Evakkojen perilliset – Keitä me Olemme, Minne me Kuulumme?

Tä­män blo­gin ot­sik­ko on lai­nat­tu ai­van vas­ta­pai­ne­tun Hel­lä Neu­vo­nen-Sep­pä­sen kir­jas­ta Evak­ko­jen Pe­ril­li­set.

Sisällys

• Sisällys
• Evakkojen perilliset : keitä me olemme, minne me kuulumme
• Alkusanat
  • Keitä me olemme?
  • Ei. Karjalaisista ei saanut tehdä numeroa.
  • Sen ajan suomalainen yhteiskunta
• Terminologia Neuvonen-Seppäsen Kertomuksissa
  • Evakko
  • Evakkojen Lapset
  • Karjalaisuus ja Siirtokarjalaisuus
  • Selviytymistarinoita
  • Yhteinen kokemus
  • Evakkojen lapset kertoivat
• Venäläinen Karjala ja ryssäviha
• Omia Ajatuksia

Evakkojen perilliset : keitä me olemme, minne me kuulumme

Sain­pa kä­sii­ni tä­män Hel­lä Neu­vo­nen-Sep­pä­sen kir­jan Evak­ko­jen Pe­ril­li­set. Kun olen nyt In­ke­rin suo­ma­lai­se­na pa­luu­muut­ta­ja­na hu­rah­ta­nut hie­man kar­ja­lai­suu­teen, kos­ka rin­nas­tan kar­ja­lais­ten ja in­ke­rin­suo­ma­lais­ten koh­ta­loi­ta kes­ke­nään, niin kir­ja kiin­nos­ti mi­nua.

Hel­lä Neu­vo­nen-Sep­pä­sen on toi­sen pol­ven kar­ja­lai­nen. Kir­jan al­ku­sa­nat kiin­nit­tä­vät jo huo­mi­ota jo­ka vei mi­nut mu­ka­naan. Yleen­sä­kään en ole lu­ke­nut pal­jon­kaan kar­ja­lai­suu­des­ta tai evak­kou­des­ta, jo­ten läh­din täl­le tu­tus­tu­mis­ret­kel­le ja sy­ven­nyin pik­ku hil­jaa lu­ke­maan.

Alkusanat

Al­ku­sa­nois­sa Neu­vo­nen-Sep­pä­nen kir­joit­taa näin:

Keitä me olemme?

Har­vi­nai­nen ai­he. Us­ko­ma­ton suo­ras­taan, kun ajat­te­li si­tä jul­kis­ta hil­jai­suut­ta, jo­ka kar­ja­lai­sia oli asut­ta­mis­vai­heen jäl­keen ym­pä­röi­nyt. Siis oi­ke­as­taan sil­loin, kun tut­ki­muk­sen ajan oli­si pi­tä­nyt al­kaa. Mut­ta sil­loin al­koi­kin uu­del­leen orien­toi­tu­mi­sen ai­ka, kes­kus­te­lu kar­ja­lai­sis­ta ei so­pi­nut enää sii­hen. Kun ei tie­det­ty, mi­tä ne oli­si­vat yh­täk­kiä hö­läyt­tä­neet vi­ral­li­ses­ti oh­jel­moi­dun kes­kus­te­lun lo­maan. Al­ka­neet vaik­ka pu­hua tun­teis­ta. So­peu­tu­vai­sia ne oli­vat ja yk­si­tyi­ses­ti käyt­tö­kel­poi­sia, ja yrit­te­li­äi­tä. Oli­si­vat mul­lis­ta­neet kir­ja­kie­len ja kaa­pan­neet hur­juus­päis­sään van­hat ru­not ta­kai­sin kar­ja­lais­ten ni­miin.

Ei. Karjalaisista ei saanut tehdä numeroa.

Ei. Kar­ja­lai­sis­ta ei saa­nut teh­dä nu­me­roa.

Sel­lai­nen oli ol­lut kir­joit­ta­ma­ton la­ki so­tien jäl­keen ja si­tä oli nou­da­tet­tu tark­kaan.

Äi­ti­ni oli yk­si niis­tä noin nel­jäs­tä­sa­das­ta tu­han­nes­ta kar­ja­lai­ses­ta, jot­ka pa­ke­ni­vat so­taa ju­han­nuk­sen ai­kaan 1944 me­si­mar­jo­jen kuk­kies­sa Laa­to­kan ran­noil­la. So­dan jäl­keen hän yrit­ti sel­viy­tyä vie­raas­sa kult­tuu­ris­sa, vie­raal­la maal­la. Koh­ta­lo­ni si­ne­töi­tiin jo en­nen syn­ty­mää­ni. Mi­nus­ta tu­li­si eva­kon lap­si.

Jou­tui­sin mui­den siir­to­kar­ja­lais­ten las­ten lail­la sil­min­nä­ki­jä­nä to­dis­ta­maan kar­ja­lai­sen kie­len ja kult­tuu­rin vä­hit­täis­tä ka­to­amis­ta ja elä­mään so­dan ja sen seu­raus­ten il­ma­pii­ris­sä. Kun lap­se­na ky­se­lin äi­dil­tä­ni kar­ja­lai­suu­des­ta, en ym­mär­tä­nyt so­dan ja sen seu­raus­ten mer­ki­tys­tä per­heem­me elä­mään.

Sen ajan suomalainen yhteiskunta

Sen ajan suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta mil­tei edel­lyt­ti siir­to­kar­ja­lais­ten so­peu­tu­mis­ta aja­tuk­se­na, et­tä vii­meis­tään hei­dän lap­sen­sa su­lau­tui­si­vat pai­kal­li­seen ym­pä­ris­töön jäl­kiä jät­tä­mät­tä. Sii­nä lä­hes on­nis­tut­tiin.

Me evak­ko­jen lap­set kas­va­tet­tiin so­dan ja ko­din me­ne­tyk­sen var­jos­sa, mut­ta nyt ha­lu­am­me tut­kia hy­vän so­peu­tu­mi­sen ta­ri­naa tar­kem­min ja op­pia ym­mär­tä­mään his­to­ri­aam­me. Ha­lu­am­me tie­tää kei­tä me olem­me, min­ne me kuu­lum­me ja mil­lai­sia kar­ja­lai­sia olem­me…

Täs­sä te­ok­ses­sa pää­osas­sa ovat evak­ko­jen ja evak­ko­jen las­ten ker­to­muk­set. Ta­ri­nois­ta huo­kuu kar­ja­lai­sen kult­tuu­rin va­loi­sat puo­let ja iloi­nen elä­mä­na­sen­ne, mut­ta myös juu­ret­to­muus ja kai­ho ta­kai­sin me­ne­tet­tyyn Kar­ja­laan.

Terminologia Neuvonen-Seppäsen Kertomuksissa

• Evakot,
• Evakojen lapset ja
• Evakkolapset.

Evakko

Evak­ko-sa­na ku­vaa mie­les­tä­ni hy­vin se­kä eva­kon kar­ja­lai­suut­ta et­tä so­dan ai­kais­ta ja so­dan jäl­keis­tä evak­kout­ta. Kir­joi­tuk­sis­sa­ni evak­ko-sa­nal­la on kun­ni­oit­ta­va mut­ta muu­ten neut­raa­li mer­ki­tys.

Tä­mä kir­ja poh­jau­tuu väi­tös­kir­jaa­ni Me­ne­te­tyn Kar­ja­lan va­lot ja var­jot: Siir­to­kar­ja­lai­suus eva­kon elä­mäs­sä ja muis­tois­sa. Käy­tän ko­tin­sa so­dan vuok­si me­net­tä­neis­tä kar­ja­lai­sis­ta ni­mi­tys­tä evak­ko tie­tä­en, et­tä evak­ko-sa­nal­la on eri­lai­sia, jos­kus myös lei­maa­via mer­ki­tyk­siä.

Evakkojen Lapset

Evak­ko­jen lap­set, joi­ta olen haas­ta­tel­lut, ovat syn­ty­neet vuo­den 1944 jäl­keen. Tä­tä en­nen syn­ty­nei­den ajat­te­len ol­leen Evak­ko­lap­sia. He­kin ovat eva­koi­den lap­sia, mut­ta ei­vät täs­sä tut­ki­muk­ses­sa kuu­lu kes­kei­sim­pään tut­ki­mus­ryh­mään.

Karjalaisuus ja Siirtokarjalaisuus

Kar­ja­lai­suu­del­la tar­koi­tan kar­ja­lais­ta kult­tuu­ria ja kar­ja­lai­sik­si luo­ki­tel­tu­ja piir­tei­tä, joi­ta so­taa pa­en­neil­la kar­ja­lai­sil­la miel­let­tiin ole­van en­nen so­taa.

Siir­to­kar­ja­lai­suu­del­la tar­koi­tan so­dan pak­ko­läh­dön ai­heut­ta­mia seu­rauk­sia siir­to­kar­ja­lai­sil­le. Tut­ki­mus­työn hel­pot­ta­mi­sek­si erot­te­lin kar­ja­lai­sen kult­tuu­rin ja siir­to­kar­ja­lai­suu­den ko­ke­muk­set toi­sis­taan.

Selviytymistarinoita

Kaik­kien haas­tat­te­le­mie­ni evak­ko­jen ker­to­muk­set oli­vat jon­kin­lai­sia sel­viy­ty­mis­ta­ri­noi­ta. Yh­tä haas­tat­tel­ta­vaa aut­toi sel­viy­ty­mi­ses­sä ak­tii­vi­nen osal­lis­tu­mi­nen kar­ja­lai­seen yh­dis­tys­toi­min­taan, toi­nen pär­jä­si ah­ke­ruu­del­la. Eräs vä­lit­ti kar­ja­lais­ta ta­ri­na­kult­tuu­ria lap­sel­leen ja myö­hem­min lap­sen­lap­sil­leen jne.

Lap­set ei­vät mah­tu­neet evak­ko­jen ker­to­muk­siin. Eva­kot ei­vät ha­vain­neet yh­teyt­tä, kos­ka lap­set ei­vät ol­leet ko­ke­neet so­taa ja ko­din jät­tä­mis­tä. Eva­koil­le riit­ti se, et­tä hei­dän lap­sen­sa ar­vos­ta­vat kar­ja­lais­ta kult­tuu­ria ja evak­ko­jen ko­ke­muk­sia. He ei­vät eh­kä tul­leet aja­tel­leek­si, et­tä hei­dän elä­män­ta­ri­nan­sa on osa hei­dän las­ten­sa elä­män­ker­to­mus­ta.

Yhteinen kokemus

Yh­tei­nen ko­ke­mus ko­din jät­tä­mi­ses­tä on vah­vis­ta­nut eri puo­lil­la Kar­ja­laa asu­nei­den siir­to­kar­ja­lais­ten yh­tei­söl­li­syyt­tä. Eva­kot käy­vät tut­ki­mas­sa en­ti­sen ko­tin­sa rau­ni­oi­ta ja toi­vo­vat, et­tä löy­täi­si­vät vaik­ka me­tal­lin­pal­jas­ti­mel­la jo­ta­kin mu­kaan otet­ta­vak­si Suo­meen. His­to­ri­an kul­kua ei voi muut­taa, mut­ta ku­kaan ei voi vie­dä Kar­ja­laa ja ko­ti­pi­haa hei­dän sy­dä­mes­tään. Ovat­han evak­ko­jen esi-isät mo­nien su­ku­pol­vien ajan tal­lan­neet ko­ti­pi­han pol­ku­ja. Sik­si Kar­ja­la kuu­luu yhä heil­le.

Siir­to­kar­ja­lai­set eva­kot ajat­te­li­vat usein ra­jan­ta­kais­ta Kar­ja­laa ja siel­lä ol­lut­ta ko­ti­aan yhä ko­ti­naan. He muis­ti­vat lap­suu­den­ko­din ra­ken­nuk­set, pi­ha­pii­rin ja ta­va­rat …

Evakkojen lapset kertoivat

Evak­ko­jen lap­set ker­toi­vat ta­ri­noi­ta, jot­ka usein liit­tyi­vät Kar­ja­lan me­ne­tyk­seen ja sen van­hem­mil­le ai­heut­ta­maan pa­haan mie­leen, jo­pa trau­maat­ti­seen ko­ke­muk­seen. Lap­set muis­te­li­vat myös, mi­tä hei­dän van­hem­pan­sa oli­vat ker­to­neet Kar­ja­las­ta sel­lai­se­na kuin se oli en­nen so­tia tai ase­ma­so­dan ai­ka­na. Usein kar­ja­lai­nen van­hem­pi oli teh­nyt ai­na­kin yh­den ko­ti­seu­tu­mat­kan Kar­ja­laan. Ajan ku­lu­es­sa suh­de Kar­ja­laan oli saat­ta­nut muut­tua mut­ta kos­kaan Kar­ja­la ei ol­lut van­hem­mal­ta unoh­tu­nut.

Haas­tat­te­luis­sa lap­set ker­toi­vat, et­tä Kar­ja­las­ta pu­hut­tiin ko­to­na har­voin tai se oli hei­dän lap­suu­des­saan jo­ka­päi­väi­nen pu­hee­nai­he. Las­ten ker­to­muk­set Kar­ja­las­ta oli­vat usein vä­häi­siä tai yli­mal­kai­sia. Joh­tui­si­ko se sii­tä, et­tä he oli­vat kuul­leet ta­ri­noi­ta Kar­ja­las­ta vain ohi­men­nen, kun kar­ja­lai­nen van­hem­pi on ju­tel­lut toi­sen kar­ja­lai­sen kans­sa vai ei­kö ala­ti tois­tu­via ker­to­muk­sia jak­set­tu enää kuun­nel­la? Jo­ka ta­pauk­ses­sa lä­hes kai­kil­le haas­tat­te­le­mil­le­ni evak­ko­jen lap­sil­le oli jää­nyt lap­suu­des­ta mie­leen evak­ko­van­hem­man suun­na­ton ikä­vä ja toi­si­naan myös kat­ke­ruus ko­din me­net­tä­mi­ses­tä.

Jo­kai­nen ta­ri­na on ai­nut­laa­tui­nen kar­ja­lai­suu­den muis­tok­si, kos­ka kar­ja­lai­suus on myös pik­ku hil­jaa hä­vi­ämäs­sä, niin ku­jin in­ke­ri­läi­syys!

Venäläinen Karjala ja ryssäviha

Vaik­ka eva­kot ja hei­dän jäl­ki­pol­ven­sa käyt­tä­vät yhä van­haa Kar­ja­lan kart­taa suo­ma­lai­si­ne ni­mi­neen, luo­vu­tet­tu Kar­ja­la on kuu­lu­nut jo usei­ta su­ku­pol­via ve­nä­läi­sil­le, jot­ka myös pi­tä­vät Kar­ja­laa ko­ti­seu­tu­naan. Mo­nil­le evak­ko­van­hem­mil­le ko­ti­seu­dun nä­ke­mi­nen oli ah­dis­ta­vaa.

Evak­ko­van­hem­mat pi­ti­vät Kar­ja­lan me­ne­tys­tä epäoi­keu­den­mu­kai­se­na: si­tä oli vai­kea an­taa an­teek­si. Kat­ke­ruus il­me­ni usein rys­sä­vi­ha­na. Rys­sä­vi­ha ei ole uu­si il­miö.

Kar­ja­lai­set van­hem­mat vi­ha­si­vat ve­nä­läis­tä kes­kus­hal­lin­toa ja val­ta­ko­neis­toa, ei niin­kään ve­nä­läi­siä ih­mi­siä. Ko­to­na rys­sä­vi­has­ta ei ai­na pu­hut­tu, mut­ta lä­hes kaik­ki lap­set huo­ma­si­vat van­hem­pan­sa epä­luu­lon Ve­nä­jää koh­taan. So­dan jäl­keen kar­ja­lais­ten oli mui­den suo­ma­lais­ten ta­voin hy­väk­syt­tä­vä run­saat so­ta­kor­vauk­set ja se, et­tä Ve­nä­jä oli voit­ta­nut so­dan. Ve­nä­jäs­tä ei ol­lut so­pi­vaa pu­hua. Hä­vit­ty so­ta pa­kot­ti kar­ja­lai­set ja muut­kin suo­ma­lai­set kät­ke­mään so­dan ai­heut­ta­mat kär­si­myk­set.

Jot­kut kar­ja­lai­set pi­ti­vät pit­kään yl­lä toi­von­liek­kiä, et­tä rys­sä luo­vut­tai­si Kar­ja­lan ta­kai­sin. Jois­sa­kin per­heis­sä rys­sä­vi­ha ja kat­ke­ruus Ve­nä­jää koh­taan säi­lyi mie­les­sä ko­ko lop­pu­elä­män ajan. Toi­sin kuin eva­kot, hei­dän lap­sen­sa pu­hui­vat omas­ta tai van­hem­pan­sa rys­sä­vi­has­ta.

Rys­sä-sa­naan ei ole alun pe­rin liit­ty­nyt kiel­tei­siä kon­no­taa­ti­oi­ta. Tä­mä lei­ma on tul­lut vas­ta myö­hem­min, so­tien ja alu­eluo­vu­tus­ten jäl­keen. Pu­hu­es­saan van­hem­pien­sa suh­tees­ta Ve­nä­jään haas­ta­tel­ta­vat ei­vät va­ro­neet rys­sä-sa­naa. Esi­mer­kik­si sa­non­ta

– Rys­sä on rys­sä, vaik­ka vois­sa pais­tais

tois­tui haas­ta­tel­ta­vien pu­heis­sa usei­ta ker­to­ja. Sa­non­ta ku­vaa jon­kin­lais­ta yleis­tä asen­noi­tu­mis­ta ve­nä­läis­tä po­li­tiik­kaa koh­taan: Ve­nä­jä ei muu­tu ei­kä sen mah­ta­vuu­del­le voi­da mi­tään. Vaik­ka rys­sä­vi­ha jäi evak­ko­jen miel­tä kai­ver­ta­maan ja si­ten hei­ken­si hei­dän hy­vin­voin­ti­aan, se ei kui­ten­kaan joh­ta­nut käy­tän­nön te­koi­hin.

Ve­nä­jä-vi­haan saat­toi liit­tyä myös mie­len poh­jal­le jää­nyt pel­ko sii­tä, et­tä Suo­men it­se­näi­syys me­ne­te­tään.

Me­ne­tyk­sen tuo­ma su­ru oli pai­nu­nut niin sy­väl­le evak­ko­jen sie­luun, et­tä si­tä oli siel­tä vai­kea saa­da kai­ve­tuk­si nä­ky­viin. Oli hel­pom­pi koh­dis­taa pet­ty­mys Ve­nä­jään.

Useim­mi­ten rys­sä­vi­hal­la vii­tat­tiin epäoi­keu­den­mu­kai­seen ko­ti­seu­dun me­ne­tyk­seen, mut­ta toi­si­naan syi­tä poh­dit­tiin sy­vem­min.

Mo­nil­le evak­ko­van­hem­mil­le syn­ty­mä­pi­tä­jä oli yhä ra­kas, ja he te­ki­vät usei­ta mat­ko­ja ko­ti­seu­dul­leen. Rys­sä­vi­ha ei es­tä­nyt ys­tä­vyys­suh­tei­den sol­mi­mis­ta ve­nä­läis­ten asuk­kai­den kans­sa. Kui­ten­kin jot­kut haas­ta­tel­lut hen­ki­löt vält­ti­vät mat­ko­ja idän suun­taa ei­kä ha­lun­neet mat­kus­taa Ve­nä­jäl­le päin, ei edes Vi­roon.

Omia Ajatuksia

Mi­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti oli mie­len­kiin­tois­ta lu­kea tä­tä kir­jaa ja nii­tä haas­tat­te­lu­ja. Ko­ko­nai­suu­des­sa ta­ri­nan Kar­ja­las­ta ja kar­ja­lai­suu­des­ta voi mie­les­tä­ni hie­man rin­nas­taa In­ke­riin ja in­ke­ri­läi­syy­teen.

Vaik­ka mei­tä in­ke­rin­suo­ma­lai­sia oli In­ke­rin­maal­la alun­pe­rin vain noin 150’000 ja kar­ja­lai­sia, jot­ka jou­tui­vat jät­tä­mään omat ko­tin­sa oli yli 400’000.

Mut­ta mei­dän in­ke­rin­suo­ma­lais­ten juu­rem­me ovat Kar­ja­las­sa, jos­ta noin 400 vuot­ta sit­ten kar­ja­lai­sia oli siir­ty­nyt In­ke­rin­maal­le ja heis­tä tu­li in­ke­ri­läi­siä. He ovat­kin mei­dän esi-isiem­me.

• Jo­ten ym­pä­ri men­tiin ja yh­teen tul­tiin!

Ja hy­vä niin!

Kai­kil­le jot­ka ovat kiin­nos­tu­neet Kar­ja­las­ta ja kar­ja­lai­suu­des­ta kuin myös In­ke­ris­tä ja in­ke­ri­läi­syy­des­tä suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti lu­et­ta­vak­si tä­tä kir­jaa! Kos­ka kar­ja­lai­suus­kin on vä­hi­tel­len hä­vi­ämäs­sä. Kun In­ke­ris­tä ja in­ke­ri­läi­syy­des­tä on enää jäl­jel­lä muis­to­ja! Vaik­ka it­se In­ke­rin­maa säi­lyi­si ikui­ses­ti, mut­ta uut­ta in­ke­ri­läi­syyt­tä to­den­nä­köi­ses­ti ei enää syn­ny!

— Mut­ta ku­ka­pa si­tä­kään tie­tää! —