Joulutonttu

Tu­li­pa mi­nul­le jou­lun aa­ton aat­to­na pu­he­lin­soit­to ja ke­nel­tä­pä luu­let­te sen ol­leen? Ihan oi­kein. Se oli Jou­lu­pu­kil­ta!

Tontun vierailu

Sain il­moi­tuk­sen, et­tä mi­nul­le oli­si saa­pu­mas­sa jou­lun lah­ja­pa­ket­ti. Et­tä oli­sin­ko ko­to­na ta­vat­ta­vis­sa ja so­pii­ko tul­la? Kun juh­la­pöy­tä mi­nul­la ei ol­lut ka­tet­tu ja en pys­ty­nyt kut­su­maan Jou­lu­puk­kia si­sä­ti­loi­hin, niin eh­do­tin, et­tä tu­len vas­taan ulos ja otan siel­lä sit­ten jou­lu­pa­ke­tin. Pu­kil­la kun on ai­na kii­ret­tä, niin se so­pi­kin mai­ni­os­ti ar­voi­sal­le Jou­lu­pu­kil­le. Niin kii­rei­nen tä­män maa­il­man me­no ny­ky­ään on! No, hy­vä niin! Kii­reel­li­ses­ti kä­vin pu­keu­tu­maan ja sau­voi­ne­ni läh­din ulos!

Sää ei ol­lut mi­tään pa­ras­ta Jou­lun aa­to­naa­tok­si! Säh­köl­lä huo­nos­ti va­lais­tu su­mui­nen ky­län­ka­tu, jal­ko­jen al­la soh­jois­ta mös­söä ja tai­val­ta tih­ku­vaa sa­det­ta! Huo­les­tuin jo, et­tä löy­tää­kö Jou­lu­puk­ki osoit­tee­ni täs­sä ky­län hä­mä­räs­sä kol­kas­sa, kun ei kuu­lu­nut yh­tään mis­tään suun­nas­ta po­ron kel­lo­jen kil­ku­tus­ta!

Oli­kin ta­pah­tu­nut niin, et­tä kun lu­mi oli su­la­nut ja re­ki ei kul­ke­nut ko­vas­ti hie­koi­tet­tua pol­kua pit­kin, niin ko­ko Jou­lu­pu­kin kul­kue ju­miu­tui­kin mä­en al­le. Jou­lu­puk­ki lä­het­ti osoit­tee­see­ni jou­lu­muo­rin ja ton­tun lah­ja­pa­ke­tin kans­sa.

Huo­ma­sin hei­dät su­mui­sel­la po­lul­la, kun he lä­hes­tyi­vät mi­nua! Jou­lu­muo­ri ja tont­tu oli­vat va­rus­tau­tu­neet sään ja olo­suh­tei­den mu­kaan. Ot­sa­lam­put, tont­tu­la­kit ja liu­ku­es­teet ken­kien pääl­lä pää­si­vät he tur­val­li­ses­ti mä­keä ylös!

Tä­mä oli en­sim­mäi­nen ker­ta Suo­mes­sa, kun sain suo­raan it­sel­tään Jou­lu­pu­kil­ta, to­sin ton­tun ja Jou­lu­muo­rin vä­li­tyk­sel­lä, lah­ja­pa­ke­tin. Pu­na­lak­ki­nen tont­tu oli­kin ko­vin van­him­man lap­sen­lap­se­ni nä­köi­nen. Lah­ja­pa­ke­tis­sa oli lah­jo­jen li­säk­si mi­nul­le vie­lä kak­si Ton­tun omaa ku­vaa. Jou­lu­muo­ri­kin näyt­ti ole­van jo­ten­kin hie­man tu­tun nä­köi­nen.

Hie­no Jut­tu!

Jou­lu­juh­la Ura­lil­la

En­ti­ses­sä ko­ti­maas­sa­ni ei ol­lut Jou­lu­puk­ke­ja ol­len­kaan vaan oli Pak­ka­suk­ko, jo­ka toi lah­jo­ja lap­sil­le.

Muis­tan it­se noin 7-vuo­ti­aa­na juh­lan jou­lu­kuu­sen ää­rel­lä. Lie­nee­kö se ol­lut jou­lu vain uu­si vuo­si? Mut­ta ko­vas­ti odo­tim­me Pak­ka­suk­koa lah­joi­neen. Se ta­pah­tui Ura­lil­la Ud­mur­ti­as­sa, jon­ne mei­dät oli eva­kuoi­tu so­dan ja­lois­ta. Asuim­me isos­sa ta­los­sa, jon­ka oma vä­ki oli van­git­tu ja vie­ty sy­vem­mäl­le Si­pe­ri­aan. Mei­tä oli sii­nä sit­ten ko­ko kol­me­tois­ta­hen­ki­nen per­he …

Ka­tos­ta oli lai­tet­tu mon­ta isoa him­me­liä roik­ku­maan. Nii­den te­ke­mi­seen it­se­kin osal­lis­tuin ja tyk­kä­sin sii­tä ko­vas­ti. Ja sit­ten kuu­si: sii­nä ei ol­lut min­kään­lai­sia ko­ris­tei­ta, ei ai­na­kaan mi­tään kim­mel­tä­vää.

Sii­nä sit­ten odo­tim­me pak­ka­suk­koa. Jän­nit­ti. Se ko­put­ti pors­tu­as­sa ja as­tui sit­ten oves­ta. Pak­ka­su­kol­la oli sau­va, jo­ka oli­kin tut­tu mi­nul­le. Se oli Isoi­sän, Si­mo Heis­to­sen, it­se te­ke­mä sau­va. Puus­ta veis­tet­ty ja sii­hen oli polt­ta­mal­la teh­ty eri­lai­sia vii­vo­ja, jo­ten tai­sin hok­sa­ta ku­ka oli sen nu­rin kään­ne­tyn van­han tur­kin ta­ka­na. Ja vie­lä­pä kar­va­lak­ki!, se­kin nu­rin kään­net­ty ja pit­kä pel­la­va par­ta.

Tä­mä on jää­nyt muis­tii­ni niil­tä ajoil­ta.

Oi­kein hy­vää Jou­lu­päi­vää kai­kil­le!