Koira Lemmikkinä

Koi­ria pi­de­tään yh­te­nä en­sim­mäi­sis­tä lem­mi­keis­tä. Tut­ki­jat ei­vät vie­lä­kään voi sa­noa tar­kal­leen, mil­loin ih­mi­set ke­syt­ti­vät nä­mä olen­not, mut­ta ylei­sin ole­tus on, et­tä se ta­pah­tui 10 – 14 tu­hat­ta vuot­ta sit­ten, ki­vi­kau­del­la. Sii­tä läh­tien koi­ria on pi­det­ty par­hai­na ys­tä­vi­näm­me, jot­ka ei­vät kos­kaan pe­tä omis­ta­jaan­sa. Ku­kaan ne­li­jal­kai­sen on­nel­li­suu­den tuo­jan omis­ta­ja ei voi kut­sua tä­tä suh­det­ta muuk­si kuin rak­kau­dek­si.

Sain­pa sa­von­kieln tut­ta­val­ta­ni Kii­om Mi­kol­ta ker­to­muk­sen hä­nen Uuv­vis-Ua­po -ni­mi­ses­tä koi­ra-lem­mi­kis­tään. Jul­kai­sen täs­sä ker­to­muk­sen kir­joit­ta­jan lu­val­la.

No, Sa­von­ kie­lel­lä tie­ten­kin.

UUVVIS-UAPO

Marraskuust 2010 helemikuuhun 2021 meillolj lähes kokomusta suomellapihhaovva Uapo viksuna, mielusena pyhäj ja are elämisen toverina, retki- ja kalastuskaverina.

Kohta kolome vuotta tuon tuostakiis sitä hirmune ikävä mulla ollunna on. Tuntojaenj usseim paperillep panin.

Runsaast kuvitettuva, monjkymmensivvuist Uapom-muisto-kansijoo kuvij ja sanoem monest täövventeli. Itel luatimillaenj runnoellakkiik kaepuutaenj kuvvaelil, liennyttelin. Olj se niim mukava ja haoska haovvelj!!! Osin kaet sen tähes siitä niiv viisas ja lupsakka veitikka tulj, kuj joutavoo kouluttamist kartettii. Annettii enimmäkseen sen tietävä, taetava, tunteva toemija, oma oevaltava ihtesä olla.

– Esmerkiks suojatien käöttöö opettaminem, pakottamine oesj koerallek katala karhumpalavelus. Jos vaek omil teil Moppe joutuu, elintärkeetä sille om muistooj, jot sillon tiet ylitettään kons kaaroja olleskaa ei näöt tahikka ne ettääl ovat.

Canis lupuksen sukulaestennii ymmärryskyvyt yksinkertasija komentoja paljol luajemmal ylettää, jos heijjän kera usseih huastellaa. Iänev voemal ja sävylkiit tietyst viestisä on.

Uapoo ku ennee ei ollunna, kaokoo avaruuvvest, ilimoenj takkoo se uneskiiv viel minnuu isost ilahutti: Syvälahem pajukartanom pihapiiris ettäält kus silleh huikkasin: Uapo-haovvelj, Uapo-haovvelj, luokseinj se het riemukkaast kirmasj, ihan ko monest elläessääj. Ja mullen niih hyvä mielj pitkäks aekoo tulj. Ja aenj yhä tulloo, unta kun tuota muistelen.

Taenallennii uuvver retkitoverin tarviivanj ilimasim. Mut muutamanniik kerrah hiäm mullet tiukast tokasj: “Pennuj jos tuot, minä lähen!”

Jotenniit tunsij, jot mulles, syvämme ohitus-operaatijon kokeneellek kelepo veikolle ikkäänkuk kuolemantuomijo silviisii miärättii. Tylsä kitu-elämä ilimam mahollissuutta kerrav viel seorata uuvvev, virkeen nelj-jalakasev vähittäest kasvua, kehittymist aekuiseks haovveliks, pitkä-aekaseks matkatoveriks, immeisem parraaks ystäväks.

– Alakavan talavev vastasataneel lumel herttaset, kaoniit tassuj jälettiin niim mieluust viel näkisin, ikkäänkuk koskettavan muiston ensmäesest Uapost.

Uattelij, jot sitten kum pennun kotjtiin tuonunna oon, voen Taenalles sannoo: Lähev vuam mut tuuk kuukaovvem pijäst takasj!

Mielessäenj tietyst monest mietim mimmonehhaan traama ja traketija täst viel tullas suattaa.

Samal tietyst toevoo elättelij, jotta jospa hiän kuitessiis soman, kelepo veitikan nähhessääh hyvinniih hyväksymmääh heltysj.

Vuosiiv varrel olin kasvattajjaah harvakseltaa yhteöttä pitänt ja kuvviin kera kertonna miten tuhansiim muistoe Uapo monin tavoenj toella viksu ja mielunem perreej jäsen ollunna on. Tuskastuttavam pitkän suru-aejjan kulluis hällekkiim maenihinj uutta tyttöpentuva toevovanj. Tyttö olj Uapokii. Tyttäret ylleesäs sävysämpijä. Eivät joutavija vöyhötä.

Heinäkuu alus istuinj Kangasalam Pikkutijatteris Längelmäveir rannal Pinokkijo esityst seoroomas. Mullolj siel mukan valokuva Utsjoen Kevon kanjoniv Fiellu-joen komijast, 26-metrisest vesjputtouksest. Yhtäkkijä kuvav vasemmas laejjas, kookkaan koskeh haltija oekees kaenalos lapinkoeram mustam pijäh huomasij ja sev vasemma, elosast vilikkuvan silimän. Ihmej juttu! Ikkää em moesta ollunna enneh havvaenna. En koeram pijätäkää, aevan ku entise Uapom pijätä, vaekka se siin seleväst näkkyy. Olj lik 50 vuotta piilos / nähtävis ollunna!

Koske iärel olin tuon huippukuvan 1975 tahis 76 iha ite ottant.

Tuost elämyksest, luonnoj ja muapallom muovostumist suurest vaekuttunneena Suomem pisimmäv, 55-kilometrisen kanjonih halak peräkkäesinä vuosina pohjosest etelään kera tyttökaveriv verkalleev vajelsimma. Tutustummaas suositan! Rinkka selekääj ja mänöks! Tulevan suven ehkä sen kerrav viel kokemaal lähen.

Syntymäpäevittelyjä jonniij joutavina, kyllästyttävän sovinnaesina, täösin tarpeettomina tapoena oon vuosjkymmenet vieroksunt. Mut kuitessiij just silimiinj aokasupäevänäenj 20.7.2023 telehvooniinj lennäht Sysmäst kuva seitev-vuorokaotisist, hellyttävist tyttökaksosist. Eikä lähettäjä tuota päevee toellakkaat tiennä.

Merkillines sattuma sekkii. Tuntupa siltä, jot harras toeveenj suattaapi viimenniit totteotuva. Nuist pienokaesist toesta olj Kaesa mullek kuavaellunna.

Mittää en siitäkäät Taenal virkkant, et tutun nuorjparir rahtoomana runsaan kuukaovve ikäsijä vekkuleita kolominev veljeksinneen kahtomas kävin.

Oljhaan ne verrattoman somija, sukkelija, mustija, pulleita pörrösijä pihamualla paenijoeta, keskenääh hupasast puuhastelijoeta. Vaek koko kesäsem päevän niit pitkästymätik katellunna, kuunnellunna oesj!!!

Sammoo, vanahoo, issoo lehemäl lapaluuta ne välil äeteesäv vieres sovinnol yhes kalusj. Emo siinj lapsijjaa yhteiset evväät porukal jakamaav valamens.

Lyhythihase aluspaetanj riisuij ja kasvattajah haltuu annonj, omast olemuksestaenj pienosillek kertomaan sekä samal talost ja tienoost tuttuja tuoksuja noutopäeväm mielusiks matka-evväeks pennulleinj kerreemään, turvallissuuvventunnettakkiil lisseemää.

– Paeta nyt unjpaekal olohuoneem pöyvvä alla kovast kasvanutta mustoo uupunutta ielleem palaveloo, lapsuuvven kojist muistuttelloo, tutuist kavereist kertoeloo.

Lakanal ja pyihel-liinal unjpaekast kaks-seinäneh, hämärä kotj-luola luajittii.

Kaks tanakast nahast tehtyvä, rettuuttamisen kestävee, pientä, eestiläestä evelanttija pentulaomal leikkivälineiks sinnev viikom pijäst postitin ynnä soveljaa eka valjaan sovitettavaks.

– Kaolapannat pitäsj turmijollisina kaekki het laella kieltee. Niillom miljoonillem Musteillej ja Halleillek kaolarankavaorijoeta, kuristumiskaohistuksija, ikkuisija kipuja, ahistuksija aeheotettu.

Vanahan soutukaverin kyijjil Hämmeellinnast muanantak-uamuna 11.9.2023 Sysmän Kukkolammäjelt uutta haovvelija hakemaal lähettii.

Hyväntuulisennäkösjtä vilskettä pihal sillonniin nähtii.

1500:n kaopat kun tojistajan nähhen tehty olj ja luovutuspaperjkansijo repus, ehjäm paetanj takasj saenj ynnä yhe evelantin, runsahat ruokapakkaokset ja aeheellisija osviittoja tuleviks päeviks. Koerarruoka- ja hoevamaenoksija + lahjakortteja alal liikkeisiin. Kylymäkassi pakastep-pullineem, -pötköeneej ja keltaner reppu viel kaopam pijälle. Kolomen kilon säkillineh hyönteisijäkkiis sisältävijä makunappuloeta myötäjäesiks. Valakonev, veikee, näppärä kakkapussikotelokkiil lähtijäesiks suatii.

Uuvve Uapon kans riemukkaa onnellisena Sysmäst Päläkäneel pirssil kurvaeltii. Sielt onnikal kahestaan Kangasallej ja Mäntyveräjän kotjpysäkil.

Muutamat kerrat jalottelemmaaj ja Lammil luostarim pihalkiin nakil ja pisul pistäövvyttiim. Pulukkilahharjul laejjal Päejjänteev vettä tarjottii.

Sylissäenj kum pientä vaovvoo mones kohas hänt helläst kannoej ja mukavija huastelin. Kehuja het kerroej ja silikkijä paljonniip pehmosempoo uutta ihanuutta monijaat kerrat myötäkarvaas silitteli.

Iham minnuu somast sykähytti ku uuvvis-ystäväenj Tuuloksen Tuulosem pihapiiris horsmav varsija pureskelj! Miunniis suosikkivihannes rentur ruusu oj ja omakehittämänj, toella makosat, ruokasat horsmavohvelit mestarj-evväetäenj ruokamualimas.

Uuvvest Uapost sittenniit tosj tulj! Lähes uskomatoej juttu!!!

Reissu-muonanaenj mullolj Suarijoestel lihakualjlouta. Tuoreel elämäntoveril sitä jo matkal tarjosij ja sehäh het mieluust maestu! Hyvi on kelevant myöhemminnii. Yhteiset evväät meil viikom päevät osi olj.

Myöhemmin Taena vuan sitä hälle ei kelepuuttant, kun siinä liikoo keino-aeneita om. Pitänöö käöttöö vähentööh, harventoo.

Ja liharuokoohaj, jänteitä, rustoja, elimijä suven serkukset eniten tarvihtoo sekä suurija, kunnol luita hampaeta vahvistammaan, kuluttammaaj ja mieljhyvähormooneja tuottamaa. – Entine Uapo mämmist tykkäsj, ympärj vuen, niinko miekii. Mämmi ystäväks uuvvennii Uapov valamennan. Sit meilj tuasj mämmikoera om. Muillov vuam mämmikourija.

Uus Uapo on entisen sukulaenen, sen kaksoesj-olento. Aeka näöttää josko lupsakkuus perriytyy.

Taena kun tuolloem poekasap perree amerikan cockeriv vahtina Vammalas viikov viipyilj, niis sev viikom minä virkeem, pienosem mustalaese yksih-huoltajana mieluust hiäräsin.

Oljhaas se jotesakkiit työläst aekoo mut samal riemastuttavvoo tutustaotumist uutee, erittäe elosaa elämääj, joka het halukkaast lähimetäs tutkimuksijjaan tekemäär rupesj. Rehevis, runsaes sammalistoesj riemukkaast mylläsj ja mättähält kolomannelj vaohilla pyrähelj. Iha irtaallaav, vappaana kukkuloelj kiipeilj ja ikkäänku estottomas onnessaan kupperiskeikkoja rinteillä heittelj. Iso olj ilo sitä villijä riemuva seorata.

– Tulevan talavel lumisija leikkejä kohta jo uottelem, puuhija kinoksis, lumlinnanniiv veikeitä vierahija…

Neovvokkuus sekä notkeet, noppeet oevallustaejjot monast tarpee olj.

Ruokapuojis silviisii pistäövvyttiij, jot iso ostoskärrym pohjallep puseronj levitij ja Uapon sem pijällel levollisena pötköttelemmään nostin.

Ei kuulemma tämmöst kärryvierast enneh heil asijoemas ollunna. Kaks harvinaest kuvvoo liike-apulaenem meist näppäsj ja lähetti.

Ja perjantak-saonas pukkeotumishuoneem puolel Uapo raohas vartoelj, välj-ov tietyst aok. Löylyy ev viel viennä. Joku lappalaenen kuulemma saonomisest tykkee.

Toesena yhteispäevänä Vesjärver rantaam minuva uittamaal lähimmä. Ekaks Uapollep pienoseh hiekkarannan näötin. Entinennii Uapo siim mieluust viiväht.

Merenkäönt melekone olj. Rantaav vaohilla läeskivät, isot vuahtopijä-laeneet ilimeisest pelotti vaek halust oesj vettä lipasjsunna. Mut arvootteko mitä tuo kakskuinen tek?

40 sentim piähäv vesrajast se rupesj tomerast kunnon kuoppoo etutassuillaan kaevamaam. Metrinniip pijähän taaksev vaohikkaast hiekka lens.

No, montum pohjallehhan kohta vesj nous. Sitäpä, nyt tyyntä, puhasta Vesjärvev vettä, pelekeemätit, tottuneest Uapo lipitti.

Viksu veitikka oman kaevon tek! Ja seoroovanj päevänj kaks uutta lähekkäe!

Sit myö lähheisel, matalal kallijon kielekkeel mäntii. Vuatteenj poesj heitij ja aluks polovijjaenj myötej järveen kahlasin. Yhtäkkijä Uapo hyppäsj rantakallijolt toestametrisel loekav vasemmal viereenj vettee, että reippaast loeskaht. Ja siin ympärilläenj sujuvam, pienose uimakierroksen tek, varmana eka kerra elläessää.

Liekköhääv vaestomaesest halunt miut veist pelastoo? Vae muutenko vuam mukkaam pyrki? – Rannal se kuitessii uottelj, kohta ku uimas pulahin.

Ilimeisen nolostunneena kastumisestaar rantakallijollen nous uitettu koera. Ja mitäsjpä sittes seorasj?

Iha iärel, rantaleppiin suojas Uapo huomasj isol läjän kuivoo multoo ja kariketta. Siihen se kieriskelemmääm, piehtaroemaam mänj.

Vaesto kaet sano, jot silviisii läpmärkä turkki kuivatellaan. Toella maenijo konst! Uimapyihkeelläenj tulosta hiukka viel paranteli.

Sunnuntak-iltan Taenalt tulj viesti, jot hiäl lähtöpysäkil Vammalas jo linjapiilijä uotteloo. Vastasin: TERVETTULLOO KOTTIIN TYPYTII, MEIJJÄL LUOKSE / UAPO+kmikko. Viestis olj mukan kuva kuusen käpyvä tahik keppijä nakertavast pikku Uapost. Pitkää aekaan Taena mittää ei virkkant, viestittänt.

Taesj suahas sulattelemist. Hälles sit ilimotin, et myö kotjpysäkil vastahan tullaa. Siit hiänj kohta näpyttelj hyvillää olovasa.

Myöhemmin Taena kerto, jot soman, sulosem, mustam pikku Uapon kun kotjpysäkil näk, het hiäm “myyty olj”. Seoroovanj päevänj Taena ihan kunnol minnuu halasj ja toella iloneh, hyvillää uuvvest Uapost olj. Ja usseemmanniik kerra on toenna, että tuo ehta eläväenem meihinnii uutta virtoo ja virkeöttä aekaseks sua.

Puolentoest eka viikon kulluis hältä uuvve Uapo olemassa-olost isost ilahtunneena neljät hallaokset saenj. Seorooval viikol viijjenne.

Uuvvis-Uapo kum meil jo viikkoja viipynt olj, kuulin Taenaj jollekkiis sivullisellek kertovam miteh hänem monest olj vaekeeta lähimetäs kulukeek ku ennee ei Uapo kaverina ollunna. Ussei olj itkut herkäs. Eikä nuist tunnoestaa aekasemmin, konsaam mittääv virkkant. – Samoelj, suurem muinaesjharjur rinteil, mehtäpoluil lämpimijä vesijä poskiltaenj vähäv vällii itekkiip pyyhkielinj.

Mehtämurheita välttääkseeh hiä yhä usseemmin kyliller, Rismaannii fuksijav värisel isojopollaam pyöräelemmäär rupesj. Onneks kuitessii aenj takasj tulj.

Raetis ilima, runsas happi ja vaehtuvat maesemat hyvvee tekköö, huolija huojentaa, surujakkiis syrjäöttää.

Ansijokkaas opuksessaam Millaista on olla koira? Helena Telkänranta maenihtoo, jotta pennun kotjtiutumist helepottaa, jos ensmäeset yöt sel lähel nukutaa.

Eka yöks uinumisvarusteenj lattijal laetonj. Parit kerrat yöllä ihav vieressäenj pikku kaverih huomasin. Hellyttävä havvaento! Siim myö, tuoreet toverukset porukal levollisest uneksuttii.

– Taena sit sijasaj joka yöks lattijal kaks viikkoo asettelj, kunnes lattijal lähheisyys vartaloo juilimaar rupesj.

Pitkät unoset uamuu ast molemmat raohas vetelj.

Tiellä puhheisiir ruvent naenen kaet ossoo ottaaksee olj Taenallep pienist tuholaesist sannaellunna. Taena olj vastanna, jotta ihmiset tuholaisia ovat, eivät pennut!!!

Pennut jos vahinkoja aekaseks sua, niillei mielekäst muuta oop puuhoo eikä leikki- ja temmellyskaverija, ei virikkeitä riittäväst. Vika ja riesa aena or remmi yläpijäs!!!

Runsaast luontoliikunnast, kirsututkimuksist ja käpäläkaeveluist miljoonat haovvelit mielusev viihtysä, onnesa aeneksija löytää.

Erjlaesija leluja parittiikkymmenet tarvitaam, pitkän narum pijäs leikitettäväst suurest, kankaesest valaskalast mustiim pehmolepakoehij ja iso lelulaatikko, mist millonniis sopivoo peljkaverija iha itev valitav voep. Kuminer, röhkivä pikkunem possukii on hupasaks osottaotunna. Talov väjer rukkaset, pipot, kengät ja tohvelit mielusina kuskaos- ja puuhavälineinä vallav viehättää sekä tiukkaan taetellut, makunappuloeta sisältävät A4:n namikirjeet. Pahviset, tyhjät mehu- ja piimäpurkittiiv viihettä, myös kiintosoo askarrus-aenesta tarjoovat.

Vaehtelevat, veikeet namikätköt ympärj huushollija ynnä koko kartanoo oevallisija älyvirikkeitä ovat.

Ja tennispallol vaohtija töppösiim pihalla, poluilla suap. Oranssinarun kun siihev viel sittoo, helepost se heinikostkiil löytyy.

– Etenniip pentuvaehees pureskelu lapsem puhetta ol, leikkijä eikä pahantapasuutta. Sillov vaek rukkaset käsis pienosen kera iliman sanojakkiik keskustellaa.

Nakerruskohtaaj jos pihkavoeteej ja Vademecumin seosta hiukanniis sipasoo, kohta sen herkkä nenu haestaa ja seorooval kerral ettäält kiertää.

Pelekkä pihkavoejjekkii ussein toemii, ulukoelutamineissakkiit tarvittaes.

Monemmoesija riskejä, vastuksija, vaevoja, harmeja, saeraoksija, turmija suattaa meil kaekil eis ollam mut jospahaan kuitessiit tuhannet erjlaeset iloj ja myönteisem mielem monet aeheet koko meijjäm pikkusellep perreellep pijällimmäesiks kokemuksiks kertysj!

Ynnä lukemattomil muil immeisil, joeta tutustumissii aenj myönteisest suhtaotuva uussii Uapo nyt omil tavoellaan, toemillaav vähäv vällii ilahuttaa.

Eoroja, markkoja ahtaast jos lasketaan, nii ylellist tuhlaostahah haovvelit ussein kuvastaa.

Mut elämäl luatuul, liikuntaa, aevo- ja älykuntoeluus sijottaminev varsinniiv vanahana kannattaa. Virkee, hyvätapaneh haovvelj on erinommaenen terveöstekijä.

Terveöttä ejistävijä, tarpeellisija, luontoperäsijä mikrroopeja tassuissaah haovvelit kotjtiin kantaa.

Vuosija vaevant, joutava, kiusalliner ryvittämine aenj yösijal asettuvessaenj on tervettullee, uuvve elämäm meillen nyt ilimestyttyvä kokonaan kaonna!!!

— Mtv-uutinen 13.8.2023: “Koiran omistaminen on myös yhdistetty pidempään elin-iän odotteeseen etenkin sydänkohtauksen tai aivo-infarktin kokeneilla.”

Reonoehiir rullatuin kepeiv varustettu 90×100-senttines, sanomalehil peitelty pressu meil keittijöl lattijal pysyväst päevystää. Välil siit pienoset tulosteet löytyy.

Jo varraev veitikka oevals, jot vessaskii asijoejjav voejjaa. Harvakseltaal lattijal, sanomalehtiim pijäl ol lätäkkö ilimestynnä.

–Entisel Uapol kampasimpukammallineh, halakasijaltaal lähes metrines, sanomalehil suojattu, matalareonane allas olj. Uutta en ennee het löytänt. Viel niit kuitessiis suatavisson. — Konsaa ei uamul kiirettä pihallek kellää ollunna, kuh huojennussimpukka iha iärel palavelj. Hättäely, hermoelu aena olj poessa.

Monettiik kaksjalakaset lemmikeikseen koerija hommoovat, hualiivat. Uus Uapo meil mualimah historijan tuoreimpija, lapsuuvvest lähtii ihmeellisev viksuja, älyllisijä, tuntevija olentoja on.

–Iso ilohaaj ja suur kunnija meillon tämä, ihmiskunna ulukopuolisem, mualimankaekkeovve elävä evustajam päevittäesinä kavereina, retkitovereina, vähhäesinä avustajina viel pienonen tovi tijäl tassutella.

29.11.2023
Kiiom Mikko