Lau­la­mi­nen: Har­ras­tuk­se­ni Suo­mes­sa

Lau­lu On Te­ra­pi­aa Sie­lul­lem­me

lau­la­mi­ses­ta ja sen vai­ku­tuk­ses­ta ih­mi­sen hy­vin­voin­tiin olen kir­joit­ta­nut jo ai­em­min Blo­gin

It­se olen ty­kän­nyt lau­la­mi­ses­ta jo pie­nes­tä pi­tä­en.

In­ke­ri­läi­set Suo­mes­sa

Kun se­lai­len nyt elä­mäs­tä­ni Suo­mes­sa tal­len­net­tu­ja ku­via, niin löy­tyi­kin ai­ka mon­ta liit­ty­en kuo­ro-lau­la­mi­seen vaik­ka muut­ta­es­sa­ni Neu­vos­to­lii­tos­ta Suo­meen, vas­taan tu­li kai­ken­lai­sia vai­keuk­sia so­peu­tu­mi­ses­ta ai­van toi­sen­lai­seen yh­teis­kun­nan jär­jes­tel­mään ja kult­tuu­riin ja vie­lä­pä suo­ma­lais­ten “rys­sä­vi­ha” pääl­le, niin ai­na lau­lul­le löy­tyi ai­kaa ja paik­ko­ja­kin.

Kun vuon­na 1990 pa­luu­muut­ta­ja­na pää­sin töi­hin Suo­meen en ol­lut ai­noa Hat­si­nas­ta tul­lut. Mei­tä oli iso po­ruk­ka sil­tä alu­eel­ta. Osa oli ma­joi­tet­tu Myyr­mä­en Pii­ku­jan ka­dun ta­val­li­sen asuin­ta­lon en­sim­mäi­seen ker­rok­seen, lie­nee­kö se olut kol­men huo­neen asun­to, jos­sa oli oma sau­na­kin. En muis­ta kuin­ka mon­ta hen­ki­löä yh­teen­sä sii­nä mei­tä oli, mut­ta ai­ka ah­das­ta siel­lä jo­ka ta­pauk­ses­sa oli.

Mi­nä jou­duin asu­maan, tai oi­ke­as­taan yö­py­mään, pie­nes­sä yh­den hen­gen ma­ku­huo­nees­sa, jos­sa li­säk­si oli toi­nen nais-pa­luu­muut­ta­ja ja hä­nen 12 vuo­ti­as poi­ka. Huo­nee­seen oli lai­tet­tu kak­si sän­kyä, joit­ten vä­liin jäi niin pie­ni ti­la, et­tä vai­kea oli kah­den ai­kui­sen liik­kua. Poi­ka jou­tui nuk­ku­maan lat­ti­al­la lä­hem­pä­nä ovea.

Oli ah­das­ta var­maan muil­la­kin, mut­ta ve­nä­läi­nen anoo:

“В тесноте не в обиде”
“Ah­tau­des­sa, mut­ta so­pu­soin­nus­sa”.

En muis­ta, et­tä meil­lä oli­si olut kos­kaan ko­vaa rii­taa.

Osa meis­tä hat­si­na­lai­sis­ta asui Tik­ku­ri­las­sa. Aa­mul­la var­hain kaik­ki töi­hin ja il­lal­la vä­sy­nee­nä ko­tiin. Mi­nun työ­paik­ka oli Hel­sin­gis­sä. Aa­mul­la kä­ve­lin Myyr­mä­es­tä säh­kö­ju­nal­le Mal­min­kar­ta­no-py­sä­kil­le, kos­ka siel­tä pää­si hal­vem­mal­la Hel­sin­gin li­pul­la työ­pai­kal­le. Myyr­mä­en ase­mal­ta oli­si pi­tä­nyt os­taa seu­tu­lip­pu. Se oli­si ol­lut pal­jon kal­liim­pi. Ta­kai­sin sa­ma jut­tu. Pois­tuin Mal­min­kar­ta­nos­sa ja kä­ve­lin Myyr­mä­keen. Muu­ten, muis­tan, et­tä sil­loin Myyr­mä­es­sä vas­ta rai­vat­tiin alu­eet­ta kaup­pa­kes­kus Myyr­man­nia var­ten.

Aja­tus Ke­rään­tyä Yh­teen Lau­la­maan

Eh­kä mi­nun aja­tuk­se­ni, et­tä al­kai­sim­me lau­laa yh­des­sä ja et­siä sii­hen ha­luk­kai­ta läh­ti vi­re­äs­ti liik­keel­le, kun saa­pu­es­sa­ni Suo­meen jut­te­lin pu­he­li­mes­sa hy­vän ys­tä­vä­ni Jy­väs­ky­läs­tä, Mai­ja Ku­jan­pään, kans­sa. Mai­jan kans­sa me tu­tus­tuim­me jo 1980-lu­vun lo­pus­sa kun hän kä­vi tu­ris­ti­ryh­män kans­sa en­sin Ku­pa­nit­san kir­kon vih­ki­äi­sis­sä ja sit­ten toi­sen ker­ran vie­lä Hat­si­nas­sa. Kut­suin Mai­jan käy­mään Pii­ku­jal­la ja sii­nä ta­paa­mi­ses­sa ko­ko mei­dän po­ru­kan kans­sa hän tai­si­kin eh­dot­taa tul­la käy­mään lau­lu­ryh­mä­nä Jy­väs­ky­län Mart­ta­la-ta­lol­le.

Mai­ja ja Heik­ki Ku­jan­pää, Vi­ola Kes­kel­lä. Jy­väs­ky­lä Mart­ta­la-ta­lo. Vuo­si 1991.
Mai­ja ja Heik­ki Ku­jan­pää, Vi­ola Kes­kel­lä. Jy­väs­ky­lä Mart­ta­la-ta­lo. Vuo­si 1991.

Sii­tä al­koi­vat mei­dän pie­nen pa­luu­muut­ta­ja-lau­lu­ryh­män har­joi­tuk­set esiin­ty­mis­tä var­ten. Olim­me in­toa täyn­nä, vas­ta saa­pu­neet ih­me­maa­han Suo­meen ja saim­me he­ti kut­sun Jy­vä­sy­lään! Jou­kos­tam­me löy­tyi myös nais-ha­nu­ris­ti? Se oli to­si hie­noa! Jos­sain ma­joi­tus­pai­kois­sa har­joi­tel­tiin ah­ke­ras­ti pie­nem­pi­nä ryh­mi­nä. Kah­des­taan ja kol­mes­taan. En muis­ta, et­tä oli­sim­me ke­rään­ty­neet jon­ne­kin isom­paan ti­laan. So­vit­tiin suu­rin piir­tein yh­te­näi­ses­tä pu­vus­ta esiin­ty­mi­seen ja jo­kai­nen jär­jes­ti pu­kun­sa it­se.

Jy­väs­ky­län Mart­ta­la

Jo seu­raa­va­na vuon­na 1991 me olim­me jo esiin­ty­mäs­sä Jy­väs­ky­län Mart­ta­las­sa. Kul­je­tuk­sen jär­jes­ti Al­bert Kir­ja­nen, jo­ka oli sil­loin In­ke­rin Kir­kon Apu -jär­jes­tös­sä va­paa­eh­toi­se­na työn­te­ki­jä­nä. Hä­nel­lä oli käy­tet­tä­vis­sä pa­ket­ti-au­to ja sii­hen mah­tui ko­ko mei­dän po­ruk­ka. Sil­loi­nen Hat­si­nan In­ke­ri -lii­ton pu­heen­joh­ta­ja Vik­tor Hyy­ry­nen oli ko­vas­ti tu­ke­mas­sa alus­ta lop­puun as­ti tä­tä mei­dän yh­teis­tä pien­tä pro­jek­ti­am­me. In­toa riit­ti jo­kai­sel­le!

Jy­väs­ky­läs­sä saim­me eri­no­mai­sen vas­taa­no­ton. Jo­kai­sel­le löy­tyi ma­joi­tus­pak­ka eli yö­si­ja. Mi­nä olin Mai­ja Ku­jan­pään luo­na. En muis­ta olim­me­ko siel­lä vain yh­den päi­vän, mut­ta Mai­ja vei mi­nut vie­lä kah­vil­le naa­pu­riin. Siel­lä ta­pah­tui mi­nul­le eräs kom­mel­lus.

Kun tu­lim­me ta­loon, niin emän­tä ky­syi he­ti ai­van aluk­si, kun as­tuim­me si­sään, et­tä juot­te­ko kah­via yh­den ku­pin vai kak­si. Mi­nä häm­mäs­tyin ky­sy­myk­ses­tä ja sa­noin pi­kai­ses­ti, et­tä mi­nul­le riit­tää kyl­lä yk­si kup­pi, olin­han tot­tu­nut pu­laan en­kä ha­lun­nut ai­heut­taa emän­näl­le yli­mää­räi­siä kus­tan­nuk­sia (ja oli­ko edes si­tä kah­vi­akaan riit­tä­väs­ti, kun ker­ran pi­ti ky­syä). Sit­ten emän­tä lait­toi kah­vin kie­hu­maa ja pi­an me is­tuim­me kol­mi­sin pöy­dän ää­res­sä. Joim­me en­sim­mäi­set ku­pit tyh­jäk­si. Emän­tä kaa­toi Mai­jal­le ja it­sel­len­sä toi­sen ja mi­nä jäin nuo­le­maan näp­pe­jä­ni. — En ol­lut vie­lä tot­tu­nut yl­tä­kyl­läi­syy­den kult­tuu­riin.

In­ke­ri­läi­set lau­la­jat Jy­väs­ky­läs­sä. Vi­ola oi­ke­al­ta toi­se­na.
In­ke­ri­läi­set lau­la­jat Jy­väs­ky­läs­sä. Vi­ola oi­ke­al­ta toi­se­na.

Ky­läi­le­mään ja lau­la­maan kut­sui­vat Mart­to­jen puo­les­ta si­sa­ruk­set Virk­ku­set ja Mai­ja Ku­jan­pää.

Va­sem­mal­ta oi­ke­al­le: Mart­ta­lan vä­ki: si­sa­ruk­set Virk­ku­set ja Mai­ja Ku­jan­pää, hy­vä in­ke­ri­läis­ten ys­tä­vä. Tum­ma­tuk­kai­nen mies on ha­nu­ris­tin puo­li­so. Al­bert Kir­ja­nen, jo­ka kul­jet­ti mei­dät Myyr­mä­es­tä Jy­väs­ky­län ja ta­kai­sin. Lee­na, Va­len­ti­na, Vik­tor Hyy­ry­nen au­rin­ko­la­seis­sa. Hil­ma ja ta­ka­na hä­nen tyt­tä­ren­sä. Mi­nä, Vi­ola. Ta­ka­na ha­nu­ris­ti ja vie­res­sä Hel­mi.
Va­sem­mal­ta oi­ke­al­le: Mart­ta­lan vä­ki: si­sa­ruk­set Virk­ku­set ja Mai­ja Ku­jan­pää, hy­vä in­ke­ri­läis­ten ys­tä­vä. Tum­ma­tuk­kai­nen mies on ha­nu­ris­tin puo­li­so. Al­bert Kir­ja­nen, jo­ka kul­jet­ti mei­dät Myyr­mä­es­tä Jy­väs­ky­län ja ta­kai­sin. Lee­na, Va­len­ti­na, Vik­tor Hyy­ry­nen au­rin­ko­la­seis­sa. Hil­ma ja ta­ka­na hä­nen tyt­tä­ren­sä. Mi­nä, Vi­ola. Ta­ka­na ha­nu­ris­ti ja vie­res­sä Hel­mi.

Ihan al­ku­vai­hees­sa, me Neu­vos­to­lii­tos­ta muut­ta­neet In­ke­rin suo­ma­lai­set, pi­dim­me jo­ten­kin yh­teyt­tä kes­ke­näm­me. Ai­na­kin, kun pu­hun sii­tä ryh­mäs­tä, jo­ka tu­li Le­ning­ra­din alu­eel­ta Hat­si­nan suun­nas­ta. Ja­oim­me mie­li­pi­tei­tä “mi­ten ja mis­sä” asi­at oli hoi­det­tu, ja mis­sä ei on­nis­tu­nut. Yri­tim­me aut­taa toi­si­am­me. Ky­syn­tää oli niil­le, jot­ka hal­lit­si­vat suo­men kie­len. Alus­sa mi­nä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti au­toin mie­lel­lä­ni, mut­ta sit­ten huo­ma­sin, et­tä se al­koi men­nä jo li­al­li­suuk­siin. Tu­li pyyn­tö­jä asi­oi­maan ke­las­sa ja maa­han­muut­to­vi­ras­tos­sa, jo­ten ei sii­hen ol­lut ai­kaa ja voi­ma­va­ro­ja. Ai­na­kin mi­nul­la ja mo­nel­la muul­la­kin on­nek­si sen­tään löy­tyi ai­kaa tul­la lau­la­maan, kun sel­lai­nen mah­dol­li­suus avau­tui.

Paa­va­lin seu­ra­kun­nan kuo­ro

Jo­ten­kin löy­sin vie­lä it­se­ni lau­lu­po­ru­kas­sa Paa­va­lin seu­ra­kun­nas­sa, jo­ta joh­ti pas­to­ri Suo­jär­vi. Sii­nä oli eri suun­nis­ta neu­vos­to­liit­toa muut­ta­nei­ta In­ke­rin suo­ma­lai­sia.

Alem­pa­na ku­vas­sa ol­laan esiin­ty­mäs­sä.

Lau­lu­po­ruk­ka Paa­va­lin seu­ra­kun­nas­sa. Joh­taa pas­to­ri Suo­jär­vi. Vi­ola oi­ke­al­ta en­sim­mäi­nen. Vie­res­sä Lil­ja Hat­si­nas­ta.
Lau­lu­po­ruk­ka Paa­va­lin seu­ra­kun­nas­sa. Joh­taa pas­to­ri Suo­jär­vi. Vi­ola oi­ke­al­ta en­sim­mäi­nen. Vie­res­sä Lil­ja Hat­si­nas­ta.

Tai­si ol­la niin, et­tä Pe­las­tu­sar­mei­jan asun­to­laan oli ma­joi­tet­tu In­ke­rin­suo­ma­lai­sia pa­luu­muut­ta­jia jouk­ko mie­hiä ja siel­lä­kin oli muo­dos­tu­nut lau­lu­ryh­mä. Ker­ran ro­vas­ti Suo­jär­vi eh­dot­ti meil­le nais-lau­la­jil­le et­tä tu­li­sim­me har­joit­te­le­maan Pe­las­tu­sar­mei­jan ti­loi­hin yh­des­sä mies­lau­la­jien kans­sa. Syy vie­lä muis­taak­se­ni oli sii­nä, et­tä asun­to­las­sa asu­vat yk­si­näi­set mie­het oli­vat äs­ken saa­pu­neet ja ei­vät ol­leet vie­lä työ­elä­mäs­sä ei­kä heil­lä ol­lut va­raa liik­kua. Jo­ten me tu­lim­me sin­ne ja meis­tä muo­dos­tui­kin sit­ten lau­lu­kuo­ro, jon­ka nä­et­te seu­raa­vas­sa ku­vas­sa. En muis­ta tark­kaa, mut­ta Suo­jär­vi pi­ti mei­dät lau­lu­har­ras­tus­ta yl­lä vie­lä ai­na­kin pa­ri vuot­ta, jos ei pi­tem­pään­kin. Ker­ran esiin­nyim­me Paa­va­lin kir­kos­sa­kin.

Lau­lu­po­ruk­ka esiin­tyy pe­las­tu­sar­mei­jan ti­lois­sa. Toi­nen ri­vi va­sem­mal­ta: kol­mas Vi­ola. Esiin­ty­mi­nen Jou­lu­na.
Lau­lu­po­ruk­ka esiin­tyy pe­las­tu­sar­mei­jan ti­lois­sa. Toi­nen ri­vi va­sem­mal­ta: kol­mas Vi­ola. Esiin­ty­mi­nen Jou­lu­na.

Hel­sin­gin In­ke­ri-Kuo­ro

Pää­sin har­joit­te­le­maan lau­la­mis­ta myös Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­roon. Asuin Myyr­mä­es­sä ja pi­ti mat­kus­taa kah­del­la kyy­dil­lä. Ju­nal­la tai bus­sil­la ja sit­ten vie­lä rai­ti­ovau­nul­la. Lop­pu­mat­ka pi­ti nous­ta kor­ke­al­le mä­keä ylös: Kar­ja­la-ta­lol­le. Sii­nä vai­hees­sa pi­ti al­kaa käyt­tää sau­vo­ja. Käy­tin ta­val­li­sia suk­si­sau­vo­ja, kos­ka ei ol­lut va­raa os­taa kun­non kä­ve­ly­sau­vo­ja. Har­joit­te­lun jäl­keen sit­ten ta­kai­sin sa­ma mat­ka. Oli se ko­vin ra­sit­ta­vaa, mut­ta pi­ti löy­tää jo­tain mie­le­käs­tä toi­min­taa pär­jä­täk­seen pin­nal­la.

Mi­nul­la on hy­vä ma­ta­la ää­ni, toi­nen alt­to, mut­ta en ole saa­nut kou­lu­tus­ta sen käyt­töön. Kuo­ro oli kor­ke­ata­soi­nen ja mo­ni­ää­ni­nen. Mi­nul­ta jos­kus ää­ni me­ni ohi nuo­tis­ta, eri­tyi­ses­ti Moo­ses Put­ron lau­luis­sa. Se tie­ten­kin är­syt­ti joi­ta­kin lau­la­jia, mut­ta se pi­ti kes­tää pär­jä­täk­se­ni ja har­joi­tel­la ko­vas­ti.

Mi­nua opet­ti toi­nen alt­to­lau­la­ja An­na-Kai­sa, jon­ka pa­ri­na lau­loin. Kii­tos jäl­ki­kä­teen vie­lä nyt­kin hä­nen kär­si­väl­li­syy­des­tään! Ai­na­kin py­syin mu­ka­na täs­sä lau­lu­ryh­mäs­sä muu­ta­man vuo­den ja kä­vin jo­pa lau­la­mas­sa Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ron kans­sa Ruot­sin in­ke­ri­läis­ten 50-vuo­tis juh­lis­sa.

Kuo­ron joh­ta­ja Tert­tu Hil­tu­nen. Vi­ola Jos­sain ta­ka­ri­vis­sä.
Kuo­ron joh­ta­ja Tert­tu Hil­tu­nen. Vi­ola Jos­sain ta­ka­ri­vis­sä.

Kui­ten­kin mi­nun lau­lu­lip­sah­duk­sis­ta­ni huo­li­mat­ta il­ma­pii­ri Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ros­sa oli hy­vä ja mi­nul­le jäi­vät kau­niit muis­tot lau­lu­har­ras­tuk­ses­ta ja kai­kis­ta esiin­ty­mi­sis­tä.

Hat­si­nan esiin­ty­mis­mat­ka

Se oli mie­len­kiin­tois­ta ja jän­nit­tä­vä­kin, kun pää­sin Hel­sin­gin In­ke­ri-Kuo­ron kans­sa mat­kal­le Hat­si­naan, jos­sa olin asu­nut kak­si­kym­men­tä vuot­ta ja niis­tä kym­me­nen vuot­ta töis­sä Hat­si­nan Pe­da­go­gi­sel­la opis­tol­la. Mei­dän esiin­ty­mi­sem­me oli en­sin Hat­si­nan Py­hän Ni­ko­lain kir­kos­sa, jo­ka oli en­ti­söi­ty sii­nä ajas­sa, kun olin Suo­mes­sa. Se oli hie­noa, et­tä pää­sin siel­lä esiin­ty­mään kuo­ro­lais­ten jou­kos­sa.

Ha­lu­an vie­lä mai­ni­ta, et­tä esiin­ty­mi­sen jäl­keen jot­kut seu­ra­kun­ta­lai­sis­ta lä­hes­tyi­vät mei­tä ja kiit­ti­vät ko­vas­ti ja eri­tyi­ses­ti oli­vat kiin­nit­tä­neet huo­mi­ota ma­ta­liin ää­niin, jot­ka sen kir­kon akus­tii­kas­sa erot­tui­vat eri­tyi­sen hy­vin. Se ilah­dut­ti.

Toi­nen esiin­ty­mi­nen oli Push­ki­nin kau­pun­gin kir­kos­sa (en­ti­nen Tsars­ko­je Se­lon kau­pun­ki). Sen jäl­keen meil­le oli jär­jes­tet­ty käyn­ti Pus­ki­nin-kau­pun­gis­sa Ka­ta­ri­nan pa­lat­sis­sa.

Ku­vas­sa Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ron jä­se­net ja muut mu­ka­na mat­kus­ta­jat Ka­ta­ri­nan pa­lat­sin tu­tus­tu­mi­sen jäl­keen. Tsars­koe se­los­sa, eli Pus­ki­nin kau­pun­gis­sa. Ku­vas­sa kes­kel­lä au­rin­ko­la­sit kas­voil­la ja kra­vat­ti kau­las­sa mat­kas­ta vas­taa­va Vik­tor Hyy­ry­nen. Vi­ola ku­vas­sa etu­ri­vis­sä tum­ma pit­kä tak­ki pääl­lä ja mus­ta bas­ke­ri pääs­sä.
Ku­vas­sa Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ron jä­se­net ja muut mu­ka­na mat­kus­ta­jat Ka­ta­ri­nan pa­lat­sin tu­tus­tu­mi­sen jäl­keen. Tsars­koe se­los­sa, eli Pus­ki­nin kau­pun­gis­sa. Ku­vas­sa kes­kel­lä au­rin­ko­la­sit kas­voil­la ja kra­vat­ti kau­las­sa mat­kas­ta vas­taa­va Vik­tor Hyy­ry­nen. Vi­ola ku­vas­sa etu­ri­vis­sä tum­ma pit­kä tak­ki pääl­lä ja mus­ta bas­ke­ri pääs­sä.

Ruot­sin esiin­ty­mis­mat­ka

Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ro val­mis­tau­tui ko­vas­ti Ruot­sin mat­kaan osal­lis­tu­ak­seen Ruot­sin in­ke­ri­läis­ten 50-vuo­tis juh­laan. Mi­nä­kin har­joit­te­lin ah­ke­ras­ti muit­ten kans­sa, vaik­ka en tie­tä­nyt vie­lä pää­sen­kö mu­kaan. Kun vah­vis­tui mi­nun osal­lis­tu­mi­nen sii­hen, niin pi­ti hank­kia jo­kin kun­nol­li­nen esiin­ty­mis­pu­ku. En­ti­nen mi­nul­la oli se oma­te­koi­nen, jo­ka oli mu­ka­na Jy­väs­ky­län mat­koil­la, mut­ta te­ki mie­li jo­tain pa­rem­paa. Erän hy­vän ys­tä­vä­ni lai­naa­mal­la ra­hal­la (jo­ta hän ei kos­kaan ha­lun­nut ta­kai­sin) sain os­tet­tua kau­niin Vii­pu­rin pu­vun. No se­pä vas­ta oli hie­noa! Tämä Viipurin puku on nyt Lahden historialisessa museossa.

Mat­ka oli­si mel­kein jää­nyt, kos­ka olin tul­lut ki­pe­äk­si, mut­ta kui­ten­kin olo­ni pa­ra­ni sen ver­ran, et­tä lää­kä­ri­kin suo­sit­te­li vaih­te­luk­si läh­teä mat­kal­le. Sii­nä­kin tu­li hie­man jän­ni­tys­tä, kos­ka ti­lal­le­ni oli jo va­lit­tu toi­nen, jo­ka oli val­mis läh­te­mään Ruot­siin. Mi­nä en tien­nyt si­tä ei­vät­kä il­mei­ses­ti mat­kan jär­jes­tä­jät­kään. No, mi­nä en ol­lut pe­ruut­ta­nut läh­töä­ni, jo­ten tu­lin läh­tö­päi­vä­nä so­vit­tuun paik­kaan ja kii­pe­sin lin­ja-au­toon. Sit­ten tu­li­kin pai­kal­le se va­ra­mat­kus­ta­ja. Hän ja hä­nen kut­su­jan­sa oli­vat pet­ty­nei­tä mi­nun tu­los­ta­ni, ja il­mai­sen mat­kan pe­ruun­tu­mi­ses­ta. Jo­ten­kin tun­sin syyl­li­syyt­tä täs­tä ta­pah­tu­mas­ta ja se hie­man vai­va­si mi­nua.

Ku­vas­sa Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ron lau­lu­ryh­mä Ruot­sis­sa on val­mii­na läh­te­mään esiin­ty­mis­la­val­le. Vi­ola etu­ri­vis­sä oi­ke­al­ta va­sem­mal­le nel­jäs Vii­pu­rin pu­vus­sa mus­ta­pää­hi­ne ja mus­ta yläo­sa. Toi­se­na etu­ri­vis­sä ruu­dul­li­ses­sa esi­lii­nas­sa In­ke­rin vii­mei­sen pas­to­rin Aa­ta­mi Kuor­tin mi­niä, min­ja. En muis­ta ni­meä.
Ku­vas­sa Hel­sin­gin In­ke­ri-kuo­ron lau­lu­ryh­mä Ruot­sis­sa on val­mii­na läh­te­mään esiin­ty­mis­la­val­le. Vi­ola etu­ri­vis­sä oi­ke­al­ta va­sem­mal­le nel­jäs Vii­pu­rin pu­vus­sa mus­ta­pää­hi­ne ja mus­ta yläo­sa. Toi­se­na etu­ri­vis­sä ruu­dul­li­ses­sa esi­lii­nas­sa In­ke­rin vii­mei­sen pas­to­rin Aa­ta­mi Kuor­tin mi­niä, min­ja. En muis­ta ni­meä.

Aa­da­mi Kuort­ti olin ko­ti­kun­ta­ni Lem­paa­lan kir­kon pap­pi, jon­ka rip­pi­kou­lun vuon­na noin 1925 – 1926 kä­vi äi­ti­ni van­hem­pi sis­ko Lyy­ti Heis­to­nen. Mi­nä ta­pa­sin Kuor­tin use­as­ti Hel­sin­gis­sä seu­ra­kun­nan ta­pah­tu­mis­sa ja ker­roin tä­dis­tä­ni ja hän jo­pa ilah­tui. Sit­ten Ini­ke­ri-kuo­ron ri­veis­sä mi­nä­kin olin lau­la­mas­sa tai vei­saa­mas­sa Aa­ta­mi Kuor­tin muis­to­ti­lai­suu­des­sa. Täm­möi­siä muis­to­ja tuo tä­mä va­lo­ku­va.

Vi­ola po­see­raa kuo­ron esiin­ty­mi­sen jäl­keen Borå­sin kir­kon rap­pu­sil­la.
Vi­ola po­see­raa kuo­ron esiin­ty­mi­sen jäl­keen Borå­sin kir­kon rap­pu­sil­la.

Imat­ran In­ke­ri Klu­bi

Imat­ran In­ke­ri klu­bi ry:n pe­rus­tin vuon­na 2014. Mi­nä en ole kuo­ron joh­ta­ja ja ei­kä jä­se­nis­töm­me ri­veis­sä myös­kään löy­ty­nyt sel­lais­ta am­mat­ti­lais­ta, mut­ta lau­lut su­jui­vat jo­kai­sel­la meis­tä klu­bi­lai­sis­ta ja in­toa lau­la­mi­seen riit­ti, jo­ten roh­ke­nim­me il­moit­tau­tua vuo­den 2015 Imat­ra Päi­väl­le esiin­ty­mään.

Imat­ra Päi­vä vuo­si 2015. In­ke­ri Klu­bin lau­lu­ryh­mä jo­not­taa esiin­ty­mään la­val­le. Vi­ola se­lin pu­nai­nen tak­ki pääl­lä. In­ke­rin lip­pu kä­des­sä Mi­hail as­tuu myös la­val­le lau­la­jien kans­sa. Teim­me sen mi­hin pys­tyim­me.
Imat­ra Päi­vä vuo­si 2015. In­ke­ri Klu­bin lau­lu­ryh­mä jo­not­taa esiin­ty­mään la­val­le. Vi­ola se­lin pu­nai­nen tak­ki pääl­lä. In­ke­rin lip­pu kä­des­sä Mi­hail as­tuu myös la­val­le lau­la­jien kans­sa. Teim­me sen mi­hin pys­tyim­me.

Esiin­ty­mis­la­val­la Imat­ra-päi­vä­nä 2015 Syl­via val­koi­ses­sa ta­kis­sa lau­suu ru­non tai lau­laa. Oi­ke­al­ta va­sem­mal­le: El­sa, Vi­ola, Ai­li, Ali­na ja Eli­na.
Esiin­ty­mis­la­val­la Imat­ra-päi­vä­nä 2015 Syl­via val­koi­ses­sa ta­kis­sa lau­suu ru­non tai lau­laa. Oi­ke­al­ta va­sem­mal­le: El­sa, Vi­ola, Ai­li, Ali­na ja Eli­na.

Kuo­ro­lau­lu har­ras­tuk­se­ni kui­ten­kin hii­pui vä­hi­tel­len. Nyt kuun­te­len mie­luum­min mui­den lau­lu­ja you­tu­be-vi­de­ois­sa.

Oi­kein hy­vää syk­syn jat­koa kai­kil­le!

+2
viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu