Kuka Siellä Inkerissä Kyntää ja Kylvää?

Kuvassa Lempi Heistonen ja hänen puolisonsa Hokkanen, Sergejev Ivan ja heidän esikoisensa Valentina-tytär. Kuva otettu Neuvostoliitossa Pihkovan alueella Igomelissä 1950-luvun loppupuolella.

… Ku­ka siel­lä ojat kai­vaa ja kai­vaa?
Kun In­ke­ris­tä vie­tiin ne par­haim­mat po­jat
Pa­luu­muut­to-lai­vaan …

Lem­pi Heis­to­nen

Tä­ti­ni Lem­pi Heis­to­sen lau­la­ma­na ja mi­nun nau­hoit­ta­ma­na­ni pät­kä täs­tä lau­lus­ta. Nau­hoi­tet­tu 1980-lu­vun kes­ki­vai­heil­la Hat­si­nas­sa. Nau­hal­la Lem­pin kans­sa lau­laa tut­ta­vam­me Ai­no Puu­ma­lai­nen:

 

Lem­pi-tä­ti hei­dän oma­ko­ti­ta­lon­sa ik­ku­nas­sa noi­hin sa­moi­hin ai­koi­hin, kun nau­hoi­tim­me lau­lu­ja. Ku­va otet­tu Si­vers­kas­sa Le­ning­ra­din alu­eel­la:

Lempi-täti heidän omakotitalonsa ikkunassa
Lem­pi-tä­ti hei­dän oma­ko­ti­ta­lon­sa ik­ku­nas­sa

Kyl­lä siel­lä In­ke­ris­säm­me vie­lä kyn­ne­tään ja kyl­ve­tään, vaik­ka In­ke­rin po­jat ovat pois­sa! Siel­lä on mui­ta poi­kia ah­ke­ras­ti hää­rää­mäs­sä kun sai­vat hy­vät ti­lat ja maa­pe­rät ja ta­lot­kin sa­maan tien hal­tuun, kun In­ke­rin suo­ma­lai­set po­jat ja ty­töt­kin hou­ku­tuk­ses­ta pa­rem­paan elä­mään san­koin jou­koin läh­ti­vät Suo­meen In­ke­rin kan­san his­to­ri­an vii­mei­ses­sä vai­hees­sa.

Suo­mes­sa olen mi­nä syn­ty­nyt

Vaik­ka Suo­mes­sa me em­me ole syn­ty­neet, vaan mei­dän esi-isiem­me, suo­ma­lai­set äy­rä­möi­set ja sa­va­kot, muut­ti­vat 1600-lu­vun alus­sa In­ke­rin­maal­le. Sil­ti lau­lu “Suo­mes­sa olen mi­nä syn­ty­nyt” oli meil­le In­ke­rin suo­ma­lai­sil­le tut­tu, kun mi­nä­kin kuu­lin si­tä lau­let­ta­van jo pie­nes­tä pi­tä­en, ai­na siel­tä evak­ko­mat­koil­ta as­ti.

Täs­sä kap­pa­le “Suo­mes­sa olen mi­nä syn­ty­nyt!” sa­moil­ta nau­hoil­ta. Ai­no Pu­ma­lai­nen lau­laa ja Vi­ola taus­tal­la:

 

Seu­raa­vas­sa Äi­ti­ni Hil­ma-Ma­ria Heis­to­nen 99-vuo­ti­aa­na muis­te­lee tä­tä sa­maa lau­lua Ruo­ko­lah­den Pal­ve­lu­ta­los­sa.

Alempana ku­vas­sa Äi­ti­ni Ruo­ko­lah­den kun­nan pal­ve­lu­ta­lon asun­nos­sa. Vuo­si saat­taa ol­la 2003:

Äitini Hilma Heistonen Ruokolahdella
Äiti­ni Hil­ma Heis­to­nen Ruo­ko­lah­del­la

Si­mo Heis­to­nen

Vaik­ka In­ke­ris­sä edel­len­kin kyl­ve­tään vil­jaa ja isot pel­lot ku­kois­ta­vat ja kas­va­vat lei­pää, mut­ta ku­kaan ei enää kyl­vä sil­lä ta­val­la kuin Isoi­sä­ni Heis­to­nen Si­mo Hen­ri­kin poi­ka.

Muis­tan kuin­ka hän kyl­vi kau­raa he­vos­ta var­ten omal­la maa­til­kul­la. Se oli kau­nis­ta kat­sel­ta­va. Sie­me­net hä­nel­lä oli­vat sel­lai­ses­sa koi­vun tuo­hes­ta pu­no­tus­sa kon­tis­sa, jo­hon oli kiin­ni­tet­ty hih­na jo­ka oli sit­ten hei­tet­ty ol­ka­pään yli ja sen avul­la kont­ti kes­ti hä­nen edes­sä. Sii­tä isoi­sä ot­ti oi­ke­al­la kä­del­lä ison kop­ral­li­sen sie­me­niä ja tie­tys­sä tah­dis­sa as­ke­leit­ten kans­sa heit­te­li nii­tä kyn­ne­tyl­le pel­lol­le. Ne sie­me­net kau­nis­ti lei­jai­li­vat het­ken il­mas­sa ja pu­to­si­vat sit­ten maan pin­nal­le. Se me­ni niin mo­no­too­ni­ses­ti, et­tä voin sa­noa, et­tä eh­kä isoi­sä­ni saat­toi sii­nä jo­tain aja­tel­la ää­neen­kin tai jo­pa hy­räil­lä jo­tain, siu­na­ten kyl­vöä ja toi­vot­ta­en hy­vä sa­toa.

Isoi­sä­ni oli hy­vä lau­la­ja ja soit­ti oma­te­koi­sel­la kan­te­lel­la ja opet­ti van­hem­paa ty­tär­tän­sä Au­ne-Ama­li­aa soit­ta­maan kan­te­leel­la. Sin­ne ne kan­te­leet­kin jäi­vät Ar­vi­lan ta­lon sei­näl­le roik­ku­maan kun tu­li käs­ky ja pak­ko läh­teä ko­toa pois.

Isoi­sä Si­mo Heis­to­nen. Ku­va otet­tu 1950-lu­vun al­ku­puo­lel­la. Pih­ko­van alu­eel­la Lja­dan pii­ris­sä Igo­me­lis­sä. Isoi­sän pääl­lä läm­min tak­ki ja hat­tu, top­pa­hou­sut tu­li­vat me­ri­voi­mien va­rus­mies­ten vaa­te­tuk­ses­ta. Kun Vil­jam-poi­ka pää­si ar­mei­jas­ta me­ri­voi­mien pal­ve­luk­ses­ta ko­tiin, vii­den vuo­den jäl­keen, hän toi vaat­teet lah­jak­si isäl­len­sä. Isoi­sä oli iloi­nen!

Simo Heistonen. Kuva otettu 1950-luvun alkupuolella.
Si­mo Heis­to­nen. Ku­va otet­tu 1950-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

Nyt ih­mi­sen kek­si­mät ko­neet kyl­vä­vät siel­lä In­ke­ris­sä ja kyn­tä­vät­kin. Trak­to­rit tu­li­vat In­ke­rin pel­loil­le jo … eh­kä sii­nä 1930-lu­vun al­ku­vai­hees­sa. Mi­nä­kin sen ih­meen muis­tan liik­ku­mas­sa Oi­naa­lan pel­loil­la: se kul­ki il­man he­vos­ta!

Lem­pi-tä­ti lau­laa Trak­to­ris­ta:

 

Häät Pu­na­nur­kas­sa

Ne oli­vat nii­tä ai­ko­ja kun kir­kot oli­vat sul­jet­tu ja ha­jo­tet­tu, pa­pit van­git­tu ja vie­ty Si­pe­ri­aan. Mut­ta ih­mis­ten elä­mä jat­kui kai­kes­ta huo­li­mat­ta ja häi­tä pi­det­tiin. Kun kirk­koa ei ol­lut, niin häi­tä pi­det­tiin Pu­na­nur­kas­sa. Se oli sel­lai­nen kam­pan­ja­kes­kus, jos­sa kas­va­tet­tiin isol­la pro­pa­gan­dal­la uut­ta su­ku­pol­vea pal­ve­le­maan uut­ta neu­vos­to­jär­jes­tel­mää. Siel­lä pi­det­tiin kaik­ki ky­län ta­pah­tu­mat, esi­mer­kik­si kol­hoo­si­lais­ten ko­kouk­set ja nuo­ri­son ta­pah­tu­mat ja häät. Suo­ma­lai­nen vas­ti­ne pu­na­nur­kal­le mah­tai­si ol­la seu­ro­jen­ta­lo.

Sii­tä ne tu­li­vat lau­lun sa­nat “pi­de­tään pu­nai­sia häi­tä”.

Näin sit­ten taas hie­man näi­tä muis­te­loi­ta rak­kai­den omais­te­ni muis­tok­si!

Kii­tos kun luit kir­joi­tuk­se­ni!
Hy­vää syk­syn jat­koa!

+6
viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu