Valaistuneet pysykää loitolla

Katselin dokumentin Neurons to Nirvana. Se on kertovinaan psykoaktiivisten aineiden käytöstä sairauksien hoidossa. Ehkä se siitäkin kertoo mutta se on oikeastaan monimutkainen sillisalaatti huumeiden viihdekäytöstä, huumausainelainsäädännöstä, huumebisneksestä ja huumerikollisuudesta. Eli sitä samaa sekavaa ja manipulatiivista tarinaa mitä olemme tottuneet kuulemaan ja näkemään sormi pystyssä paasaavilta useimmiten uskonnollisesti motivoituneilta sediltä ja tädeiltä. Mutta tällä kertaa paasaavat sedät ja tädit saarnaavatkin hippien ajatusmaailmaa ja johtopäätökset samoista asioista ovat kielteisen sijaan myönteisiä.

Huumeasioiden kommentointi on sosiaalisesti kuluttavaa koska siinä leimautuu joko ahdasmieliseksi tai narkomaaniksi. Entinenkin narkomaani on narkomaani ja tehdessään asiasta numeron mihin tahansa sävyyn toimii huumausainemainoksena; hänhän on vielä hengissä ja vaikuttaa tolkulliselta. En ole kumpaakaan joten olen täysin epäpätevä kommentoimaan koko aihetta. Kommentoin silti.

Dokumentti esittää usean korkeasti pätevöityneen ammattilaisen suulla että huumeiden avulla voi saada valaistuskokemuksen, elämyksen, että olemme yhtä. Ikävä kyllä kaikki elämyksemme eivät ole kovin viisaita eikä ole tämäkään, pikemminkin asia on niin päin että mitä ennakkoluulottomammin ja pelottomammin maailmaa tutkit, sen erillisempänä, lokeroituneempana ja merkillisempänä se edessäsi avautuu. Jos perusasenteesi on "valaistunut", olitpa hankkinut tämän asenteen tuottavan peruskokemuksen meditaation, huumeen tai minkä hyvänsä muun avulla, olet vain väärässä.

Emme ole yhtä eikä maailmankaikkeutta mahdollisesti ole olemassa. Emme ole myöskään kokonaan eristyneitä vaan tekemisissä monien asioiden kanssa kaiken aikaa.

Dokumenttielokuva myöskin esittää että huumausaineilla voisi olla keskeinen merkitys planeettamme pelastamisessa. Hyvä jos on. Planeettamme kannattaa pelastaa mutta valopäiltä se ei taatusti onnistu.

Jos elämäsi muuttuu uskonnollisen kokemuksen tai huumausaineen käyttökerran myötä, otan osaa. Lukkiudut omaan erinomaisuuteesi ja todennäköisesti muutut mykäksi muuttumaan jonkin kunnollisen, ns. hyvän syyn takia. Elämässä olisi annettava tilaa esimerkiksi ihmissuhteiden ja pohdinnan tuottamille oivalluksille hurmahenkisyyden sijaan. Jossain on paljon yhdistyneitä pyhiä jotka ovat toisilleen omien hurmahenkisten mielteidensä kuvajaisia. He eivät minun maailmaani pelasta. Onneksi ovessa on lukko. PYSYKÄÄ LOITOLLA.

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu