Kopioitsijat

”Pidän Beethovenin runoista”, sanoi Ringo Starr.

 

Matti Simola kertoi huomanneensa että Juha Vainion säveltämäksi merkitty kappale Matkalla pohjoiseen on plagioitu Beethovenin Pateettisesta sonaatista ja niinpäs onkin. Kun verrataan Vainion kappaletta Pateettisen ensimmäiseen osaan, kyse ei ole sitaatista eikä  liian pitkälle menevästä tyylilainasta vaan koko kappaleen sijoittamisesta uusiin raameihin.

 

Joskus aina näkee sanottavan että viihdemusiikki on huonoa siksi että se jäljittelee taidemusiikin rakenteita ilman taidemusiikin substanssia. Tässä on kopioitu myös sitä substanssia ja viety se hämmästyttävässä määrin toisenlaiseen tunnemaailmaan: Beethovenin jännitteinen synkeys yhtäkkiä vaihtuu suomalaisen jatsi-iskelmän kepeään lakonismiin. Ja sävelmä on sama. Yhtäläisyytenä voi halutessaan pitää ettei paljon melodiaa ole kummassakaan kappaleessa. Jos Vainio säveltäisi niin, että laittaisi melodialle kappaleessaan suuremman painoarvon suhteessa sointuprogressioon, plagiarsitisuus kyseenalaistuisi. (Beethovenin sonaatin toisessa osassa melodiaa on enemmän ja sitä Vainio ei enää kopioi.)

 

Viihdemusiikkiin kohdistuva em. arvostelu on vähän rikkiviisasta koska minkä tahansa musiikin kuulee pelaavan millä periaatteilla tahansa. Taidemusiikissa kuulee latteutta ja viihdemusiikissa hehkeyttä, kenties kyse on vain musiikin käyttötarkoituksesta mutta siihen sosiologiaan en tahdo omaksua kantaa.  Joskus näyttää unohtuvan että jos on tarkoitus arvioida musiikkia, ei olisi arvioitava sen käyttötarkoitusta. Käyttötarkoitukseen minulla on mielipide että se pitäisi nauttia kuultuna.

 

Suomalaisille Vainio tuntuu olevan pyhä ja hänen ajatellaan sanoituksissaan kuvaavan elämää sellaisena kuin se meillä on. En tiedä. Mutta nyt kun kuvainraaston merkitystä näkee korostettavan niin olisi kaiketi tarpeen huomauttaa Vainion plagiarismista, oli se tahallista tai ei. Juice Leskisen kohdalla ihan sama juttu. Helismaa-Rautavaara-akselilla omiin nimiin pistämisiä on tapahtunut jne.

 

Olisi paikallaan käydä keskustelua loppujen lopuksi siitä, miksi muutamat iskelmänikkarit ovat suomalaisille niin tärkeitä ettei heidän maineensa kärsi toisilta varastamisesta ollenkaan. Eikö varastaminen ole rumaa ja eikö se kerro henkilön oman kekseliäisyyden vähyydestä? Joku tietysti sanoo että taitavaa rosvoa olisi arvostettava koska se osaa varastaa oikein mutta tuollaisen sanoja on todennäköisesti mielessään sotkenut sitaatin, tyylilainan, pastissin ja plagiaatin käsitteet. Eikä hän kenties halua niiden eroa ymmärtääkään koska on kantansa jo valinnut. Käsitesekaannuksetkin ovat usein tahallisia.

 

Jos plagiaatti on tahaton, ei plagioijan oma kekseliäisyys siitä kasva yhtään suuremmaksi. Oletan tässä että Vainio oli kuullut Beethovenin kappaleen. Voi tietysti arvioida Beethovenin olevan niin huono että kelpaa Vainion renkutuksen säveltäjäksi.

 

Henkisen omaisuuden arvostamisesta ei kerro hyvää jos sen runsautta ollaan näkevinään siellä missä vallitsee sen niukkuus.

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu