Vahvasti välttävä taso

Kielenkääntäminen on, kuten mikä tahansa todella vaikea työ, epäkiitollista hommaa. Kun englannista suomeen käännettävän kirjallisen materiaalin määrä on moninkertaistunut viimeksi kuluneina vuosikymmeninä ja samaan aikaan on englannista tullut kansalaistemme kaikkein parhaiten osaama ulkomaankieli, ovat kaikkein hillittömimmät rimanalitukset jääneet käännöksistä pois. Perustasoksi on kuitenkin valikoitunut vahvasti välttävä.

Kääntäjän pitää osata monta asiaa. Mielellään pitäisi hallita se elämänalue, josta alkuteksti kertoo. Kaikki musiikkikirjojen kääntäjät eivät edelleenkään tiedä että englannin B on suomeksi h, tai että French horn tarkoittaa käyrätorvea, ranskantorveahan me emme Suomessa soita.

Toiseksi pitää kääntäjän ymmärtää alkukielen ja käännöskielen keskinäiset eroavuudet syntaksin, semantiikan ja idiomin tasoilla. Rallikuskien puhekieleen pesiytyneet indoeurooppalaiset piirteet esimerkiksi sanajärjestyksessä ovat kuitenkin pesiytyneet myös suomeen-kääntäjien keinovalikoimaan. Alkukielessä voivat sanat olla merkityssisällöltään suppeampia tai laajempia kuin lähinnä vastaavat käännöskielen sanat, minkä ymmärtämättömyys löysyttää tekstiä ja uhkaa sen ymmärrettävyyttä. Alkukielen piirissä voi juuri nyt olla muotia kirjoittaa aivan tietyntyyppisiä lauseita, minkä kopioiminen käännöskieleen luo ärsyttävän ja lyhytjännitteisen vaikutelman.

Ja aivan aluksi pitää kääntäjän tietysti osata omaa kieltään. Pelkästään lehtiä lukemalla kenelle tahansa selviää ettei suurin osa suomeksi työtään tekevistä kirjoittamisen ammattilaisista osaa suomea. Pikku virheitä sattuu taitajallekin joskus, mutta esimerkiksi lauseenvastikkeiden pilkutussäännön systemaattinen ymmärtämättömyys kielii puutteellisesta kielentaidosta. Tällaiset henkilöt myös herkemmin lankeavat slangi-ilmauksiin ja muuhun löysään kielenkäyttöön joka välittää tiedon sijaan ennakkoluuloja.

Saamme luettavaksemme hätäisesti puuttellisin tiedoin ja taidoin käännettyä kirjallisuutta. Tämä saattaa johtua kääntäjien ja oikolukijoiden kiireestä työtä tehdessään, ovathan aikajänteet lyhenneet bisneksestä riippumatta, mikseivät siis myös kirjankustannusalalla. Sille vain ei voi mitään että huono kääntäminen ärsyttää ja rajoittaa kirjojen mielenkiintoisuutta, mikä taasen vuorenvarmasti verottaa menekkiä, mistä johtuen kirjallisuudella menee aina vain entistä huonommin, mikä pienentää julkaisujen budjetteja ja pakottaa kääntäjät tekemään työnsä entistä lyhyemmässä ajassa sekä kustantajat palkkaamaan entistä epäpätevämpiä kääntäjiä.

Tämä johtaa siihen, että tietokoneella käännetty teksti saavuttaa pian laadussa inhimillisesti laadittujen käännösten keskitason. Kuka ties jo nyt tehdäänkin niin, että tietokone kääntää koko tekstin vajaassa sekunnissa ja kääntäjä sitten puutarhasaksien ja trimmerin kanssa muokkaa lopputuloksesta luettavan.

Koneellisavusteinen käännöstyö saattaa puolustaa paikkaansa muodollisesti sidotun asiatekstin kohdalla mutta tuntunee eksoottiselta kaunokirjallisessa kielessä, jossa jokainen valinta on kirjoittajan henkilökohtaisen kokemusmaailman aito ilmaus. Kääntäjänhän pitäisi ensin ymmärtää lukemansa ja vielä muodostaa siitä oma varsin tarkka käsityksensä, mikä  edellyttää eräänlaista emotionaalista prosessia. Ainakin jos alkuteksti on hyvää.

Käännösten huonoudesta jaksetaan murmattaa kirjallisuusarvosteluissa mutta suurempaa närää ilmiö ei kumma kyllä jaksa nostattaa. Voisiko tämä johtua siitä, että kyseessä ei ole merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, koska ihmiset nykyisin lukevat häpeällisen vähän ja vain harvat kirjat ovat alkuteksteinäkään sen arvoisia että hyväkään käännös edes teoriassa tekisi niille kunniaa. Saattavat nuo jopa parantua huonosti käännettäessä!

Toisaalta huonon kirjan kielentasoltaan heikko tai välttävä käännös karkottaa lukijoita, mikä tekee luonnollisesti oikeutta kaikenlaisille tarjolla oleville lukemisen sijaistoiminnoille kuten videopelien pelaamiselle ja televisionkatselulle. Luontodokumenteissa sentään onneksi puhutaan vain vähän ja juonnot on enimmäkseen generoitu kielellisesti siedettävään vormuun.

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu