Etyjin 1975 ja 2015 -konferenssien saavutuksia on perusteltua arvioida
Yhteiskunnalla on haasteita toimia kansalaisten hyväksi. Toimintoja seurataan ja kokouksia pidetään esimerkiksi etäyhteyksien avulla. Toivotaan lisäksi, että päätökset ovat jouhevia ja tavoitteiden mukaisia. On pohdittu sitä, että voitetaan koronatilanne hyvinvoinnin kannalta. Asioiden edistyessä muistellaan onnistuneita ratkaisuja.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kysymyksiin on kiinnitetty huomiota erilaisissa tilaisuuksissa. Tapahtumissa on edetty suunniteltujen ohjelmien mukaan. Osallistujat ovat kokoontuneet joukkotilaisuuksiin. Puhuttelevia musiikkikappaleita on kuunneltu ja laulettu.
Seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan. Liputuspäivinä on mietitty aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään ulko- ja turvallisuuspolitiikan karikkoja.
Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on selkeät tavoitteet, toiminnassa onnistutaan. Harkittu politiikka on yhteydessä johtajuuteen, jolla on oltava kansalaisten tuki. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pohditaan asioiden vaikutusyhteyksiä.
Suomessa pidettyjen kansainvälisten Etyjin 1975 ja 2015 -konferenssien saavutuksia on perusteltua arvioida ulko- ja turvallisuuspolitiikan oppimisen kannalta. Politiikka on taitolaji, jonka sanoma on sisäistettävä. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa, ja tapaamiset hoidetaan.
Vaikeiden asioiden kohdalla on toimittava ja vastattava kotouttamisen haasteisiin. Omia näkemyksiä on jatkuvasti arvioitava. Ylimmällä lainsäätäjällä eli eduskunnalla on vastuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisesta ja ennustettavuudesta.
Yhteiskunnan hyvinvointikysymysten hallinta on eri puolia pohtivaa päätöksentekoa. Julkisuudessa on ollut esillä monenlaisia asioita toiminnoista, joiden rahoittamista on mietittävä huolella.
Perusteltua on kysyä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut toteutuvat onnistuneesti käytännössä. Poliittiset ratkaisut ovat pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä.
Joskus ajatteluttaa, kun vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko herkästi asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista. Voidaan kysyä, onko tehtävä ollut liian haastava omille taidoille.
Taitoa ja osaamista tarvitaan yhteiskunnan kehittämisessä. Toiminnassa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päättäjien saavutusten laatua .
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Reservin upseeri
Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni
Kiuruntie 11
70340 Kuopio
Suomi on siis 1975 ja sittemmin seurantakokouksessa 2015 ottanut näkyvän aseman tarjota neuvottelupaikka kansainväliselle rauhan hakuiselle suurkokoukselle. Vuotta 1975 edeltävänä aikana kansainvälisesti on ollut esillä monia kysymyksiä, joiden osalta tarvittiin rauhallinen kokoontuminen asioiden käsittelyä varten. Kokousta Suomen kannalta ei ehdottanut eduskunta, vaan maan presidentti Urho Kekkonen. Tuolloin Urho Kekkonen oli pitkään ollut kiistatta maan johtaja ja näkyvä kansainvälinen keskustelija. Hänen arvovaltansa nojalla kokous pidettiin Suomessa ja kokouksen tuloksia on sittemmin kiitelty.
Seurantakokouksen 2015 aikaan eli jo reilusti Urho Kekkosen ajan jälkeen Suomessa on tehty muutoksia hallintojärjestelmään. On purettu asetelma, jossa presidentti on maan johtaja. Maan johtaja ei voi oikeastaan olla jokin 200-päinen kollegio, vaan johtajuutta odotetaan henkilöltä. Suomalaisten asenne johtajuutta kohtaan on kaksinaamainen. He pitävät muutaman suuren maan johtajia yksilöjohtajina, jotka vastaavat koko oman maansa asioista yksin. Suomessa sen sijaan johtajana olisi 200-päinen kollegio.
Suomen (paremman) tunnustetun hallintojärjestelmän mukaan Suomen ulkopolitiikasta vastaa presidentti ja hallitus yhdessä. Tämä asetelma sisältää johtajuutta.
Blogisti mainitsee, että lehdistön asia olisi tuottaa oikeanlaista tietoa päättäjille. Lehdistö on vielä epämääräisempi ”johtajuus” kuin eduskuntakaan. Nykyisen päättäjävastuussa olevien näkemys hallintojärjestelmän osalta sisältää monta epäjohtajuusansaa. Tämä on nähty maan haitaksi jo usein. Näkyvin Suomea koskeva haitta toteutettiin tällä asetelmalla, kun avioliittolain merkitys purettiin. Siinä lehdistö voimakkaasti junttasi kansanedustajia muuttamaan avioliittolaki pätemättömäksi ja ihmisyyden vastaiseksi. Mitä johtajuutta tuo on?
Samoin vuoden 2015 Etyjin kansainvälinen konferenssi tuolla ”johtajuudella” törppöiltiin. Sittemmin tuon kokouksen merkitys on ollut vähäinen, eikä siitä ole ollut enää juuri puhettakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset asioihin paneutuvasta kommentista. Päättäjillä on vastuu toimia kansalaisten hyvinvoinnin hyväksi. Voidaan kysyä perustellusti, miten syvällisiä ja eri puolia huomioivia ovat yhteiskunnan ratkaisut yleensä olleet.
Terveisin YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi, Kiuruntie 11, 70340 Kuopio.
Ilmoita asiaton viesti