Suomalaista Teetä Maitohorsmasta

Tut­ta­va­ni toi mi­nul­le Pie­ta­ris­ta tee­tä ni­mel­tään Ivan-tshai

• Ii­va­nan tee,
• Иван-чай,
• ve­nä­läi­nen tee,
• mai­to­hors­ma.

Sen ma­ku muis­tut­ti mi­nua niis­tä köy­his­tä näl­kä­vuo­sis­ta, jol­loin eh­dot­to­mas­ti pi­ti ke­rä­tä ja kui­vat­taa Ivant­sai -kuk­kaa. Ii­va­nan teel­le on Ve­nä­jäl­lä jo pit­kä pe­rin­ne. Kur­kis­tin­pa Ivan teen his­to­ri­aan.

Iivananteen historiaa

Ivan-teen his­to­ria on täyn­nä ar­voi­tuk­sia ja mys­tee­re­jä, ku­ten tä­män juo­man ni­mi­kin. Ve­nä­jän pa­ran­ta­jat kut­sui­vat si­tä “Ivan teek­si” sen vah­vo­jen lää­kin­näl­lis­ten omi­nai­suuk­sien vuok­si.

En­sim­mäi­nen mai­nin­ta täs­tä lääk­keel­li­ses­tä juo­mas­ta löy­tyy 1200-lu­vun kä­si­kir­joi­tuk­sis­ta. Le­gen­dan mu­kaan Alek­san­te­ri Nevs­ki me­ni Ko­po­rin lin­noi­tuk­seen, jos­sa hän tais­te­li sak­sa­lais­ten ris­ti­ret­ke­läis­ten ryk­men­tin kans­sa. Tiu­kan tais­te­lun jäl­keen pai­kal­li­sen luos­ta­rin mun­kit an­toi­vat Suur­ruh­ti­nal­le mais­ti­ai­se­na Ivan-tee­tä. Juo­tu­aan si­tä hän nu­kah­ti kuin vau­va. Seu­raa­va­na aa­mu­na suu­ri­ruh­ti­nas tun­si olon­sa vir­ke­äk­si ja vah­vak­si. Alek­san­te­ri Nevs­ki oh­jeis­ti pai­kal­lis­ta vä­es­töä ke­rää­mään “ka­pe­aleh­ti­siä mai­to­hors­mia ko­hot­ta­maan ter­veyt­tä ja lie­vit­tä­mään so­ti­lai­den kär­si­myk­siä tais­te­lus­sa”.

Ko­por-tee­tä alet­tiin val­mis­taa suu­ria mää­riä Ka­ta­rii­na toi­sen hal­li­tus­kau­del­la. Kei­sa­rin­na Sa­ve­lo­vin ho­vi päät­ti Kii­nan mat­kan jäl­keen ava­ta tee­tuo­tan­non ti­luk­sil­laan Ko­por­jes­sa. Tee teh­tiin ka­pe­aleh­ti­ses­tä mai­to­hors­mas­ta, ja maun ri­kas­ta­mi­sek­si sii­hen li­sät­tiin mui­ta alu­eel­la kas­va­via yrt­te­jä. Muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min Ko­po­rye al­koi toi­mit­taa tee­tä Mos­ko­vaan ja pi­an Eu­roop­paan.

1900-lu­vun alus­sa Ivan tee oli toi­sel­la si­jal­la maan vien­ti­tuot­tei­den lu­et­te­los­sa. Ei vain Ko­ko Eu­roop­pa ra­kas­ta­nut juo­da si­tä, vaan myös Aa­sia, se­kä Kii­na. Ul­ko­mail­la juo­maa on kut­sut­tu ve­nä­läi­sek­si teek­si. Ul­ko­maa­lai­set ar­vos­ti­vat tee­juo­maa sen häm­mäs­tyt­tä­vän maun ja hyö­ty­jen yh­dis­tel­mäs­tä.

Iso-Bri­tan­nia os­ti Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­nal­ta kym­me­niä tu­han­sia ki­lo­ja Ivan-tee­tä, vaik­ka sil­lä it­sel­lään oli suu­ret tee­vil­jel­mät.

Sit­ten oli kau­sia, jol­loin muut teen tuot­ta­jat tu­li­vat sil­loin täl­löin vä­liin, yrit­ti­vät ja sai­vat­kin kil­pai­li­jan pois tee­mark­ki­noil­ta.

Lo­pul­ta East In­dia Com­pa­ny on­nis­tui saa­vut­ta­maan ta­voit­teen­sa, ja Ivan-tee­tä alet­tiin os­taa Eu­roo­pan mais­sa vä­hem­män ak­tii­vi­ses­ti. Vuo­den 1917 val­lan­ku­mouk­sen ja bols­he­vik­kien val­taan­tu­lon jäl­keen teen tuo­tan­to lak­ka­si ko­ko­naan.

Ve­nä­läi­sen teen tuo­tan­non osit­tai­nen pa­laut­ta­mi­nen ta­pah­tui Le­ning­ra­din pii­ri­tyk­sen ai­ka­na: voi­mien­sa pa­laut­ta­mi­sek­si so­ti­laat val­mis­ti­vat tee­tä ka­pe­akas­vui­ses­ta mai­to­hors­mas­ta. Tuot­tei­den ohel­la tee­tä alet­tiin toi­mit­taa Le­ning­ra­diin sen jäl­keen, kun kas­vi­tie­teen pro­fes­so­ri I. Pa­li­bin jul­kai­si leh­des­sä ar­tik­ke­lin vuon­na 1942. Sii­nä hän eh­dot­ti mai­to­hors­man leh­tien käyt­tä­mis­tä tee­juo­man val­mis­tuk­seen so­vel­ta­en nii­hin käy­mis­tek­niik­kaa.

90-lu­ku toi Ivan teel­le en­nen­nä­ke­mät­tö­män suo­si­on Ve­nä­jäl­lä. Lää­kä­rit ja tut­ki­jat oli­vat jäl­leen kiin­nos­tu­nei­ta sen lää­ke­tie­teel­li­sis­tä omi­nai­suuk­sis­ta. Lu­kuis­ten tut­ki­mus­ten mu­kaan Ivan-tee­tä

• voi­daan käyt­tää mis­sä iäs­sä ta­han­sa.
• Se sti­mu­loi im­muu­ni­jär­jes­tel­mää,
• hoi­taa ruo­ka­jär­jes­tel­män sai­rauk­sia,
• pi­ris­tää täy­del­li­ses­ti,
• vaik­ka sen koos­tu­muk­ses­sa ei ole ko­fe­ii­nia.

Tee­juo­ma si­säl­tää 6 ker­taa enem­män C-vi­ta­mii­nia kuin sit­ruu­na. Se si­säl­tää ryh­mien A ja B vi­ta­mii­ne­ja, po­ly­sa­ra­ki­de­ja, pek­tii­niä, mak­ro- ja mik­ro­ele­ment­te­jä se­kä mui­ta hyö­dyl­li­siä ai­nei­ta.

Tä­nään voim­me jäl­leen naut­tia Ivan-teen hy­väs­tä maus­ta ja aro­mis­ta käyt­tä­mäl­lä esi-isiem­me ko­ke­mus­ta ja tie­toa sen tuo­tan­nos­sa.

Lähde

• https://uraltea.ru/blog/istoria-ivan-chaia

Omat muistot

Omat muis­tot sii­tä mi­ten käy­tän­nös­sä si­tä tee­tä val­mis­tel­tiin ovat hei­kot. Eh­kä pro­ses­si oli ai­van ta­val­li­nen niin kuin mui­den­kin tee­juo­mien val­mis­ta­mi­ses­sa. Ja eh­kä tä­tä lää­ke­kas­via käy­tet­tiin muu­ten­kin val­mis­tet­tu­na.

Sain pit­käai­kai­sel­ta tut­ta­val­ta­ni mie­len­kiin­toi­sen sa­von­kie­li­sen re­sep­tin, jon­ka jul­kai­sen täs­sä. Juu­ri nyt on vuo­den pa­ras ai­ka ke­rä­tä ja kui­vat­taa mai­to­hors­maa ja sit­ten tal­vel­la naut­tia tee ta­val­la tai toi­sel­la. Näin­hän Sa­vos­sa­kin teh­dään. Tä­tä val­mis­tus­me­ne­tel­mää en ole en­nen kuul­lut­kaan!

MUALIMAM PARAS HIJOSTUSKONSTI

Kotjmaesija luonto-yrttejä, villivihanneksija juoma- sekä syömä-aeneiks aniharvat viksut kerree ja kehittellöö. Tältäkii osin Suomenniik kansa enemmistö pahast or rappeotunt.

Lähes sattumoesim mualimam parraah hijostus- elikkä fermentoentkonstim männä vuonna aekaseks saenj. Toemii tok muillakiik kasviksil mut suosikkinj on helepost hyövynnettävä, ravinteikas, terveösturvallinem maetohorsma elikkä rentur ruusu.

Vennäällä horsmasaekka ikvanaha on, hyvä ja huokee juoma. Inkerim mualla, Narvaj ja Pietarim puoljvälis on Kaprion kylä. Kaprijolaesteh horsmatee olj aekonaal luajalt kuulu ja lavijalt kaopiteltu. Kaporje-saekaks sitä sanottiin, kaporje-tshaiks. Vennääks seo ivan-tshai, iivanin saekka. Horsmookii inkerjläeset ivan-tshaiks nimitti. A ivan-tshaihan se tuossa!

Maetohorsmat koko suven käöttökelepossii ovat, juurakot tok talavelkii. Puhtaemmillaam, parraemmillaah horsmat on eteläeses Suomes touko-kesäkuus. Kätevintä om poemijak 26 – 33 sentim pittuisija latvuksija. Tietyst voejjaar riipijäv vual lehtijä tahip pelekästään kukkija.

Kotosalla levitellään tuoleillep, pöyvvillep puhtaeta, kuivija sanomalehtijä. Niihem pijällel latvukset asetellaam muutamaks vuorokaovveks kuivahtammaa. Sit kul lehet or rapisevan kuiviks vetesäh haehuttanna, ne varsist riivitää. Varret siliputaan sentim pätkiks ja sullotaan sammaa astijaal lehtiin sekkaa. Tölökki täötetään kukkuroelleen, sisältöö koko aejjam pohjoo koht yhä tiukemmim paenellev, vaekkapa peruna- tahikka puolukkanuijjal survoenj.

Puolel litral lasjtölökit on kätevänkokosija käöttö-astijoeta.

Varret on tarpeeh hijostukses sen tähej, jotta ne jonniiv verrav vettä sisältävinä maetohappokäömisev varmistaat. Hiostumineh hoetuu muutamas vuorokaovves. Pitemp aeka väkevämmän saekan synnyttää. Rajasat tietyst silläkii.

Astija ku aevan on täönnä tiukkaan sullottuva kasvi-aenesta, laetetaan tiivis kans tiukast kiinni. Huoneel lämmös hijostumis-rosessi hilijallee etenöö. Tiukkaal litistetyssä, ilimat pihallep puserretussa horsmasilipussa käönnistyy kasvimassal luonnostaas sisältämmiim maetohappobakteerii avul verkkaenen käömistapahtuma, samallaenen ku AIV-rehun, säelörehun tejos. Täs ei apuhappoja tarvita eikä käötetä.

Tälviisii suahaav vahvoo, voemallista horsma-haovve-aenesta. Sitä kun kunnolla nuuhkasoo, tuntuupa tuttu AIV-rehun tuoksu. Tuotetta soppii tietyst muunnellakkii. Esmerkiks silviisii, jotta jo hijostusvaehees tahip peräst päel lisätääh hiukka mustaherukan nuorija lehtijä sekä silimii iloks horsmiin sini-puna- ynnä ruiskaonokij ja sikurin sinikukkaesija. Horsmahaovvetta perinteisest juomiin tejos käötetääm mut soppiipa sitä ruokiinniir ripotellaj ja vaek täötekkakkuin koristelus hyövynnellä.

Yks erityis-herkku ja makosa, veikee eväs on horsmavohvelit mut seon sittej jo oma tarinasa.

Maitohorsman kuivatusta kotioloissa

Rentur Ruusu

Nyt kiireesti kaikki keräämään maitohorsmaa ensi talven eväiksi!