Lavean tien miehet – osa 1

Kirjailija: Niko Jutila Kustantaja: Docendo (2024)

Kirjan esittelyteksti seuraavassa:

Miten työläisperheiden pojista tuli moninkertaisia murhamiehiä?

Ryöstömurhaaja Herman Katajaisen ja kolmoissurmaaja Väinö Olavi Svahnin rikolliset elämät ja kuolemat muistuttivat toisiaan.

Entinen kuritushuonevanki Katajainen (1912–87) surmasi ja ryösti kaksi vanhusta marras- ja joulukuussa 1970 Mäntsälässä ja Karkkilassa. Pakkolaitoksesta vapautunut, jo nuoruudessaan raa’asta taposta tuomittu Svahn (1914–86) puolestaan surmasi kolme ryyppytoveriaan Hausjärvellä ja Hyvinkäällä yhtenä heinäkuisena iltana vuonna 1971.

Katajainen ja Svahn olivat henkirikokset tehdessään viisikymppisiä, ja molemmilla oli takanaan kolmen vuosikymmenen mittainen rikollinen ura.

Kirja piirtää kahden murhamiehen tarinoiden kautta kuvaa sodanjälkeisen yhteiskunnan nurjemmasta puolesta.

Kirja on True Crime genreen kuuluva kirja joka siis määritelmän mukaan ”tutkii rikosta ja kertoo rikollisiin tapahtumiin liittyvien ja niihin vaikuttaneiden ihmisten toimia”  Olen jonkin verran kiinnostunut tuosta genrestä mutta vain vanhempien suomalaisten tapausten osalta. Uusimmat kirjat ja podcastit joissa tunnetut rikolliset ovat äänessä eivät viehätä lainkaan. Aikaraja menee noin vuoden 1980 tienoilla.

Kirjoittaja Niko Jutila (s.1989) on tehnyt varsin seikkaperäisen teoksen ja joutunut penkomaan arkistoja ja muita tietolähteitä paljon. Hän on erikoistunut elokuvaan ja on sen alan asiantuntija. On hieman erilainen lähestymiskulma asiaan kuin lukemillani kirjoilla joiden tekijät ovat joko rikostoimittajia tai -poliiseja. Ote on raikas ja pientä huumoriakin sisältävä. Vaikka arkistoista löytyy tietoa pilvin pimein niin kirjan juonenkulkuun on kuviteltava asioita koska eihän rikollisten arkipäivää ole ollut kukaan havainnoimassa. Juuri tässä tulee mieleeni elokuvamainen ote tekstiin.

Herman Katajainen (1912–87) on jäänyt minulta täysin unohduksiin ja en ole koskaan kuulutkaan vaikka siis alan kirjoja lukenutkin. Yksi syy lienee se että Katajaisen tehtyä henkirikoksensa ja pakoiltua poliisia pitkin metsiä niin Yleisradio ei suostunut välittämään tietoa miehestä. Vaikka poliisi oli käytännössä varma Katajaisen syyllisyydestä niin Yleisradio epäröi ja silloin elettiin ns Repo-radion aikaa ja Yleisradion pääjohtajana toimi Eino S. Repo. Kuitenkin tappojen jälkeen Katajainen oli poliisin mielestä äärimmäisen vaarallinen ja jopa länsirajaa suljettiin tapauksen tiimoilta. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin kun yövuorosta kotiin palannut karjaalainen ylikonstaapeli yhytti miehen kotimatkallaan varhain sunnuntaina aamulla. Katajainen liikuskeli polkupyörällään ja kun ylikonstaapeli tuli autostaan kysyen miehen henkilöllisyyttä. Herman Katajainen ei lainkaan vastustellut pidätystään vaan tuli kuuliaisesti autoonsa. Elettiin vanhan maailman aikaan ja ylikonstaapeli kertoi myöhemmin että ei ollut ensi kertaa tappajaa kyyditsemässä ja tiesi että tärkeintä on vain pysyä rauhallisena tilanteessa. Edes rutiinitarkastusta ei poliisi ei suorittanut vaan kamarilla Katajaiselta löytyi kaksi pistoolia ladattuna.

Herman Katajainen oli kulkumies koko ikänsä josta tietysti vankilaolot veivät leijonanosa eli kolmisenkymmentä vuotta. Erikoisen mielestäni tapauksesta tekee se että Herman oli väkivaltainen vasta ikämehenä eli suorittaessaan ensimmäisen tapon 58-vuotiaana ja sitten toisen heti perään kuukauden päästä. Sitä ennen hän oli vain omaisuusrikollinen eli varasteli ja näpisteli ja tämänkin kaiken vain selvitäkseen eteen päin elämässään mutta ei juuri rikastuakseen. Mutta tuosta rosvoilusta hän teki melkeinpä taiteen  ja ylenkatsonut pienintäkään omaisuserää hyötyäkseen. Vastakihlattunsa morsiamensa vaatetavarat hän myi välittömästi ja tarttuipa eräästä talosta saksanpaimenkoirakin mukaan. Lisäksi koulujakäymätön mies esiintyi tehokkaasti valepoliisina ja suoritti suoritti mökkiläisten setelien tarkistusta väärennöksiä etsien.

Herman oli levoton sielu ja aina kulkemassa paikasta toiseen.  Tuohon maailman aikaan 30- ja 40-luvullahan se kävi hyvin päinsä. Kun jossain kunnassa tapahtui rötöksiä niin Herman oli jo pyörineen toisaalla menossa. Erityisesti Herman inhosi ehdonalaista vapautta eli sitä vapautta kun vanki vapautuu ennen määräaikaa ja on velvollinen pysymään tietyllä paikkakunnalla koko ajan ja ilmoittautumaan valvojalle eli yleensä nimismiehelle säännöllisesti. Herman tuntuu aina laiminlyöneen nämä säännöt ja kerran hän jopa anoi vankilaviranomaisilta että saisi lusia tuomionsa päivästä päivään ettei hänen tarvitsisi suostua ehdonlaiseen! Tähän ei kuitenkaan viranomainen suostunut.

Herman Katajaisen persoonassa kiinittää erityistä huomiota mahdolliset neurologiset vammat. Hänen sanotaan jo lapsena loukanneen päänsä pudottuaan korkealta. Aikuisena työtapaturmissa oli tiiliskivi pudonnut kahdesti päähän ja varmaankaan tuohon maailman aikaan ei aivovammoihin osattu kiinnittää kovin huomiota ainakaan näiden laitapuolen kulkijoiden keskuudessa. Sotavamma ainakin on varmaa kun talvisodassa korsussa tapahtuneen vahingonlaukauksen takia Katajainen haavottui vaikeasti mutta selvisi hengissä.

Työmiehenä Katajainen oli todistajien mukaan hyvä ja teki ahkerasti hänelle osoitettuja rakennus- ja maataloustöitä. Sellainen vanhan ajan sekatyömies jollaisia ei nykyään tapaa juurikaan. Työsuhteet katkesivat kuitenkin melko nopeasti kun miehen veri veti vaeltamaan jo toiseen paikkaan.

Loppuvuodesta 1970 sattuneet henkirikokset Karkkilassa ja Mäntsälässä olivat iljettäviä. Molemmissa uhrina yksin asunut vanha mies joka ehkä hyvyyttään oli tarjonnut kulkijalle asuntoa ja yösijaa. Jälkimmäisessä henkirikoksessa Karkkilassa sattuneeneessa oli uhrina yksin asuva Paavo Huitti joka oli vuonna 1960 kuolleen taidemaalari Ilmari Huitin veli. Kirjallisuutta tuntevat tietävät Veijo Meren menestysromaanin ”Peiliin piirretty nainen” yhden päähenkilön, Otto Kukkakosken,  esikuvan olevan taiteilija Ilmari Huitti.

Herman Katajainen sai lopulta 13 vuoden vankeustuomionsa rikoksistaan. Korkein oikeus vahvisti Helsingin hovioikeuden Katajaiselle langettaman 13 vuoden kuritushuonetuomion.Helsingin hovioikeus oli tuominnut Katajaisen täyttä ymmärrystä vailla olevana rikoksen uusijana yksin teoin tehdyistä murhasta ja ryöstöstä sekä taposta, kolmesta varkaudesta, jatketusta kaksi törkeätä varkautta ja murron käsittävästä rikoksesta ja jatketusta ampuma-aseen sekä ampumatarvikkeiden luvattomasta hallussapidosta kaikkiaan 13 vuodeksi kuritushuoneeseen.

Tuomionsa kärsittyään Herman ei aivan vieläkään lopettanut rikoksiaan vaan teki pienempiä omaisuusrikoksia. Vasta pari vuotta ennen kuolemaansa hän päätti lopulta luopua rikoksistaan mutta yhteiskunta oli muuttunut jo tyystin vuonna 1987 juppien aikaudella siitä mitä se oli ollut Hermanin aloitettua yksinäisen suden taipaleensa 30-luvun pula-aikana.

Kirjan toinen päähenkilö on Väinö Svahn joka elämänkulultaan muistuttaa monin tavoin Hermania mutta eroavaisuuksiakin on. Siitä ehkä lisää jatkossa.