’ei ole ymmärrystä.
Heikoille jäille olisi halu mennä leikkimään, mut’ei ole ymmärrystä.
Lasta vituttaa kun kielletään.
Se on vanhemman vastuuta kieltää, vaikka kuinka vituttaisi.
Vanhempana sitten ymmärtää, ja mikä olennaisinta…ELÄÄ!
Ilmoita asiaton viesti
Vituttas varmasti, ihan kestämätöntä on usseimman pikkusen elämä! Onneksi sei ole luovuttanukko kiukuttellee ees. Huh, ihan kauheaa aatella!
Ilmoita asiaton viesti
Mainio kirjoitus, kiitos!
Olisi varmaan pitänyt joskus nauhoittaa omaa käskytystään/ kieltojaan, että sais kuunnella, miten sitä lasten kanssa ”keskustellaan”.
Sivusta se kiinnittää joskus huomiota, lapsia ei neuvota etukäteen, miten kaupassa tms. kannattaa toimia. Tyyliin ”nyt mennään tädin syntymäpäiville ja siellä onnitellaan ensin, sitten istutaan pöydässä ja juodaan vähän aikaa kahvia tai mehua, sitten pääset leikkimään”. Eihän lapsi voi tietää, ettei juhlissa yms. tartte istua hiljaa maailman tappiin asti. Unohtuu, ettei lapsella ole niitä tietoja ja kokemuksia, mitä meille vanhemmille on karttunut. – Kaupan kassalla on sitten himpun myöhäistä alkaa kasvattaa.
Ja ne heikot jäätkin voi perustella lapselle, ei hän halua pudota hyiseen veteen. Silkka käskytys sen sijaan nostattaa terveen lapsen kapinaan.
Ilmoita asiaton viesti
Turhia kieltoja kannattaa välttää. Jos kaikki kivaa kielletään, on vaarana, että lapsi ei niistä enää välitä, vaan tosiaankin menee heikoille jäille.
Ilmoita asiaton viesti
Se lässytys on tosiaan paha. Pienet lapset ymmärtävät usein paljon enemmän kuin kuvitellaan. Itse olen huomannut että jos lapselle puhuu ”kuin vertaiselleen”, ne alkavat olla niin isoa poikaa ja tyttöä sitten, oikein yrittävät olla fiksuja ja aikuisia. Kiltimmäksikin ne tulevat sillä keinolla.
Ilmoita asiaton viesti
Ignooraus pahinta. Muistan, että aivoni toimivat mutta ylhäältä alaspäin tuli, että ei se niin ole/älä kysy/kuin sää noin tyhmä olet.
Btw, on työpaikkoja joissa aikuset ihmiset eivät puhu toisille aikuisille, niin kuin aikuisten pitäis. Esim. vanhainkodit.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjootus! Yritän puhua omille muksuille samalla tasolla kuin niille isommille lapsille, joita joku myös kutsuu aikuisiksi. Aina se ei onnistu kun itseäänkin vituttaa, tämä ainainen sama rytmitelty elämä, ja viellä ympäröitynä kaikenmaaliman aivottomilla persreijillä.
Meillä, kun olin huomattavasti nuorempi, niin meillä sukulaiset aina lässyttivät, ja sitten meitä hakattiin välillä remmillä paljaalle pepulle ja myöskin itse haetulla koivuvitsalla niin, lisäksi uhattiin vähän joka välissä hirmuisen jumalan kostolla, maalimanlopulla ja ties millä helvetillä, iik auts Mr. jumala sentäs kun oli huimaava lapsuus. No mä pidin vähän kaikkia isompia tyyppejä lähinnä säälittävinä, ja ymmärrän nyt myöhemmin että vissiin sota-ajan traumat siellä purkautuivat, vääriin osoitteisiin.
Jep jep, elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ;∂ Tarvitsemme tässä yhteiskunnassa oivallusta, ihan joka saumaan… Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Valitettava tosiasia, mutta lasten ensimmäiset sanat ovat aina tyyliin ei saa, ei ota, pois sieltä, yms.
Ilmoita asiaton viesti
Tuotahan se on
Pienestä pitäen retuutetaan pitkin maita ja mantuja
Aamusta iltaan vauhti päällä
Ketäpä siinä ei vituttaisi
Ei omatkaan muistot tarhasta oikein herkulta maistu
Lievästi sanottuna mieleni pahoitin kun aikanaan pistivät tarhaan
Siihen asti olin saanut olla isän mukana rekassa
Sitten perkele lyödään sinne aitojen taakse häkkiin
En sitten oikein sopeutunut
Vituiks meni vapaussota
Ei paljon naurattanut…tai no
Karkailin niin paljon että oli siinä sitä hauskaakin
Voitto, kosto ja nauru oli minun
Ilmoita asiaton viesti
Lapsiperheiden tarpeet yksityisautoilussa unohtuu tai jää tyystin tiedostamatta, kun puhutaan yksityisautoilusta. Eipä liene monenkaan lapsiperheen ulottuvilla sellaista joukkoliikenteen mahdollisuutta, että olisi mahdollista sovittaa työmatkaliikenteeseen vielä lasten päiväkotimatkat joukkoliikenteen aikatauluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan mahtava teksti! Kiteytit asian juurikin sen oikeaan muotoon. Tuo on juuri se syy, miksi itse pyrin vastaamaan joka ikiseen neljä vuotiaan poikani kysymykseen.
Viimeksi eilen hain pojan hoitopaikasta, jossa hän tätien mukaan oli ollut kovin reipas ja mutkaton. Poika itsekin totesi että oli ollut ”niin pirun kivaa”. Kysyin häneltä että oliko ollut myös kiltisti, johon hän vastasi ettei ollut. Nukkumaan mennessä oli omien sanojensa mukaan pelleillyt ja häiriköinyt kaverinsa kanssa. Kysyin miksi, ja hän vastasi: ”Siks kun mulla oli niin kova ikävä sua”.
Jos itse haluan saada vastauksia, pitää minun niitä myös itse antaa. Olen iloinen että lapseni osaa tunnistaa tunnetiloja, sekä yhdistää käyttäytymisensä niihin. Ja mikä parasta, osaa vielä kertoa niistä itse, ilman että kukaan muu kuvailee jotain mitä hän itse tuntee.
Tässä tapauksessa hyvinkin saattoi poikaani vituttaa se, että hänellä oli ikävä, eikä hän voinut asialle itse mitään.
Sitten vielä kiitos! Myös minä palasin lapsuuteeni ja muistan etten saanut vastauksia. Saati jos kysyttiin niin ei kuunneltu. Ja yleensä kysymykset esitettiin niin ikävään sävyyn ettei edes uskaltanut vastata. MIKSI TEIT NIIN!? MIKSET TEHNYT!? MIKSI MYÖHÄSTYIT!? OLETKO TYHMÄ!? ETKÖ TAJUA!? Parhaimmillaan ihan ravisteltiin ja tivattiin. Ja jos ei vastausta/haluttua vastausta tullut niin seinään tai lattiaan paiskattiin..
Tähän aiheeseen pitäisi vanhempien kyllä tosissaan tarttua!
Ilmoita asiaton viesti
Näin lapsettomanakin saattaa ymmärtää,että Veikkonen on melko oikeilla jäljillä tuumailuissaan.Sen vähän,minkä omasta lapsuudestaan muistaa,niin,se lapsena oleminen aina niin inhimillistä ollut.
Mutta,mutta…kun Veikko tuossa sanoo,että,jos lapsi ymmärtäis vitutuksen olemuksen,niin…olen kerran tavannut nuorukaisen,about 3v,joka kyllä ymmärsi…ikinä en unohda…
Joskus muinaisina vuosina olin Stockkan kalatiskillä töissä.Siihen tuli nuorehko keskimääräistä hienommin pukeutunut äiti-ihminen poikansa kanssa.
Äite teki ostoksiaan ja pikkukundi rupes kärttämään siitä jotain kalaa.
Äiti ei suostunnu ostamaan.Siinä käytiin keskustelua tyyliin,mä haluun/etkä haluu,etkä saa.Lopulta nuorelta mieheltä meni hermot,eli katkes pinna…koko vajaan metrisen vartensa voimaalla jalkaa polkaisten ja voimakkaasti painottaen herra totesi…VOI VITTU, :)))) en tiedä,miten sain pokkani pidetyksi.Harvoin näkee naamaltaan,niin punaista naamaa,kuin,mitä äidillään oli.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla, 80-luvun lapsellahan oli asiat äärimmäisen hyvin tähän verraten! Mekaanikkoisäni vastasi joka ikiseen esittämääni kysymykseen pienellä luennolla ja ymmärsin aina kaiken, kun vain lähti liikkeelle tarpeeksi seikkaperäisesti selittäen. Jos ei huvittanut mennä nukkumaan, niin juuri ennen hampaidenpesuaikaa kävin kysymässä isältä jonkun vaikean kysymyksen, niin sai puoli tuntia lisäaikaa. 😉 Meillä oli kova kuri, mutta aina kuunneltiin eikä aliarvioitu. Kiirekään ei ollut juuri koskaan ja saatiin juosta lähimetsiköissä ja pihoilla tiettyjen rajojen sisällä vapaasti. Ei vituttanut. Paitsi sillon kun tapasi lässyttäviä aikuisia sukujuhlissa.
Isä sai minut kiinnostumaan kaikesta. Eniten luonnontieteistä ja tekniikasta. Sillä tiellä ollaan vieläkin.
Sitä ei yleensä huomata, että lapsi osaa ajatella moninkertaisesti älykkäämmin ja monimutkaisemmin kuin ulosanti on. Kyky selittää omia ajatuksia ja tunteita tulee sitten myöhemmin. (miehille ei kuulemma koskaan)
Ilmoita asiaton viesti
Mieti mitä edessä:
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Viattoman lapesen kysymys, varttuneemman ihmisen kysymys, kehitykseltään häiriintyneen ihmisen kysymys, asiaan perehtymättömän kysymys?
Jokainen kysymys on tärkeä koska kysyjä ei ole silloin ymmärtänyt asiaa joka on jäänyt hänelle epäselväksi.
Pitkäaikaisena asiakaspelvelun ammattilaisena ja nykyaan vittuuntuneena, elämään kyllästyneenä yrittäjänä, joka yrittää saada elämäänsä järjestykseen jollakin tasolla ja säilyttää ihmisarvonsa ja kotinsa en ole kuitenkaan koskaan törmännyt tyhmään kysymykseen enkä tyhmään kysyjään.
Olen usein törmännyt tyhmiin vastauksiin, mutta kertaakaan elämässäni en ole törmännyt tyhmään kysymykseen, sillä jokainen joka kysyy on epävarma vastauksesta.
Jokainen joka törmää elämässään tyhmään kysymykseen syyllistyy tyhmään vastaukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän se on, että tyhmä ei ole se joka kysyy, vaan se joka ei kysy kun ei tiedä.
Aiheesta ja keskustelusta tuli mieleen eräs vanha kaveri, jolle tietämättömyys oli jotenkin kaikkein vaikeinta. Sen vuoksi hän ei uskaltanut kysyä, mutta kehitti itselleen mahdollisimman vankan besserwisserismin, mitä oli valmis puolustamaan vaikka väkisin. Siinä vaiheessa rupesivat sitten kaveritkin kaikkoamaan, minä kukaan lukien.
Yksi hyvä vastaus kysymyksiin voi olla myös rehellinen ”en tiedä”.
Ilmoita asiaton viesti
Asiakaspalvelijan vastaus on: en tiedä, mutta otan asiasta selvää ja ilmoitan sinulle vastauksen niin pian kuin mahdollista
Ilmoita asiaton viesti
Ketsuppi sopii muuten hyvin myös maksalaatikon kanssa.
Tomaattinen lohi-katkarapukeitto on tämän hetken omia reseptisuosikkejani. Lisään siihen vielä simpukoita.
Ilmoita asiaton viesti
Tomaattisella ei ole mitään tekemistä ketsupin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
niuh niuh.
Ilmoita asiaton viesti
Mahtava kirjoitus! Kun muistelen omaa päiväkotiaikaani, sieltä jäi erityisesti mieleen jokapäiväinen pakko ottaa päiväunet. Tuolloin minua ei koskaan väsyttänyt päivisin, joten se inhosin moista hetkeä kun jouduin reilun tunnin ihmettelemään vain seinää. En ollut mitenkään mahdollista, että olisin leikkinyt yksinäni niitä omia leikkejä joita puuhailin muutenkin. Koska kaikkien piti ”nukkua” piti minunkin olla samassa tilassa vähintään nukkumista yrittäen. Säännöt ovat säännöt ja onhan se lasten opittava hyvissä ajoin. Sekä tietysti se, ettei niissä voida ikinä joustaa. Ehkäpä juuri tämän takia minusta tuli tällainen ihmiskuntaan nuivasti suhtautuva sosiopaatti.
Ilmoita asiaton viesti
Yhden poikkeuksen säännöstä tiedän
Poikaa eivät saaneet aikoinaan nukkumaan tarhassa vaikka mitä yrittivät
Siellä se juniori sitten pyöri tätien mukana taukotilassa jotta muut saivat nukkua
Muutenkin ollaan kaikki vähäunista sukua
En tiedä onko tottumus vai geeni mutta unta ei vain riitä
Niin ja kun ei väsytä niin on vähän vaikea nukkua
Ilmoita asiaton viesti
Joka ainoa kerta taistelin päiväunille menoa vastaan, ja joka ainoa kerta pimennys ja hiljaisuus voitti taistelun. Sitten pahukset vielä herättivät kun oli päässyt parhaaseen uneen, ja olisi halunnut jatkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö tässäkin mennä sivuraiteille? Jos lapsesi on koko ajan myöhässä, on kiire joka puolelle, hirveätä huutoa sinne sun tänne, niin se on lähiympäristön ohjaaminen joka mättää. Lasta varmasti vituttaa tässä vaiheessa. Syy ei tosiaankaan johdu peruspäivästä, vaan vanhempien ajankäytöstä ja asenteesta.
Jos joku tunnistaa lapsensa arjen tästä kirjoituksesta niin olisi syytä miettiä miten itse suunnittelee perheensä ajankäyttöä.
Ilmoita asiaton viesti
No mietippä sitten sitä ettei se vanhempien päivä lopu siihen työssä käyntiin. Mennään sitten kotiin tekemään ne kotityöt. Aina on pyykkiä ja likaisia astioita ja siivousta. Saatikka sitten jos on auto rikki tai talon/asunnon remppaa. Ei siinä saatana aika riitä sille että lasta nyt vituttaa kun itteensäkin vituttaa kun kaikki on niin vitun kiireistä ettei kerkiä sitä lapsenkaan vitutuksen syytä alkaa selvittelemään. Sitten kun tajuaa että lastakin vituttaa niin sitten vasta tajuaa oman saatanan vitutuksensa turhuuden jonka jälkeen vasta tajuaa että elämä on yhtä vitutusta ja siitä vitutuksesta saattaa päästä jos oppii luopumaan siitä että ei kaikkea tarvii saada suoritettua ja aikaa kyllä on aina sille mikä on oikeasti tärkeää. Se saatana pitäs vaan aina muistaa ja tajuta silloinkin ku vituttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus! Tämä meno on jatkunut vuosikymmeniä. Nytkin kaikki tiedostavat ongelman, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Me tai oikeammin nyt parhaassa työiässä päättävät, mikä on todella tärkeätä. Eikö niiksi muutamaksi vuodeksi, kun lapsi on pieni, äiti tai isä voisi hoitaa lapsia kotona. Kuten Osmo Soininvaara on todennut, kotona oleminen tulee monella tavoin halvemmaksi. Voi mm. tehdä itse edullista ja terveellistä ruokaa. Verorahat ja eläkekertymä vähenevät, mutta siihen voivat valtion ja kuntien päättäjät tehdä korjauksen. Ylipäätään he voivat myös tehdä jotain konkreettista höpinävaliokuntien perustamisen sijaan. Onnellisuus ja hyvinvointi eivät synny ylenpalttisesta rahasta, materiasta ja kaukomatkoista. Kauppakorkeakouluissa, jotka ovat niin suosittuja, ei lasketa onnellisuudelle hintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kommentti. Kaikilla tuntuu olevan niin kauhean kova kiire tienaamaan, että perusasiat unohtuvat. Lapsi tarvitsee vanhempiensa kiireetöntä läheisyyttä ja yhdessäoloa. Romulaudoista vanhempien kanssa rakennettu maja metsän reunaan voi olla unohtumaton elämys pienille seikkailijoille (kaupungin pistoon luvatta tehtynä elämys on unohtumaton tietysti myös vanhemmille).
Poliittiset päättäjät puhuvat työurasta ja suorittamisen tarpeesta. Kansa köyhtyy, jos kaikki eivät ole ”talkoissa”. Pitää olla fantastista menestystä, jota ei saavuteta lasten inhimillisellä kotihoidolla.
”Lastasi saattaa vituttaa” otsikossa on vahva kontrasti. Jotenkin käy sääliksi niitä, jotka kokevat edes jollain tasolla samaistumista kirjoituksen sisältämään maailmaan.
Ei kai meillä Suomessa asiat ole ihan näin huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
49 989 henkilöä on saanut tarpeekseen tästä kirjoituksesta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole pakko lukea samaa juttua monta kertaa, ettei kyllästy 🙂
Ilmoita asiaton viesti
No onpas ilmiö tämä raapustus. Tämän voisi kääntää englanniksi, niin voisi tulla vielä lisää tykkäyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Mä jouduin muutaman kuukauden ikäisenä hoitopaikkaan.
Äiti olisi halunnut hoitaa itse kotona, mutta isä ei katsonut aiheelliseksi elättää yksin perhettään.
Äiti vei itkien mut hoitoon.
Sieltä ei ole mulla muuta hyvää kerrottavaa kuin että opin lukemaan
itsekseni – 3-vuotiaana.
28-vuotiaana koin vakavan burn outin.
Syytin kauan muita ja olosuhteitani, kunnes oivalsin: kaikki on ehkä
karmaattista tai ainakin valittua.
Me valitaan vanhempamme jo ennen syntymäämme, ja kaikki muutkin kohtalon
peruskivet.
Elämänkokemus on tehnyt musta fatalistin.
Vitutukset katson silti oikeutetuiksi.
Kehittymässähän meidän täällä pitäisi myös olla, oppimassa virheistämme,
rakentamassa parempaa.
Niinpä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun äiti on lastentarhanopettaja, joten en osaa sanoa asiaan mitään. Vitutus on aina ollut normaalitila. Kun ei vituta, alkaa pelottamaan, että on dementoitumassa.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä voi muuta kun nostaa hattua tuollaiselle viisaudella ja myös sen kantajalle. Tuollaista viiautta ja huomio kykyä pitäs olla meijän päättäjillä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun lapsuudessani palkattiin kotiapulaisia ja lastenhoitajia, jotka hoitivat myös suuren osan kotiaskareista vanhempien käydessä töissä. Lasten kysymyksiä kirjattiin ja ilmeisesti niihin myös vastattiin mikäli jollakin niihin oli vastaus.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan jees tarina ja yksipuolinen kuvaus. Yhtä hyvin voisit kertoa sata muuta tarinaa tai tuhat – erilaista ja hauskaakin.
Aivan persuksistahan tämä nykyaika on kaikkine ”kiireineen ja mielikuvineen” mutta vastaus kysymykseesi – kyllä mua vituttaisi, jos päivästä päivään tuo olisi jotenkin noin kuin kuvaat sen olevan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja sitten vielä halutaan lapsuutta lyhentää, lapset nykyistä nuorempina koulutielle. Oliko oma lapsuutemme niin surkea, että lapsemme siltä haluamme varjella?
Ilmoita asiaton viesti
Olen muuten tuota itsekin funtsinut paljon
Mikä kiire niitä mukuloita on ajaa yhdenmukaisuusoppiin aina vain pienempinä
Eroa on jo sillä kun eka muksu syntyi 92 ja tämä iltatähti 2007
Hirveästi enemmän pitäisi osata
Kiire, kiire
Rattaisiin, oravanpyörään,painamaan pitkää päivää
En oikein ymmmärrä mutta minä olenkin koulutodistuksen perusteella tyhmä & tuhma
Ilmoita asiaton viesti
Tälläistähän se nykyään on, valitettavasti. Tarhassa, koulussa, työpaikalla. Aina melkein kuin vankina jossain (tai no ainakin säilöttynä jonnekin). Onneksi mieleltään voi sentään olla vapaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, nyt kun varmasti kaikki ennätykset Vapaavuorossa on lyöty, niin toimitus saisi kyllä lähettää Veikolle vähän voiteluöljyttä.
Ilmoita asiaton viesti
No voiteluöljyihin en ota kantaa.
Teemu Kammonen kertoi iltapäivällä Twitterin puolella, että tämä on luetuin blogikirjoitus US:n historiassa. Taakse jäi mm. Jari Tervon homoilta-blogi. 290.000 kertaa tämä on luettu.
Ja olen saanut sen verran mielenkiintoisia yhteydenottoja, että eiköhän minulle tulevaisuudessa jostain päin ”voiteluöljyttä” heru.
Kiitokset US:n blogipalvelulle, kanssablogisteille ja lukijoille.
Ilmoita asiaton viesti
Kustantaja kiittää,mairittellee virtuaaliöljyllä ja mainitsee: kukaan, ei siis kukaan, tiedä seuraavaa hittiä. Olen aidosti ylpeä siitä, että tämä hitti on tehty Uuden Suomen Vapaavuoroon. Tuhat suomalaista urpoa analysoi juuri nyt sitä, miksi tässä on nettihitti.
Turhaan.
Jotakin ajatusta minullakin on, osaan yhdistää asioita. Mutta jos joku kertoo teille, ”miksi tästä tuli tervoa luetumipi”, unohtakaa konsultin lässytys. Kukaan ei oikeasti tiedä.
Avasin vapaavuoron mobiilista lauantaina iltapäivällä; tykkäyksiä tekstillä oli vasta 17 000. Olin kauhuissani ja valmis soittamaan vt. pomo Teemu Kammoselle ja kiukuttelemaan v-sanasta otsikossa. Katsoin vähän tarkemmin. Suuri osa loppupäivästä ”hukkaantui” tykkäysmäärän seuraamiseen.
Hyvällä tavaralla on lukijoita.
Terv.
N.
Ilmoita asiaton viesti
Veikko on varmaan ollut muillekin innoittajana kuin minulle. Ensimmäinen kirjoitukseni täällä syntyi, kun olin lukenut Veikon Bluesjääriä 1/5: R.L. Burnside. En väitä olevani erityisen suuri blues-tuntija, se on vain yksi musiikkigenreistä, josta erityisesti pidän, mutta on käynyt yhä harvinaisemmaksi, että joku esittelee jotain hyvää vanhaa musiikkia, josta en jo aikaisemmin olisi kuullut. Oman kirjoitukseni, Blues-painotteinen musiikkikokoelman ylläpitotarina, ajatuksena oli antaa jotain takaisin. Siitä se sitten alkoi, kirjoituksia on kertynyt kymmeniä.
Ei Veikko kuitenkaan ole ainoa kirjoittaja, joka täällä on mielestäni minua parempi ainakin joiltain osin. Valitettavasti aika usea näistä kirjoittajista on syystä tai toisesta poistunut tai todennäköisimmin poistettu. Sen takia toivoisin, että ainakin täällä Vapaavuoron puolella saisi käyttää vapaasti myös v- ja muunkin alkuisia sanoja, jos aihe niin vaatii.
Ilmoita asiaton viesti
Aina olen kovasti arvostanut Veikon kirjoituksia. Pitkään nakersi takaraivoa pieni epäilys siitä, kuinka hänen kielensä uppoaa Pirkanmaan ulkopuolella.
Siksikin tämän nimenomaisen avauksen suosio on erityisen mukavaa. Itse asiastakin olen täysin samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä turun murre ja tampereen murre parittelee, jos ovat homokoiria tai nimeämisessä ei ole noudatettu sukupuolisääntöjä, ovat ne niin lähellä kuitenkin toisiaan. Turun murre on itseasiassa jo Turustakin kadonnut ja se muistuttaa hyvin paljon Tampereen nykyisin hyvin yleiskielen tapaista muka murretta.
Veikko kirjoittaa ihan hyvää yleiskieltä. Tässä kirjoituksessa on kirjoitusvirhe tai kaksi ja ehkä pari poistoakin toimittaja tekisi ja varmaan Veikko itsekin, kun lukisi uudestaan parin viikon päästä unohdettuaan tekstin. Blogikirjoittamisessa yleinen tyyli on kuitenkin se, että ensimmäinen versio julkaistaan kaikkine virheineen.
Minä en osaisi sijoittaa Veikkoa kielen mukaan yhtään minnekään Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, en oikeastaan viitannut murreasioihin, tuollaiseen hämäläiseen kirjalliseen asenteeseen vain, tai siis tällaiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos paljon. Tuo alempana mainitsemasi ”hämäläinen kirjallinen asenne” (mikäli sen oikein ymmärsin) saattaa aiheuttaa joskus hieman hämmennystä lukijassa. Selittämisellä niistä hämmenyksistä kai pääsisi, mutta se tappaisi koko jutun hengen.
Ilmoita asiaton viesti
Tjaa-a mitenhän on
Minun mielestäni täällä on saanut kirjoittaa erittäin vapaasti
Vapaavuoro on ensimmäinen nettipaikka jossa en ole saanut yhtään varoitusta (vielä)
Aika reilulla hanskalla saa vetäistä yli vitun ja perkeleen kautta
Esim Facebookissa (kuin myös monessa muussa paikassa) olen kerännyt kymmeniä varoituksia mutta täällä ei ainuttakaan
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Tuo Bluesjääriähän on vielä kesken. Olin unohtanut sen täysin. Pitääpä loman alkaessa istua keinutuoliin, sopivan juoman kanssa ja raakata kenestä loput jutut tekee.
Kaksi muuta musiikkijuttua muhii myös aivoissa – toinen bluesia toinen kantria. Jompikumpi niistä lienee seuraava.
Ilmoita asiaton viesti
”Kustantaja kiittää”
Ole hyvä vaan. Oli jo varautunut siihenkin, että juttu poistetaan tuon v-sanan takia. Ja mikäs siinä, US määrittää säännöt. Uskallan väittää, että nykyään tuo v-sana kuvaa enemmän tunnetta kuin karskia anatomiaa. Hyvä niin se on voimakas ja käyttökelpoinen sana, kunhan sitä ei viljele liikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on aivan mieletöntä vauhtia tykätty/jaettu kirjoitus. Väitän, että tämä lyö kaikki Puheenvuoronkin ennätykset.
Olen kirjoittanut Puheenvuoroon noin 300 kirjoitusta ja olen saanut ehkä yhteensä tuon verran lukijoita, mitä Veikolla on tykkääjiä/jakajia. 🙂
Löytyisikö muuten kenelläkään intoa kääntää tätä englanniksi kuten aiemmassa kommentissa ehdotettiin ja alkaa linkittämään tätä kansainvälisille keskustelufoorumeille?
Saisi samalla nähdä onko tässä olemassa aivan universaali teema vai onko tämä kotikutoinen ongelma? Vaikkapa Usarin toimitus, olisiko tässä hyvä journalistinen kokeilu paikallaan, jos Veikko asiaan suostuu?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sen minun puolestani saa kääntää. Onnea vaan ”vituttaa”-sanan kääntämiseen 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Suoraan kääntäminen tuskin onnistuu mutta…
Your child might just be pissed off
Ilmoita asiaton viesti
Tosin Tankero-Låntåålla siitä tulisi tietysti hauskempi mutta ei ymmärrettävämpi
Elikkä
Baby fucked maybe
😀
Anteeks taas huono huumorini
Minä menen ny poooois
Ilmoita asiaton viesti
Your child may be sensing pussiness?
Ilmoita asiaton viesti
Children under influence of vagina? (vika sana kylläkin latinaa)
Tankerointi parasta viihdettä on 😀
Ilmoita asiaton viesti
Kaks vielä:
Vulva like thoughts can occur in your young one’s mind
There’s a possibility that your kid is in a twatted mood
Ilmoita asiaton viesti
”Fed up” voisi olla painokelpoinen, tosin hieman pliisu.
Ilmoita asiaton viesti
”Your child might just be cunting” 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Sitäpä se ihmisen elämä
Hieman muunnelluin Niilo Nuoren sanoin
Outta the cunt and into the light (ja sitten jo vituttaakin)
Ilmoita asiaton viesti
Hahhah, heittipä Sorvaniemi haasteen kaikille blogvisteille:) Eikun analysoimaan miten näin mahtoi käydä? Ainakin otsikko on sopivan kontroversiaalinen, kuten koko teema tietenkin.
Huolestuttavinta on, että onko niin harvinaista aikuisen ajatella lapsen näkökulmasta, että heti kun joku niin tekee, saa koko kansakunnan huomion?
Ansaittu huomio eniveis ja onnittelut menestyksestä:)
Ilmoita asiaton viesti
Ja kääntää se kannattais samoille huomioarvo-leveleille niin että tonaliteetti säilyy: ”Your child might feel screwed”. Vai onko se screwn.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kyllä tuo screwed on oikein tosin…
Se on enemmänkin ”kusetettu” tai petetty
Pidän tuon oman ehdotukseni Pissed off joka kylläkin on sitten taas…
Suututettu, vihastunut, kusetettu
Ilmoita asiaton viesti
Esim fucked kääntyy myös suomeksi nussitun lisäksi myös tuohon kusetettuun
Suoraan käännettynä on hieman hömelön kuuloinen
Esimerkki
I´m fucked = Olen kusessa ja se ei oikein toimi muodossa Olen nussittu
Siinä missä esimerkiksi pyörä voidaan nussia (varastaa)
Nim:merk ”Hävyttömyyksissä olen Låntååksi hyvä”
Ilmoita asiaton viesti
Vielä sen verran itse blogin aiheeseen ohitse kaiken Elisabethinkielisen käännöksen pohdinnan (på låndån vaikeaa on)
Tuosta AD/HD:stä
Toki varmaan jokusella onkin tarkkaivaisuushäiriö
Nykyisin vain tuntuu että jokaiselle pitää antaa ikioma diagnoosi
Sitten vasta on hyvin kun lapsi on ”määritelty” kuuluvaksi johonkin ryhmään
Enemmän huolestuisin mukuloistani jos eivät viuhtoisi tuhatta ja sataa
Apatia paha – Vauhdikkuus hyvä
(Mielipide)
Ilmoita asiaton viesti
Tulee vähän sellainen olo, että syytetään taas muita. Yhteiskunta on sellainen, että kaikillä on kiire. Vanhemmat ovat ovain asemassa, että ei ”vituta”, mutta jos heikin ovat kirjoituksessa mainitussa kiireen noidankehässä. Taanoin oli tutkimus, jossa oli selkeä tulos. Ihmiset jotka elivät lähinnä luotaistaloutta rinnastettavissa oloissa olivat kaikkein onnellisimpi. En tarkoita Brasian tai Intian slummeissa eläviä. Vaan ennemminkin Afrikan sydänmailla tai Brasilian viidakoissa eläviä ihmisiä. Mistä johtuu länsimaisen ihmiset onnettomuus. Meillä on kaikkia mitä voi toivoa ylettömästi, mutta silti olemme kiireisiä ja onnettomia. Monia meistä vituttaa. Miten tämä on mahdollista ?
Uskoisin että yhteskunta joka ydin on ääri kapatilallisestin ja perustuu jatkuvaan kasvuun ja kilpailuun ei ole loppujen lopuksi onnellisuuden kannalta hyvä tila. Downshifting voisi olla ratkaisi. Tarvitsee asua suurimman kaupungin keskustassa, minen paljon rahaa tarvisee elämiseen, mistä voi vähentää, onko oma työ mielekästä / palkitsevaa ja mitkä asiat asetan elämässä etusijalle lämimmäiset vai työ ?
Ei onnellisuus / vitustus lähde mistään muusta kun itsestä. On turha syyttää ympäristöä. Avaimet löytyvät jokaisen omista valinnoista 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Nyt vasta ymmärsin lopullisen ratkaisun vitutuksen ongelmaan. Oma valinta, sehän se. Pöhkö lapsi on valinnut huonon päiväkodin ja huonon aamupuuron ja ihan erityisen huonon päivärytmin. Heräisi myöhemmin ja menisi ystävällisempään ja väljempään päiväkotiin.
Koulussakin ymmärtämätön tunkee väkisin kaiken maailman päivänavauksiin ja sellaistenkin aineiden oppitunneille, jotka eivät itseä kiinnosta ollenkaan. Ja ikään kuin itsensä kiusaaminen tunneilla ei riittäisi, lapsi haali väkisin kotiinsakin mukaan läksyjä, joihin menee tuntikausia; vaikka saman ajan voisi käyttää ulkona leikkimiseen, tietokonepelaamiseen tai telkkarin katseluun. Ei ihme, että vituttaa. Oma vika.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarkoitus ollut syyttää tai syyllistää ketään. Katsoa vain asioita toisesta vinkkelistä. Ja jokainen vanhempi ja ammattikasvattaja on varmasti tuntenut ”syyllisyyttä” – se on varma.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, hassuja ilmiötä.
http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/mutsiakin-saa…
Ilmoita asiaton viesti
Juu repesin mutta vain sille että se on halpa kopio
Jos on ajanut Mersulla niin Skoda ei paljon kiinnosta
Odotettavissa on että lähipäivinä kaikkia vituttaa kaikki
Jäbä kyllä täräytti kansankerrosten lävitse
Ilmoita asiaton viesti
Mää olen ainoa jota ei harmita.
Ilmoita asiaton viesti
Sydney Lumet, Network/Kasvot kuvaruudussa
”I’m as mad as hell and I’m not going to take it anymore!”
https://www.youtube.com/watch?v=q_qgVn-Op7Q Noin reilu minuutti alusta kannattaa ohittaa.
Ei mitään uutta auringon alla.
Ilmoita asiaton viesti
”I’m as mad as hell and I’m not going to take it anymore!”
Tämä oli loistava 😀 Tässä hyvää terapiaa tällä vittuuntuvalle ja pahastuvalle kansalle. Ehkä tuosta huutamisesta tulisi hetkellisesti hyvä olo, mutta jos muutosta haluat niin pitänee tehdä muutakin, kun huutaa ITSE !
Ilmoita asiaton viesti
Pk-ikäinen ei sitä ns. vitutusta koe, se on mahdotonta koska vasta n. 7-vuoden ikäisenä lapsi alkaa käyttämään sanaa MINÄ, MINUN (harva vanhempi tätä vaihetta edes havaitsee). Vitutus siis vaatii kohdennuksen itseen ollakseen vitutus. Riittävän tiedostavaksi itseksi kasvaminen on tästä hetkestä vielä muutaman vuoden kehitys prosessi – eli vitutus sellaisena, miten me aikuiset sen käsitämme, voi mielestäni alkaa lapsella n. 12-13 vuotiaana.
Ilmoita asiaton viesti
Minua vitutti kansakoulun parilla ensimmäisellä luokalla enemmän kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Minun poikani on monasti harmittanut, ottanut päähän ja suuttunut siitäkin mitä on joutunut mutsinsa takia kestämään.
Arvostan kuitenkin sitä, ettei hän koskaan ainakaan minun kuullen, ole käyttänyt sana ”vittu”.
Itse kyllä käytän joskus kun vitutta, mutta minä olenkin nainen.
Ilmoita asiaton viesti
Minua ei ainakaan varsinaisesti vituta, 90.000 tykkäystä/jakoa mennyt näemmä rikki.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus mutta ehkä hieman mustavalkoisesti omasta näkökulmasta kirjoitettu.
Kirjoitit,että miten pappa hoitaa mutta kaikilla ei ole sen kuntoisia isovanhempia jotka pystyisivät/haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan.
Tämä on ihan ymmärrettävä juttu ,sillä vanhempien on syytä asennoitua jo lasta alulle laittaessa siihen , että hoitovastuu on heillä.
Ja onhan siinä sekin puoli ,että kun peli tehdään kerralla selväksi ,niin samalla voi ilmoittaa ettei ole käytettävissä mahdollisena omaishoitajana vanhempien ikääntyessä.
Sitten toinen minusta kirjoituksessa huomioimatta jätetty asia on lapsien yksilöllisyys eli jos lapsi ei ole luonnostaan ulospäin suuntautuvaa sorttia,niin on lapsen sosiaaliselle kehitykselle hyväksi mennä päiväkotiin sitä oppimaan ikäänkuin sananlaskun variksenpojalle tuulen.
Samoin lapset ovat yksilöitä luonteeltaan ja meillä asuu nelivuotias joka täyttää kaikki kasvatusoppaissa mainitut haastavan temperamentin piirteet.
Kenellekkään ei tule varmaan yllätyksenä se ,että konflikteja riittää ja välillä tuntuvat keinot loppuvan kesken .
Tämä on sellainen asia ,jota arvonnassa helpot lapset saaneiden vanhempien on joskus mahdotonta käsittää.
Olen saanut lukemattomia kasvatusvinkkejä tyyliin miten heidän lapsillaan toimii kun ottaa jonkun lelun pois ,kieltää lastenohjelmat ym joitten vaikutus meidän herraamme on kuin tuuleen huutaisi.
Tähän yhtälöön kun lisätään vielä toinen ,sairaudesta johtuen paljon öitä valvottava lapsi , niin joskus olo on päivän päätteeksi melko tyhjä.
Ja joku tuolla mainitsi miten lapsiaan kotona hoitaa halunnut äiti vei itkien lapset hoitoon kun isä ei suostunut elättämään yksin perhettä.
Itse näkisin tuossa äidin itkussa enemmän vastuuta omasta elämästään
karttelevan ihmisen pettymystä siihen kun joutuu hyppäämään ankeaan ja stressaavaan 8-4- oravanpyörään.
Tämänpäivän hintatasolla vain jollain yrittäjällä tai lääkärillä on mahdollisuus taata perheelleen riittävä elintaso , mikäli mielit asua omistusasunnossa ja vähän varautua siihen ,että mukuloitten yliopistokoulutus maksetaan tulevaosuudessa isin pussista.
Lisäksi on ihan unennäköä kuvitella ettei tulotadolla olisi merkitystä lasten tulevaisuudelle.
Ihan varmasti on , sillä jos tämän päivän lapset eivät kotona opi tietotekniikan alkeita , niin koulussa niitä alkaa olla jo myöhäistä opettaa.
Ja monella yrittäjälläkin tämä tarkoittaa sitä ettei kotona ehdi käydä kuin nukkumassa.
Minusta tämä ei ole kovin tavoiteltavaa.
On tuossa mallissa se hyvä puoli , että lapset oppivat ymmärtämään jo pienestä pitäen käydä koulua välttääkseen isänsä kohtalon.
Mutta tämä on vain savolaisen putkistohitsarin omasta näkökulmastaan mustavalkoinen näkemys asiasta
Ilmoita asiaton viesti
Koskettavan todellista.
<3 Sopisi huoneen tauluksi <3
Vanhemmille,Isovanhemmille
lasta hoitavalle.
Kumpa me kaikki osaisimme katsoa maailmaa pienen lapsen silmin.
Kotiin tullesamme pysähtyä kuunnella….
olla läsnä hetki.
Terve lapsi ei paljoa tarvitse kun on jo rientävä leikeillensä.
Sama varmasti pätee myös nuoriin.
Lapset kasvavat nopeasti ja pian tulee se päivä
jolloin hän ei ehkä tarvitsekkaan aikaasi.
Jaksamista meille kaikille kiireidemme keskelle <3
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, mutta: lapsi ei kuitenkaan omaa vielä samanlaista kykyä ”vittuuntua” eri asioista kuin aikuinen, joten tämä aikuisen kokemusmaailmalla ja kehittyneellä ajatusmaailmalla kirjoitettu juttu ei ole ihan yksi yhteen verrattavissa lapsen vastaavaan.
Ilmoita asiaton viesti