Suuri rakkaustarina 2000 vuoden takaa

(Kuva: Dominico Tintoretto, Magdalan Maria)

 

Tutkin tekstejä kaunokirjallisuutena, joilla on historiallinen konteksti. En kiistä kenenkään uskoa enkä asetu puolustamaan tai vastustamaan mitään.

On universaalia rakkautta ja on ihmisten välistä rakkautta. Ei ole vain yhtä rakkautta. Sanoissa ”usko, toivo ja rakkaus” puhutaan universaalista. Kun ihminen kunnioittaa elämää ja luontoa, hän on perillä.

Myös ihmistä on lupa rakastaa.

Pääsiäisen nimi monissa maissa tulee pesah-juhlasta, jolloin juhlitaan Mooseksen aikaista Egyptin orjuudesta pääsemistä. Myös pasha ja påsk ovat tätä juurta. Juutalaiset eivät kuitenkaan vietä pääsiäistä eikä Pesahin ajankohta riipu kristillisestä perinteestä. Suomessa ”pääsiäinen” on Mikael Agricolan uudissana, joka kertoo paastosta pääsemisestä.

Maailmankirjallisuuden yksi kiistattomista merkkiteoksista on Pyhä Raamattu. Teos on ristiriitainen, koska siinä ovat mukana juutalaisten tekstit, jotka Hesekielin aikana hyväksyttiin (muun tullessa tuomituksi häviöön), ja lisäksi se sisältää kristittyjen reformaattorien valitseman tekstikokoelman, Uuden testamentin.

Juudeassa syntyy lahjakas lapsi, joka kykenee keskustelemaan oppineiden kanssa haastaen heitä jo 12-vuotiaana. Hän ei kuitenkaan käy mitään pappiskouluja vaan ryhtyy puusepäksi. Ollessaan kolmissakymmenissä hän saa tarpeekseen lankkujen kääntelemisestä ja lähtee matkan päälle.

Jeesus on radikaali, joka seurustelee huorien, varkaiden, kalastajien ja sotilaiden kanssa. Hänellä on seuraajia, joista Magdalan Mariaa hän rakastaa.

Kirkkoraamatusta Maria opetuslapsena on hävitetty, mutta hän on jäänyt gnostilaiseen perinteeseen.

Jeesus ei pidä ulkokultaisista. Ammattinsa vuoksi hän ei ole mikään rääpäle, sillä siihen aikaan ei konetyökaluja ollut. Hän on rauhallinen ja pitkämielinen, mutta Jerusalemissa hän käyttää myös fyysistä voimaa kaataessaan temppelissä rahanvaihtajien pöydät ja ajaa heidät ulos.

Uuden testamentin evankeliumien pääsiäisaika ajoittuu Nisah-juhlaan, ja rekonstruktiossa Jeesuksen kuoleman todennäköisimpinä päivämäärinä on pidetty perjantaita 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33. Tunnustuksellisten kristittyjen usko ylösnousemuksesta on laskettava näistä jommastakummasta kolme päivää eteenpäin.

Jeesus tapetaan, mikä ei hämmästytä. Tilanne on poliittisesti hyvin latautunut. Juutalaisilla on kohtuullinen autonomia harjoittaa kauppaa ja omia uskontojaan. Roomalaiset hallitsevat viisaasti, joten mitään valtavia legioonia ei tarvita maakuntien rauhoittamiseen. Keisarille annetaan mikä keisarin on.

Israelilaiset ovat kuitenkin tunnetusti sotaisa kansa, jonka koodeksiin jäänyt jumala (kaikista mahdollisista), Jahve, on sodan jumala. Heidän keskuudessaan on toimintavalmiita separatisteja, jotka ovat etsiytyneet markkinoille luomaan kontakteja. Heidän pelätään käyttävän Jeesuksen kansansuosiota pyrkimyksiinsä.

Ylipappi Kaifas pelkää roomalaisten tiukentavan rajoituksia, mistä heidän elämänsä hankaloituisi. Kyse on ennen kaikkea taloudesta. Kaifas pelkää mellakoita ja sotilaallista väliintuloa ja sanoo: ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?”

Siksi Jeesus kuolee. Kansansuosio on vaihtuvaa laatua. Lopulta kansanjoukko vaatii hänet ristille huutoäänestyksellä, sillä ainahan sitä, kun joku pitää tappaa, joku tapetaan. Näin kiihottunut kansanjoukko toimii.

Professori Aarne Kinnunen opetti, että teoksella on varjonpuoli, kertomaton historia siitä, miten toisin olisi voinut mennä. Valtakuntaan on jäänyt vieläkin salaisuuksia. Tekstikokoelmaan ei ole liitetty Marian evankeliumia, joka kuitenkin osittain on säilynyt. Siinä esitetään Jeesuksen seuraajien epävarmuus ja pelko, mikä toki näkyy myös hyväksytyissä evankeliumeissa. Pietarihan kieltää Jeesuksen.

Marian evankeliumissa kalastajat ovat peloissaan:

”Kuinka voimme mennä saarnaamaan valtakunnan evankeliumia tosi ihmisestä muille ihmisille? Kun he eivät säästäneet Vapahtajaa, kuinka he säästäisivät meitäkään?”

Maria rohkaisee heitä ja kertoo asioita, jotka vain hän voi tietää. Hän on päättäväinen, sillä vain nainen, joka antaa syntymässä sekä elämän että kuoleman lapselleen, voi tietää sielunsa syvyyksissä, että nasaretilainen puuseppä kuolisi kaksi kertaa, jos hänen opetuksensa rauhasta, rakkaudesta ja toisen ihmisen hyväksymisestä eivät jatkaisi maailmassa.

Toinen samanlainen apokryfinen kirjoitus on Tuomaan evankeliumi, joka sekin pudotettiin kaanonista. Jo toisella vuosisadalla kristittyjen välillä oli jännitteitä ”oikeaoppisuudesta”. Pietari ja Andreas edustivat suhtautumista, joka kielsi esoteeriset ilmestykset ja hylkäsi muiden muassa naisten auktoriteetin opettajina. Kun ajattelee Magdalan Marian rohkeutta ja sitä, miten Pietari pelkäsi jo ennen kuin kukko lauloi, tulee mieleeni, että valtakunnan avaimet on varsin tulkinnanvaraisesti otettu haltuun.

Tuomaan evankeliumi sisältää Jeesuksen opetuksia mutta ei kuolemaa ja ylösnousemusta. Sen ajoituksesta kiistellään, mutta on mahdollista, että se tehtiin jo ennen kristilliseen kaanoniin hyväksyttyjä neljää evankeliumia. Oli niin tai näin, sen painotus henkilökohtaisesta henkisyydestä on ollut kiusallinen jo organisoidun alkukirkon intresseille. Varhainen kirkkoisä Athanasios Aleksandrialainen, ortodoksisuuden isä, on voittanut ja lukitsee ajatuksen isän, pojan ja pyhän hengen yhteisestä olemuksesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu