Kä­vel­len Ju­han­nuk­seen 450 ki­lo­met­riä

 

Läh­ti­sit­kö kä­ve­le­mään 450 ki­lo­met­riä Ju­han­nus­viet­toon?

Sel­lai­si­akin ka­ve­rei­ta löy­tyy Suo­mes­sa! Uu­tis­vuok­si kir­joit­ti 23.6.2022 ot­si­kol­la “Kä­vel­leen Tu­rus­ta Imat­ral­le Ju­han­nuk­seen viet­toon” – Anu Par­ta­nen.

Leh­ti­kir­joi­tuk­sen mu­kaan Jus­si Vait­tis­ta, oli jo kau­an kiin­nos­ta­nut läh­teä ko­kei­le­maan mat­kaa kä­vel­len Tu­rus­ta Imat­ral­le. Mat­ka al­koi lau­an­tai­na 4. ke­sä­kuu­ta. Sil­loin hän heit­ti sel­kään sa­man re­pun, jo­hon oli pa­kan­nut kai­ken maal­li­sen omai­suu­ten­sa yli 11 vuot­ta sit­ten, kun hän läh­ti Imat­ral­ta maa­il­mal­le.

Tu­rus­ta hän kä­ve­li ju­han­nuk­sen viet­toon en­ti­seen ko­ti­kau­pun­kiin­sa. Mat­kaa ker­tyi 450 ki­lo­met­riä. Mat­ka kes­ti päi­vää vail­le kak­si viik­koa. Pa­ti­koi­jan päi­vä­vauh­ti oli kes­ki­mää­rin 35 ki­lo­met­riä.

Kun­nat vähenevät

Mat­kan ai­ka­na Vait­ti­nen eh­ti pait­si miet­tiä men­nyt­tä elä­mää, myös tut­kia puo­len Suo­men ver­ran ete­lä­suo­ma­lai­sia kun­tia. Yl­lä­tys oli, mi­ten kun­nat ovat mää­räl­li­ses­ti vä­hen­ty­neet. — Kä­ve­lin puo­len Suo­men lä­pi ja kul­jin vain 16 kun­nan lä­pi.

Ih­mis­ten vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys

Al­ku­mat­kas­ta Vait­ti­nen pa­ni mer­kil­le, mi­ten pal­jon tien­var­sil­la nä­kyi ros­kaa­mi­nen. Puls­sin sai ko­ho­amaan ih­mis­ten vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys, jo­ka nä­kyi lo­ju­maan jä­tet­tyi­nä au­ton­ren­kai­na ja ko­din­ko­nei­na.

Juo­ma ve­si ja yö­py­mi­nen

Al­ku­mat­kas­ta läm­pö­ti­la oli yli 20 as­tet­ta, ja sik­si vet­tä pi­ti ol­la pal­jon mu­ka­na.

Kan­ta-Hä­mees­sä Hol­lo­lan seu­duil­la nä­kyi jo tiet­ty tut­tuus jär­vi­mai­se­mis­sa. Nyt ve­den kan­ta­mis­ta saat­toi myös vä­hen­tää. Kart­ta­pal­ve­lun avul­la löy­tyi­vät näp­pä­räs­ti läh­teet, jo­ten vet­tä ei enää tar­vin­nut kan­taa 5 – 6 lit­raa ker­ral­la. Yh­tä yö­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta Vait­ti­nen nuk­kui tel­tas­sa.

Vä­lil­lä pi­ti tsem­pa­ta

Yk­sin kul­kies­sa mie­li va­el­si omia reit­te­jään. Va­el­ta­ja Vait­ti­sel­ta pää­si mo­net it­kut ja nau­rut, kun hän muis­te­li oman elä­män­sä vai­hei­ta, mut­ta niis­tä hän ei ha­lua eri­tyi­sem­min pu­hua jul­ki­suu­des­sa.

Pit­kän­mat­kan kul­ki­jan ver­tais­tu­ki

Vaittinen ker­too, mi­ten tär­ke­ää oli toi­sen pit­kän­mat­kan kul­ki­jan tu­ki. Hän pi­ti so­men kaut­ta yh­teyt­tä erää­seen suo­ma­lai­seen nai­seen, jo­ka oli läh­te­nyt kä­ve­le­mään 4’500 ki­lo­met­rin mat­kal­le Es­pan­jas­ta.

Isä Ju­ha­ni mat­kus­ti Hel­sin­gis­tä Imat­ral­le var­ta vas­ten vas­taa­not­ta­maan kä­ve­li­jä­poi­kaan­sa. Yl­peä Isä esit­te­li so­ti­las­ku­vat kai­kis­ta kol­mes­ta po­jas­taan. Kun Jus­si oli kah­den vii­kon kä­ve­lyu­rak­kan­sa päät­teek­si saa­vut­ta­nut mää­rän­pään­sä, pok­saut­ti Isä po­jan kun­ni­ak­si kuo­hu­vii­ni­pul­lon au­ki.

Mat­ka Tu­rus­ta Imat­ral­le oli re­ser­vi­läis­toi­min­taa har­ras­ta­val­le mie­hel­le pi­sin tä­hä­nas­ti­sis­ta kä­ve­ly­mat­kois­ta. Suun­ni­tel­mis­sa on läh­teä noin tu­han­nen ki­lo­met­rin mit­tai­sel­le tai­val­luk­sel­le UKK-rei­til­le.

Mi­ten on? Läh­ti­sit­kö Si­nä ko­kei­le­maan oma kes­tä­vyyt­tä?

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu