A Heavy Metal Civilisation

Yleisradion ohjelmistoon on ilmestynyt dokumentti joka hymisee Suomea hevimusiikin mahtimaana, kotimaana, tyyssijana tai ihan kuinka vaan. Muusikot ovat osaavinaan kieliä, vaikka yleensä eivät osaa, ja kaikkein ärsyttävintä huonoa englantia ohjelmassa puhuvat Eicca Toppinen ja Lauri Porra. Mika Luttinen onnistuu puhumaan englantia oulunmurteella mistä pisteet (kunhan oululaiset vain pysyisivät omissa oloissaan…). 

 

Kaikkien muisti on lyhyt joten lienee syytä vähän oikoa. Brittiläisen hevimetallin ns. toinen aalto on suomalaisen mainstream-heviharrastuksen perusta ja ponkaisi suosioon keväällä 1981. Sitä ennen hevimuusikoille kuten Kimmo Kuusniemelle ja Hannu “Guts” Leidénille(!) oli naureskeltu ja esim. tamperelainen Soundi, jota 80-luvun alussa luettiin kun muuta Raamattua ei Suomessa ollut, suhtautui avoimen vihamielisesti kaikkiin uusiin hevibändeihin. Soundi käänsi kelkkansa siten että joskus 1986 lehti oli jo melko lailla tylsä hevilehti ja siitä poikki. 

 

Suomi oli nimittäin muuttunut melko lailla tylsäksi hevimaaksi eikä ole sittemmin muuttanut kurssiaan. 

 

80-luku oli paskaa aikaa; oli Spandau Ballet ja Simple Minds joita ei kuuntele vanha sikakaan. Simple Mindsissa kiteytyy kaikki se teennäisyys, äärimmäinen kyynisyys ja robottimainen tylsämielisyys joka teki tuosta vuosikymmenestä niin sanomattoman tuskallisen ja ynseän. Hevibändit tekivät samaa mutta säröytetyillä kitaroillaan, mikä ei heidän mainettaan pelasta. 

 

Onneksi kanadalainen Voivod sentään teki biisin Fuck Off And Die jota pystyi ihan kuuntelemaankin. Brasilialainen Sepultura oli myös hyvä. Venomin musiikki oli omintakeista Spinal Tap -puuroa joka rakentui sille että rumpali jäljitteli laulajan rytmitystä ilman mitään turhanpäiväistä “komppia”. Kuka tarvitsee rumpukomppia?

 

Marshall

 

Kaikki alkoi Jim Marshallista joka 60-luvun alkupuolella kehitteli aikaisempaa suuritehoisempia ja äänekkäämpiä kitaravahvistimia. 60-luvun lopulle tultaessa Marshall-vahvistin ja seuraajansa, Laney, Hiwatt, Sound City ja Orange, olivat jo onnistuneet luomaan oman estetiikkansa jossa sähkökitaralla soitettujen pidätys- ja noonisointujen sävelet saivat ikään kuin suurempaa painoarvoa, soinnut muuttuivat “hajautuneemmiksi” mikä antoi mahdollisuuden lisätä volyymiä entisestään. Samalla laulajat alkoivat hyödyntää jazzpuhaltajien ylipuhallustekniikkaa. 

 

Jos et osaa soittaa, kikkaile. Jos jazzsaksofonisti kompensoi ylipuhalluksella joka kerta kun ei jaksa opetella kappaleen melodiaa, häntä pidetään vähän tyhmänä. Hevimusiikissa ketään ei tarvitse pitää tyhmänä – Deep Purplen Ian Gillan tyhjensi pajatson aivan 70-luvun alussa puhkumalla henkitorvestaan korkeita nuotteja sydämensä kyllyydestä ja luomalla laulutyylin jossa melodian perään ei kysellä. (Van Halenin versio Kinksin Where Have All the Good Times Gone’ista aiheuttaa kuulijalle välittömän tippurin.) 

 

Lienee oireellista että Gillan avasi pelin Suomessa eli hetken aikaa keväällä 1981, kun hevistä tuli meillä suosittua, Gillan-yhtye oli kaikkein suosituin. 

 

Hevimusiikin näennäishistoria

 

Hevarit tykkäävät soveltaa termejä kuten “evoluutio” omaan asiaansa tarkoittaen vain jotain historiassa ei samaan vaan eri aikaan esiintyneitä asioita jotka mukamas ilmentävät kehitystä johonkin suuntaan. Ja kun sitä suuntaakaan ei eksplikoida. 

 

Eihän tuollainen voi kertoa kuin lellipennun asemasta eli yhteiskunta syleilee hevimusiikin harrastajineen loputtomiin kuoliaaksi. Ainoastaan black metal onnistuu ylläpitämään jonkinlaista underground-statusta l. alakulttuuri-orientoituneisuutta mutta liekö kovin pitkään sekään. 

 

Hevarit kertovat musiikkinsa alkavan mistä milloinkin vaikka kyllä se alkoi ihan aikuisten oikeasti sieltä Marshallin vahvistimen virtapiirien keskeltä. Heavy Metal on kiinnostava kulttuurihistoriallinen ilmiö sikäli että sen estetiikkaa ohjaa tekniikka enemmän kuin mikään muu. 

 

Biologiassa evoluutiolla tarkoitetaan lajien eriytymistä mutta hevimetallissa sillä voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Hevarit keksivät aina uusia genrejä pelatakseen näennäisellä alakulttuuristatuksella mikä on Suomen kaltaisessa turvenuijien lintukodossa tuottanut yllättävän hyvän tuloksen. 

 

Suomen kansa

 

Suomalaiset haluavat oman karvalakkiversionsa joka asiasta. Ei täällä vallitse mikään “reilu meininki” tai reiluus yleensäkään vaan hölmöys. Tylsiä heviriffejä jankuttava äänimaailma on sopivaa kuunneltavaa tällaiselle hölmöläislaumalle. 

 

Punk

 

Näin itse paikan päällä kuinka punkbändit muuttuivat hevibändeiksi vuodesta 1984 alkaen. Suomessa hc-skene oli vielä voimissaan 1983 mutta sitten alkoivat bändit soittaa niitä heviriffejä niiden punkriffien sekaan ja sitä pidettiin “kehittyneisyytenä”. Jonninajoutavaa se oli. 

 

Korsetti

 

Rautahaarniska!!! Sitä on kai ilo jonkun kantaa? Heavy Metalin ominaisuus on tunkea musiikki rautakorsettiin – Iron Maiden – joka separoi siitä musiikin tiehensä. Samalla hevi ilmaisee kristinuskoa, kristinuskon ristihän merkitsee sitomista l. bondagea. 

 

Moni varmaan muistaa kuinka hekumallista 15 vuotta sitten oli lukea lehdestä sadomasokismin muuttumisesta valtavirraksi? Näille sidonta-eksperteille ja hevareille yhteistä on haluttomuus kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on. Pitää olla “vähäsen piiskaa”. 

 

Herätysliikkeet

 

Pietismi seurannaisilmiöineen on muokannut suomalaista yhteiskuntaa kenties enemmän kuin mitään muuta yhteiskuntaa. Se on mielentilan palvontaa jossa uskonnon ajatellaan sijaitsevan mielentilassa. Se ei ole liturgista uskontoa vaan tähtää stabiilin mielen- tai olotilan ylläpitämiseen. Eikö sellainen ole hirtehisen hullua? 

 

Ja nämä hevimuusikot vain TOISTAVAT sitä! Pitää päästä fiilikseen vaikka siinä fiiliksessä itse asiassa ollaan jo. Fiilistä pitää syventää, päästään KANONISILLE taajuuksille. 

 

Tämä maa on täynnä väkivaltaisia sekopäitä eli siis ihmisiä jotka määrittelevät asennoitumisensa elämään ensisijaisesti suhteena väkivaltaan. Väkivaltaisuus on kaapannut heidät. Tuollaiselle sakille kai pitää sitten soittaa sitä hevimetallia tai jotain Bat & Ryydiä tai Eino Gröniä loputtomiin. 

 

Loppulause

 

Odotan vain kansanliikettä joka tohtii kyseenalaistaa suomalaisten paskantärkeän kovuuden ihannoinnin ja pudottaa hevimetallin saviselta jalustaltaan.

velipesonen

Olen syntynyt vuonna 1968. Olen insinööri, isä, poika ja muusikko.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu