Joulutonttu
Tulipa minulle joulun aaton aattona puhelinsoitto ja keneltäpä luulette sen olleen? Ihan oikein. Se oli Joulupukilta!
Tontun vierailu
Sain ilmoituksen, että minulle olisi saapumassa joulun lahjapaketti. Että olisinko kotona tavattavissa ja sopiiko tulla? Kun juhlapöytä minulla ei ollut katettu ja en pystynyt kutsumaan Joulupukkia sisätiloihin, niin ehdotin, että tulen vastaan ulos ja otan siellä sitten joulupaketin. Pukilla kun on aina kiirettä, niin se sopikin mainiosti arvoisalle Joulupukille. Niin kiireinen tämän maailman meno nykyään on! No, hyvä niin! Kiireellisesti kävin pukeutumaan ja sauvoineni lähdin ulos!
Sää ei ollut mitään parasta Joulun aatonaatoksi! Sähköllä huonosti valaistu sumuinen kylänkatu, jalkojen alla sohjoista mössöä ja taivalta tihkuvaa sadetta! Huolestuin jo, että löytääkö Joulupukki osoitteeni tässä kylän hämärässä kolkassa, kun ei kuulunut yhtään mistään suunnasta poron kellojen kilkutusta!
Olikin tapahtunut niin, että kun lumi oli sulanut ja reki ei kulkenut kovasti hiekoitettua polkua pitkin, niin koko Joulupukin kulkue jumiutuikin mäen alle. Joulupukki lähetti osoitteeseeni joulumuorin ja tontun lahjapaketin kanssa.
Huomasin heidät sumuisella polulla, kun he lähestyivät minua! Joulumuori ja tonttu olivat varustautuneet sään ja olosuhteiden mukaan. Otsalamput, tonttulakit ja liukuesteet kenkien päällä pääsivät he turvallisesti mäkeä ylös!
Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun sain suoraan itseltään Joulupukilta, tosin tontun ja Joulumuorin välityksellä, lahjapaketin. Punalakkinen tonttu olikin kovin vanhimman lapsenlapseni näköinen. Lahjapaketissa oli lahjojen lisäksi minulle vielä kaksi Tontun omaa kuvaa. Joulumuorikin näytti olevan jotenkin hieman tutun näköinen.
Joulujuhla Uralilla
Entisessä kotimaassani ei ollut Joulupukkeja ollenkaan vaan oli Pakkasukko, joka toi lahjoja lapsille.
Muistan itse noin 7-vuotiaana juhlan joulukuusen äärellä. Lieneekö se ollut joulu vain uusi vuosi? Mutta kovasti odotimme Pakkasukkoa lahjoineen. Se tapahtui Uralilla Udmurtiassa, jonne meidät oli evakuoitu sodan jaloista. Asuimme isossa talossa, jonka oma väki oli vangittu ja viety syvemmälle Siperiaan. Meitä oli siinä sitten koko kolmetoistahenkinen perhe …
Katosta oli laitettu monta isoa himmeliä roikkumaan. Niiden tekemiseen itsekin osallistuin ja tykkäsin siitä kovasti. Ja sitten kuusi: siinä ei ollut minkäänlaisia koristeita, ei ainakaan mitään kimmeltävää.
Siinä sitten odotimme pakkasukkoa. Jännitti. Se koputti porstuassa ja astui sitten ovesta. Pakkasukolla oli sauva, joka olikin tuttu minulle. Se oli Isoisän, Simo Heistosen, itse tekemä sauva. Puusta veistetty ja siihen oli polttamalla tehty erilaisia viivoja, joten taisin hoksata kuka oli sen nurin käännetyn vanhan turkin takana. Ja vieläpä karvalakki!, sekin nurin käännetty ja pitkä pellava parta.
Tämä on jäänyt muistiini niiltä ajoilta.
Margareta! Kiva, kun kävit sivullani ja annoit vielä sydänmerkin! Ilahdutit minua kovasti! 🙂
Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta Sinulle ja lähimmäisillesi!
Ilmoita asiaton viesti
Voi miten ihana kirjotus, siis kaikkea kaunista ja ihanaa koko vueksi sulle rakas Viola ja paljon syänmerkkejä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Pikku-Hilkka! Ilahdutit kovasti minua! 🙂 Olet Sinä itse ihanista Ihain! 🙂 Kun ehdit minunkin sivulleni! Oikein hyvää alkanutta vuotta ja paljon syänmerkkejä sinullekin! 🙂
Ilmoita asiaton viesti