Kirja-arvio. Anni Reuter: Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa

Tutkija Anni Reuter:

– Jat­ko­so­dan jäl­keen in­ke­ri­läi­sis­tä ja hei­dän his­to­ri­as­taan tu­li ta­bu­ja Suo­mes­sa.

Pi­ti­pä kau­an jo­not­taa kun­nes sain kä­sii­ni tä­män mah­ta­van te­ok­sen, jon­ka lu­ke­mi­nen ei ole mi­ten­kään help­poa!

ANNI REUTER on val­ti­otie­tei­den toh­to­ri, jo­ka työs­ken­te­lee tut­ki­ja­na Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa. Hän tut­ki väi­tös­kir­jas­saan in­ke­rin­suo­ma­lais­ten to­taa­lis­ta kar­ko­tus­ta Neu­vos­to­lii­tos­sa.

An­ni Reu­ter (s. 1972) tu­lee in­ke­rin­suo­ma­lai­ses­ta Jääs­ke­läi­sen su­vus­ta. Su­ku kuu­luu Pie­ta­rin (Le­ning­ra­din) suo­ma­lais­ten ryh­mään, jo­ka eli vie­lä 1920-lu­vul­la Le­ning­ra­din alu­eel­la Neu­vos­to­lii­tos­sa In­ke­rin Kel­tos­sa.

Tsaa­rien ai­ka­na kau­pun­kiin aset­tu­neet suo­ma­lai­set oli­vat työs­ken­nel­leet pii­koi­na, nuo­hoo­ji­na, keit­tä­ji­nä, kul­ta­sep­pi­nä, kaup­pi­ai­na,tai­tei­li­joi­na ja so­ti­lai­na. Val­ta­osa heis­tä pa­la­si tai pa­ke­ni Suo­meen Ve­nä­jän val­lan­ku­mouk­sen (1917), vä­ki­val­tais­ten le­vot­to­muuk­sien ja ta­lou­den ro­mah­duk­sen ta­kia. Tut­ki­jan isoi­sä pää­si Suo­meen juu­ri en­nen ra­jo­jen sul­keu­tu­mis­ta.

– Itä­ra­jan taak­se jää­neet su­ku­lai­set kar­ko­tet­tiin, van­git­tiin ja sur­mat­tiin Sta­li­nin puh­dis­tuk­sis­sa.

Tutkija Anni Reuter:

“Myö­hem­min väi­tös­tut­ki­mus­ta teh­des­sä­ni ym­mär­sin, et­tä kar­ko­tuk­set hen­gen­vaa­ral­li­siin oloi­hin kau­kai­siin neu­vos­to­kolk­kiin ja po­liit­ti­nen ter­ro­ri ei­vät kos­ke­neet vain omaa in­ke­rin­suo­ma­lais­ta su­ku­ani vaan val­ta­vaa jouk­koa suo­ma­lai­sia Sta­li­nin ajan Neu­vos­to­lii­tos­sa.”

Kir­jan kan­nen ni­mes­sä “Suo­ma­lai­set Sta­li­nin Puh­dis­tuk­sis­sa” tut­ki­ja yh­dis­tää Neu­vos­to­lii­ton isom­man ryh­män In­ke­rin­suo­ma­lai­set muit­ten suo­ma­lais­ten kans­sa, jot­ka jou­tui­vat Sta­li­nin puh­dis­tuk­sen koh­teek­si.

Suu­rim­pia suo­ma­lais­ryh­miä Neu­vos­to­lii­tos­sa vuo­den 1926 vä­es­tö­las­ken­nan ja tut­ki­joi­den ar­vi­oi­den mu­kaan oli­vat:

    Inkerinsuomalaisia   (1926)         115’000
    Inkerikkoja          (1926)          26’000
    Loikkareita          (1930 -- 1934)  15’000
    Punasuomalaisia      (1918 -- 1920)  10’000
    Amerikansuomalaisia  (1920 -- 1934)   6’500
    Kuolansuomalaisia    (1926)           1’700
    Siperiansuomalaisia  (1926)           1’600
    Pietarinsuomalaisia  (1926)           1’000
    Vatjalaisia                             700

Reu­te­rin lap­suus osui seit­se­män­kym­men­tä lu­vul­le. An­ni Rou­ter kir­jan joh­dan­nos­sa hä­nen omin sa­noin:

– “Kas­voin suo­met­tu­mi­sen ja kyl­män so­dan sy­vim­pi­nä vuo­si­na. Me­nin nuk­ku­maan so­si­alis­min lem­pe­än lä­het­ti­lään Nuk­ku­ma­tin heit­tä­es­sä uni­hiek­kaa Ylen Pik­ku kak­ko­ses­sa … Nuk­ku­ma­tin hah­mo se­koit­tui lap­sen­mie­les­sä­ni tont­tui­hin ja jou­lu­puk­kiin. Lap­se­na en ym­mär­tä­nyt sym­paat­ti­sen Nuk­ku­ma­tin aja­van kom­mu­nis­min ja to­ta­li­ta­ris­ti­sen dik­ta­tuu­rin asi­aa. Pit­kään ai­kui­set an­toi­vat ym­mär­tää, et­tä Neu­vos­to­lii­tos­sa oli kaik­ki hy­vin, luon­toa suo­jel­tiin ja ih­mi­set eli­vät maas­sa ta­sa-ar­voi­si­na … Lap­sen ku­vi­tel­mii­ni oli tul­lut sä­rö­jä: Mik­si sa­tu­maas­ta pi­ti pa­eta?”

Tä­mä on eri­no­mais­ta tut­ki­jas­sa, et­tä hän kui­ten­kin pää­si elä­män jy­väl­le sen ko­van pro­pa­gan­dan al­ta, jon­ka sai lap­suu­des­saan. Ei se mo­nel­ta hel­pol­la on­nis­tu. Täs­sä aut­toi­vat tie­ten­kin su­vun su­ku­lais­ten jär­kyt­tä­vät­kin ker­to­muk­set, eten­kin kun kah­dek­san vuo­ti­aa­na Reu­ter kuun­te­li isoi­sän­sä ser­kun Toi­vo Jääs­ke­läi­sen pa­ko­ker­to­mus­ta Neu­vos­to-Ka­zaks­ta­nin kar­ko­tuk­ses­ta.

Reu­ter tut­ki kol­men­kym­me­nen Jäs­ke­läi­sen su­vun elä­män kaa­ria Sta­li­nin kau­den ai­ka­na.

– “… Koh­ta­lot oli­vat ras­kai­ta van­git­se­mi­sia, pak­ko­siir­to­ja, kuo­le­man­tuo­mi­oi­ta ja pa­ko­ja”, kir­joit­taa tut­ki­ja.

– “Su­vun ka­ru his­to­ria te­ki mi­nus­ta tut­ki­jan: kir­joi­tan tä­tä te­os­ta se­kä tut­ki­ja­na et­tä kar­ko­te­tun ja vai­no­tun su­vun jä­se­ne­nä.” Sa­noo tut­ki­ja.

Lu­et­tu­ani kir­jan, voin sa­noa, et­tä tut­ki­jan ker­to­mus omas­ta Jääs­ke­läi­sen su­vus­ta ku­vas­taa niin kuin pei­lis­tä ko­ko In­ke­rin­suo­ma­lai­sen kan­san his­to­ri­aa ja koh­ta­loa. Kaik­kien niit­ten tu­hoi­sien kär­si­mys­ten jälkeen, joi­ta Inkerin kansa jou­tui ko­ke­maan.

Tä­tä kir­jaa voi sa­noa kir­jal­li­sek­si muis­to­merk­ki-mo­nu­men­tik­si In­ke­rin kan­san his­to­ri­al­le! — Kii­tos tut­ki­jal­le!

Kir­ja kul­kee lä­pi po­liit­ti­sia ja so­ti­laal­li­sia ta­pah­tu­mia niin Suo­mes­sa kuin Ve­nä­jäl­lä / Neu­vos­to­lii­tos­sa ja maa­il­mas­sa. Ne vei­vät mu­ka­na ih­mis­mas­sat ja sii­nä sa­mal­la tä­hän kier­tee­seen jou­tui­vat in­ke­rin­suo­ma­lai­set ja muut suo­ma­lais­ryh­mät Neu­vos­to­lii­tos­sa.

Kir­ja laa­je­nee su­ku­ker­to­muk­ses­ta kat­ta­maan ko­ko in­ke­rin­suo­ma­lais­ten his­to­ri­aa! Se on to­si hie­noa, et­tä tut­ki­ja An­ni Reu­ter ei pi­mit­te­lee asi­aa vaan ker­too lu­ki­jal­le suo­rin sa­noin mi­ten koh­del­tiin in­ke­rin­suo­ma­lai­sia niin Neu­vos­to­lii­tos­sa kuin Suo­mes­sa. — Ja eri­tyi­ses­ti vii­me so­dan ai­ka­na, kun kul­je­tet­tiin en­sin Suo­meen ja sit­ten lä­he­tet­tiin ta­kai­sin Neu­vos­to­liit­toon, jossa kansa oli petetty! Niin venäläiset kuin suomalaiset viranomaiset tiesivät, että junat vievät heidät ohi Inkerinmaata Keski-Venäjäle. Ja sit­ten taas kut­sut­tiin Suo­meen pa­luu­muut­ta­ji­na! Tutkija tuo esille myös vahvat todisteet Inkerin kansan tuhosta käyttäen sanaa etninen puhdistus ja jopa kansan murha!

Muutama kritiikin kohta

Tut­ki­jan mu­kaan Suo­meen muut­ti yli 30’000 in­ke­rin­suo­ma­lais­ta ja 20’000 oli te­loi­tet­tu. En ole tut­ki­ja jo­ten en voi väit­tää vas­taan, mut­ta tun­tuu, et­tä lu­vut ovat lii­an pie­niä.

En­tä­pä pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­ton mo­tii­vi kut­sua In­ke­rin­suo­ma­lai­set pa­luu­muut­ta­ji­na Suo­meen, on tut­ki­jan mu­kaan se, et­tä Koi­vis­to ha­lu­si suo­jel­la in­ke­ri­läi­siä jou­tu­mas­ta uu­den vai­non koh­teek­si, kos­ka he, in­ke­ri­läi­set, suun­nit­te­li­vat au­to­no­mi­aa it­sel­leen.

Mi­nä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti en­ti­se­nä neu­vos­to­lii­ton in­ke­rin­suo­ma­lai­se­na tä­hän voin sa­noa, kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­toa koh­taan, et­tä hä­nel­lä ei oli­si ol­lut min­kään­lais­ta val­taa tai voi­maa kut­sua Neu­vos­to­lii­tos­ta in­ke­rin­suo­ma­lai­sia Suo­meen, el­lei sii­hen oli­si saa­tu lu­paa Mos­ko­vas­ta!

An­ni Reu­te­rin tut­ki­mus laa­je­ni eteen­päin ny­ky­ve­nä­jän ti­lan­tee­seen ja po­li­tiik­kaan.

Tut­ki­ja An­ni Reu­ter:

Suo­ma­lai­set oli­vat pie­ni vai­not­tu vä­hem­mis­tö Neu­vos­to­lii­tos­sa. Suu­rin osa sur­ma­tuis­ta, kar­ko­te­tuis­ta ja vai­no­tuis­ta oli ve­nä­läi­siä ja toi­siin vä­hem­mis­töi­hin kuin suo­ma­lai­siin kuu­lu­via. Neu­vos­to­vi­ra­no­mais­ten ri­kok­set oli­vat niin va­ka­via ja ne kos­ki­vat niin mo­nia Ve­nä­jäl­lä, et­tä se pai­naa ny­ky­hal­lin­to­akin.

Ve­nä­jä yrit­tää vää­ris­tel­lä men­nei­syyt­tä ja kir­joit­taa his­to­ri­aa uu­del­leen. Suo­mes­sa ja muu­al­la teh­tä­vän tut­ki­muk­sen ja muis­ti­työn tär­keys kas­vaa, kun se vai­keu­tuu Ve­nä­jäl­lä. Tä­män­kin ta­kia on eri­tyi­sen tär­ke­ää, et­tä suo­ma­lai­nen his­to­ri­an­tut­ki­mus jat­kuu.

Kou­lu­jen his­to­ri­an ope­tuk­ses­sa Sta­li­nin ajan vai­not, suo­ma­lais­ten ko­ke­mat puh­dis­tuk­set ja kom­mu­nis­min mus­ta his­to­ria oli­si hy­vä nos­taa esil­le sii­nä mis­sä Hit­le­rin dik­ta­tuu­rin nat­si­ri­kok­set­kin.

En­ti­se­nä neu­vos­to­liit­to­lai­se­na ym­mär­rän ti­lan­net­ta ny­ky­ve­nä­jäl­lä hy­vin, mut­ta olen teh­nyt jo vuo­sia sit­ten Neu­vos­to­lii­ton / Ve­nä­jän kans­sa pe­sä­eron ja olen ai­no­as­taan Suo­men kan­sa­lai­nen, jo­ten mi­nul­la ei ole sii­hen mi­tään sa­no­mis­ta. En ole nyt käy­nyt vuo­siin siel­lä, jo­ten sa­non vaan, et­tä jä­tän asi­an tut­ki­jan sa­no­mi­siin.

Omat kokemukset

An­ni Reu­te­ri kir­ja “Suo­ma­lai­set Sta­li­nin puh­dis­tuk­sis­sa” kos­ket­taa tun­tei­ta­ni, kos­ka kir­jan ker­to­mus liit­tyy lä­hei­ses­ti In­ke­rin­suo­ma­lai­sen su­kum­me elä­mään. Mo­nes­sa his­to­ri­an ti­lan­tees­sa on ol­lut myös su­ku­ni hen­ki­löi­tä, jot­ka liit­ty­vät sen ai­ka­ja­naan ja paik­kaan ta­pah­tu­miin …

Esi­mer­kik­si:

• Isoi­sä­ni in­ke­rin­suo­ma­lai­nen Si­mo Heis­to­nen Hen­ri­kin poi­ka tais­te­li en­sim­mäi­ses­sä maa­il­ma­so­das­sa Ve­nä­jän ar­mei­jan jal­ka­vä­es­sä puo­lus­ta­mas­sa Ve­nä­jää.

• Poh­jois-In­ke­ris­tä, jos­ta Heis­tos­ten su­kum­me on ko­toi­sin, oli vie­ty 3’500 per­heet­tä ja osa muunmuassa Kuo­lan­nie­mel­le Hii­pi­nään ja sii­nä van­hem­pien ker­to­muk­sen mu­kaan ai­na­kin yk­si su­ku­lais­per­he oli ko­toi­sin mei­dän Oi­naa­lan ky­läs­tä.

• Syk­syl­lä vuon­na 1941 mei­dät, Isoi­sän suu­ri 13 hen­ki­nen per­he, re­vit­tiin ko­ti­kon­nuil­tam­me pois ja kyy­di­tet­tiin här­kä­vau­nuis­sa Ura­lil­le Ud­mur­ti­aan. Mi­nä olin sil­loin vii­si­vuo­ti­as ja äi­ti­ni sy­lis­sä mat­kus­ti kak­si ja puo­li kuu­kaut­ta van­ha vel­je­ni. Ei tar­vit­se pal­jon ker­toa sii­tä mi­ten se lä­hes kuu­kau­den mat­ka me­ni hä­däs­sä il­man ruo­kaa ja kyl­myy­des­sä. Kai­ken kau­heu­den pääl­le li­sään vaan sen, et­tä vau­nuum­me raa­hat­tiin jon­kun eliit­ti­per­heen elä­vä leh­mä, jol­le pi­kai­ses­ti oli teh­ty kar­si­na. Vau­nus­sa oli niin ah­das­ta, et­tä ai­na­kin ker­ran mi­nut nos­tet­tiin kar­si­naan leh­män kau­lan vie­reen nuk­ku­maan. Se oli to­si hir­vit­tä­vää ja ok­set­ta­vaa.

• Isä­puo­le­ni In­ke­rin­suo­ma­lai­nen Luk­ja­nov, Ju­ho Hei­kin­poik­ka me­neh­tyi pii­ri­te­tyn Le­ning­ra­din rin­ta­mal­la työ­vä­en ar­mei­jas­sa.

• Äi­ti­ni kah­ta vuot­ta nuo­rem­pi sis­ko An­ni Heis­to­nen oli vie­ty pii­ri­te­tys­tä Le­ning­ra­dis­ta muit­ten in­ke­rin­suo­ma­lais­ten kans­sa här­kä­vau­nuis­sa Ja­ku­ti­aan Jää­me­ren ran­ni­kol­le.

• Su­ku­lai­sem­me Hil­ma Sis­to­nen-Heis­to­nen oli lap­se­na vie­ty äi­tin­sä kans­sa Suo­meen, pa­lau­tet­tu 1944 Neu­vos­to­liit­toon ja Suo­mes­ta vie­ty ohi In­ke­rin­maan Ja­ros­la­vin alu­eel­le. He pää­si­vät siel­tä pois vas­ta Sta­li­nin kuo­le­man jäl­keen.

• Lem­pi Heis­to­sen tu­le­va puo­li­so Hok­ka­nen Ivan (Ser­geev) oli ol­lut Suo­men ar­mei­jan ri­veis­sä il­man aset­ta. Pal­ve­li jos­sain len­to­ken­täl­lä. Pa­lau­tet­tiin vuon­na 1944 Neu­vos­to­liit­toon. Vei­vät maan­pet­tu­ri­na suo­raan van­ki­laan kym­me­nek­si vuo­dek­si. Sta­li­nin kuo­le­man jäl­keen va­pau­tet­tiin.

• Ivan Kr­jok­sin, su­ku­lai­sem­me Lem­pi Tir­ra­sen tu­le­va puo­li­so, 10-vuo­den van­keu­den jäl­keen, pää­si vasta Sta­li­nin kuoltua omais­tensa jouk­koon.

• Su­ku­lai­sem­me Tah­va­na Tir­ra­nen is­tui van­git­tu­na Ar­kan­ge­lin alu­eel­la kym­me­nen vuot­ta ja hänkin pää­si va­paak­si Sta­li­nin kuo­le­man jäl­keen.

Kokonaisarvio

Lu­et­tu­ani kir­jan, voin sa­noa, et­tä tut­ki­jan tar­koi­tus on on­nis­tu­nut eri­no­mai­ses­ti.

Tut­ki­ja An­ni Reu­ter:

Tä­män te­ok­sen tar­koi­tuk­se­na on luo­da ko­ko­nais­ku­va suo­ma­lais­ten puh­dis­tuk­sis­ta eli hei­hin koh­dis­te­tuis­ta jouk­ko­kar­ko­tuk­sis­ta ja ter­ro­ris­ta Neu­vos­to­lii­tos­sa. Puh­dis­tuk­set ta­pah­tui­vat pää­asi­as­sa Jo­sif Sta­li­nin val­ta­kau­del­la (1928 – 1953).

Ko­ko­nais­ku­va suo­ma­lais­ten puh­dis­tuk­sis­ta Neu­vos­to­lii­tos­sa koot­tu yh­teen kir­jaan tu­li esil­le hy­vin ja se pal­jas­taa suo­ma­lai­siin koh­dis­tu­nei­den Sta­li­nin vai­no­jen ja kar­ko­tus­ten laa­juu­den.

Suo­sit­te­len kir­jaa lu­ki­joil­le, joi­ta kiin­nos­taa in­ke­rin­suo­ma­lais­ten koh­ta­lo ja his­to­ria kuin myös mui­den suo­ma­lais­ten koh­ta­lo, jot­ka jou­tui­vat Sta­li­nin puh­dis­tus­ten koh­teek­si se­kä ylei­ses­ti his­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­neil­le.

Lu­ke­mi­nen ei ole kui­ten­kaan help­poa! Kir­jan lu­ke­mi­nen pi­ti ai­na­kin mi­nun omia tun­tei­ta­ni jän­ni­tyk­ses­sä.