Säilytä cd-levysi – hyvin
1980-luvulla alettiin ensin puhua Philipsin CD-äänilevystä, pian CD-levystä kunnes sitten 1990-luvulla kirjaimet muuttuivat pieniksi ja kirjoitettiin cd:istä. Jostain syystä pitkäsoittoformaattina cd:tä edeltäneestä LP-vinyylilevystä ei koskaan tullut lp:tä. Ihmiset joille sanasta “vinyyli” oli tullut äänitteen synonyymi puhuivat pitkään DC-vinyyleistä ja taitavat puhua edelleen.
Cd on optisesti luettava digitaalinen, se on epäjatkuva, ääniteformaatti jonka bittitaajuus on tutkimusten mukaan erittäin todennäköisesti hyvin lähellä ihmisen kuuloaistin erotuskyvyn ylärajaa. Tämä tarkoittaa että ihminen huomaa signaalin huononemisen muttei ehkä sen paranemista, jos lähtökohtana on cd ja äänenlaadun mittana pidetään resoluutiota eli informaation “tiheyttä”. Cd:tä korkeamman resoluution formaatit (SACD, DVD-Audio, Blu-Ray Audio) kuulostavat cd:tä paremmalta oletettavasti siksi että nuo levyt on masteroitu hifisteille siinä missä cd:t yleensä masteroidaan matkaradion tasoisia toistolaitteistoja ajatellen.
Verkkolataukset ja suoratoisto jylläävät äänitemarkkinoilla tänään täysin suvereenisti. Kun markkinoille tulee jokin uusi vimpain, ihmiset yleensä luopuvat vanhasta vimpaimestaan saadakseen tuon uuden. Savikiekkojen kuuntelijat vaihtoivat 45 ja 33 kierroksen mikrourallisiin vinyylilevyihin ja tulivat samalla riippuvaisiksi sähkövoimasta. Vinyylien omistajista osa vaihtoi c-kasettiin ja olipa niitäkin jotka vaihtoivat hieman myöhemmin vinyylilevynsä tai c-kasettinsa videonauhoihin koska televisiota on niin hauska katsella. Varsinainen suursiivous nähtiin 80-luvun lopulla kun mattimyöhäset vaihtoivat vinyylinsä cd:hen.
Koska cd on digitaalinen formaatti, sen sisältämän informaation voi tallentaa tietokonelaitteen kovalevylle ja näppärästi myydä itse levyn edelleen. Tämä yhdessä ruohonjuuritason vinyyliharrastuksen kanssa piti osaa levydivareita joten kuten hengissä osana niistäkin vuosista kun cd oli äänitemarkkinoilla kunkku. Nettilataukset ja suoratoisto ovat olleet johdossa viimeiset kymmenen vuotta ja cd:istä on alettu luopua myös tallentamatta niitä kovalevylle: mitä sitä itselleen tallentamaan kun joku muu tekee sen puolestasi?
Nettilataukset ja suoratoisto käyvät kuitenkin vaivihkaa omaa sotaansa äänenlaatua vastaan. Cd:n tasoista ja sen ylittävääkin suoratoistoa on jonkin verran tarjolla mutta onko kovinkaan moni mitannut todellisia bittitaajuuksia monenkirjavassa erilaisten muunninten ja langattomien ja langallisten välilaitteiden sekamelskassa? Tänään henkilö saa onnitella itseään jos saa karvalakkitason suoratoiston pelittämään enimmäkseen häiriöttömästi kotistereoissa (yleensä ei saa).
Entäs kovalevylle tallentaminen. Parhaatkin kovalevyt kiukuttelevat ja hyytyvät käytössä yllättävän nopeasti ja kovalevylle olisi aina oltava “backup” eli toinen kovalevy joka – todennäköisesti – toimii sillä hetkellä kun varsinainen kovalevy on juuri hetki sitten lauennut. Nykyään backup on herkästi ns. pilvessä mistä seuraakin seuraava ongelma eli kysymys: jos pilvipalvelun ylläpitäjä tosiasiassa hallitsee minun tiedostojani, eikö tilanne ole täsmälleen sama kuin suoratoiston tapauksessa, jossa käyttämäni tiedostot ovat suoratoistopalvelun hallussa? Molemmat ovat liikeyrityksiä joiden intressi on jokin muu kuin sinun paapomisesi.
Sitä paitsi muistaakseni cd:n kopioiminen on laiton teko joten lukekaatten edellinen kappale sillä silmällä.
Vinyyliharrastus ei ole milloinkaan kadonnut kokonaan ja tänään se on loivassa nousussa. Äänitteen julkaisija pallottelee suoratoiston ja vinyylin kesken ja yleensä julkaisee tekeleensä digitaalisena verkossa ynnä sitten jonain houkuttelevuutta lisäävänä erikoisversiona vinyylille kaiverrettuna. Kumpikaan vain ei edusta mitään äänentoiston huippua. Suoratoisto on riippuvainen tietoverkon toimimisesta ja verkon toimintahäiriöt ovat yleisempiä kuin cd-soittimien toimintahäiriöt. Entäpä kriisin sattuessa, jos valtio ottaa verkon omaan käyttöönsä; cd-harrastaja voi edelleen kuunnella korkealuokkaista ääntä niin kauan kuin sähkövoimaa riittää.
Cd:t kannattaa ihmisen omistuksessaan pitää ja kalibroida kuuntelulaitteensa ja oma kuulonsa cd:n avulla. Varteenotettava vaihtoehto cd:lle on savikiekko eli vanhan liiton sellakka-vahalevy, jonka toistamiseen ei sähköä tarvita. Jos onnistut vielä löytämään jostain Elviksen laulamia savikiekkoja niin saat lisäiloa tiedosta että analogisuutensa takia savikiekko on todellisessa fyysisessä kontaktissa Elviksen kurkun kanssa. Koska digitointia ei ole tapahtunut välissä, voi ketjuun laulaja-mikrofoni-nauhuri-äänilevy-kovaääninen-kuulijan korva suhtautua dominopalikoiden ketjuna, jossa ensimmäinen ja viimeinen koskettavat toisiaan sillä hetkellä kun kaikki palikat on käännetty nurin.
Cd-levyn kopiointi tai järkevämmin rippaus mp3-formaattiin on lain sallimaa omaan ja perhepiirin käyttöön. En nyt viitsi taas etsiä tarkempaa lakitekstiä finlexistä, mutta noin se viimeeksi tarkistaessani meni.
Siitä taitaa olla noin viisi vuotta aikaa, kun viimeeksi viitsin Turun tai Raision musiikkikirjastosta etsiä mielenkiintoisia cd-levyjä, joita ei vielä vikasietoisella RAID-levypakallani ollut. Nyt niitä on muistaakseni reilu 1500 kpl. Tyypillisesti pyrin keräämään kerralla noin 50 kpl, joka oli myös jossain vaiheessa Turun musiikkikirjaston lainauksien yläraja. Sen määrän pystyi yleensä lukemaan muutamassa tunnissa, kun käytössä oli muutama tietokone, joissa kussakin oli useampi DVD-asema. Mp3-formaattiin muuntamiseen olin kehittänyt klusterointi-ohjelman, joten se vaihe sujui ripeästi jo 15 vuotta sitten. Klustroinnista kertovasta jutusta O’Reilly maksoi minulle peräti rahaa ja tänne kirjoittamani ensimmäinen juttu referoi sitä suomeksi: http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/90…
Nykyään ei enää viitsi tai ennemminkin kehtaa vaikka nykyään Vaski-kirjastoista teosten varaaminen on ilmaista ja lähin kirjasto on muutaman sadan metrin päässä sekä auki joka päivä 7-22. Varaamisenkin voi tehdä kätevästi netin kautta, jossa on tietokanta kaikista teoksista. Vaski-kirjastoissa taitaa olla kaikki Varsinais-Suomen kirjastot poislukien Parainen ja Kemiönsaari, joilla on oma Blanka, jonne minulla olisi myös kortti.
Nykyään Youtubesta löytyy lähes kaikki musiikki ja useina eri esityksinä, joista osa on historiallisia. Linkkejä on täällä heitelty, mutta seuraava on tainnut jäädä väliin: Jethro Tull – The Story of The Hare Who Lost His Spectacles – Original 1973 concert video.
Joskus myöhäisteininä tutustuin hyvin paatuneeseen musiikin keräilijään. Hänellä oli oman arvionsa mukaan noin 1200 LP-levyä, runsaasti singlejä sekä kelanauhoja ja taisi olla C-kasettejakin. Se oli melkoinen metrimäärä levyhyllyä. Jaksoin ihmetellä hänen viitseliäisyyttä vaihtaa ja kääntää niitä vinyylejä. Minusta 10.5″ avokelanauhat oli käteviä, kun LP-nauhalle mahtui kolme tuntia musiikkia 9,5 cm/s eli kaksinkertaisella nopeudella C-kasettiin nähden. Ja toinen samanlainen, kun käänsi kelat. Nyt sitten tuo proge-satu löytyi, kun kirjoitti vain alun ”Jethro Tull story”.
Omaa cd->mp3-kokoelmaa tulee aina välillä kuunneltua amarokilla. Se hakee esiintyjän wikipedia-sivun ja mahdollisen kappaleen lyriikan automaattisesti ja niitäkin tulee joskus vilkaistua. Yleensä silloin, kun haluaa kerrata jonkun artistin uraa, niin diskografiasta katsoo missä järjestyksessä levyt on julkaistu ja poimii ne soittolistaan siinä samassa.
Ilmoita asiaton viesti
Lienee ollut kommentti suoratoiston ja pakatun median puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Levyjen määrän kasvaessa mm. niiden fyysinen koko nousee ongelmaksi. Lähimmän DVD-kotelon paksuus oli 10,38 mm, joten pyöristettynä 11 milliin 1500 cd-levyä vaatisi 16,5 hyllymetriä. Kun niitä hyllyjä voi hyvinkin olla 10 päällekkäin, ei tuo nyt vielä niin mahdoton ole. Kun ne kuitenkin mahtuvat kaikki yhdelle kynnen kokoiselle micro-sd-kortille vaikkapa älykännykkään mp3-formaatissa, niin on se kätevyydessään ihan toista kertaluokkaa.
No, tuota en ole viitsinyt toteuttaa, mutta autossa kuuntelen itse poltettuja mp3-cd-levyjä, joihin mahtuu noin 20 albumia. 10-20 kappaleen cd-levytaskuja minulla on muutama ja autossa kulkee melko kätevästi melkoinen osa levykokoelmaani.
Saman tyyppiset ongelmat koskevat DVD/Blu-Ray-levyjä. Niitä minulla on noin 800 kpl koneelle siirrettynä ja eilen halusin tietää millä levyillä on ollut espajalaiset ääni- tai tekstitysraidat. Noin tunnin taisin rakentaa skriptiä, joka tuon selvitti. Täydensin kirjoitustani How to learn Spanish tuolta osin otsikon DVD and Blu-Ray video disks with Spanish audio and subtitles alle kirjoituksen loppuun. Samaa en missään nimessä olisi viitsinyt tehdä fyysisten levyjen kanssa.
Suoratoistolla tarkoitetaan melko usein Spotifyn tapaisia palveluita. Vilkaisin sitä pari vuotta sitten, mutta sieltä puuttui ihan liian paljon klassikkoja. King Crimsonia esim. ei tainnut olla lainkaan. Youtubesta taas löytyy yleensä useita versioita ja konserttitaltiointeja. Tuota proge-satuakin oli lataaja restauroinut korvaamalla alkuperäisen videon ääniraidan parempilaatuisella.
Ilmoita asiaton viesti
Selostat kuinka kaikkein näennäisesti kätevimmin voi kuunnella musiikkia vaihtelevissa ympäristöissä. Millaista tallennusmuotoa ja laitteistoa suosittelet puihin kiipeilijälle? Mielestäni kirjoituksessani omaksun jo edeltä käsin kannan, että näkemyksesi ovat heikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla oli varsinkin teini-iässä melko vakava riippuvuusongelma musiikin suhteen. Huomasin sen, kun silloin ainoana soittimena ollut pienehkö kelanauhuri meni rikki. Pari viikkoa kärsin vieroitusoireista, jotka olivat niin pahoja, että päätin että en enää niistä halua koskaan kärsiä. Radio-kasettinauhuri oli ensimmäinen pelastus. Sittemmin niitä on ollut kaikenlaisia.
En nyt muista milloin varsinainen käänne tapahtui, mutta nykyisin kuuntelen varsin vähän musiikkia. Syynä pidän sitä, että olen kuunnellut jo lähes kaikki tyylilajit läpi ja osaan lähes ulkoa hyvin paljon musiikkia. Voin siis ”kuunnella” pään sisäistä ”jukeboxia”. Pää täynnä korvamatoja. Kävevä peli, ei tarvitse edes kaukosäädintä eikä ole tiellä tai muutenkaan hankala puissa kiipeillessä.
Tietysti on usein ihan kiva, että on taustamusiikkia, esimerkiksi autolla ajaessa. Kyllä minulla on ja on jo pitkään ollut mp3-soittimia, mutta ne ja nappikuulokkeet ovat olleet turhan hankalia, joten ne ovat jääneet aika vähälle käytölle. Nyt on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa ollut hankittuna tukevat sanka-kuppi-bluetooth-kuulokkeet ja kai jo hankkiessa oli itämässä ajatus, että voisi kuunnella espanjan opiskelu-podcasteja vaikkapa kävellessä. Ylen sivuilta löytyy jonkin verran suomalaisille tehtyjä, mutta englantia puhuville on niin paljon, että lienee mielekkäintä käyttää kännykän 4G-dataa eli ikään kuin suoratoistoa. Saattaa laajentua musiikin puolellekin..
Ilmoita asiaton viesti
https://www.decibelmagazine.com/2021/11/25/low-fidelity-adele-record-store-day-and-why-youll-take-cds-and-like-it/?fbclid=IwAR1LZf18C_A_PDszOqUAolg2QApPIXi2_ZLvFKJkgkyW1NAJuKcjSJzah-A
Ilmoita asiaton viesti