Tanssittiin sitä meilläkin
Muistot lavatansseista nousivat mieleeni, kun luin bloggaajalta Jaakko Korpi-Anttilan kirjoituksen Lopen perunasatoa odotellessa.
Opiskeluaikana Arkhangelissa kävimme opiskelukaverini Niinan kanssa kesälomalla Leningradin alueella Volossovan piirissä Putinan kylässä. Siellä asuivat äitini, tätini ja veljeni. Taisi olla vuosi 1958. Niinä aikoina Neuvostoliitossakin olivat muodissa kesäisin ulkoilmassa pidettävät lavatanssit. Totta kai lähdimme Ninan kanssa kesän kunniaksi myös tansseihin.
Lavatanssit Volosovassa
Tanssilava oli Volosovan kulttuuritalon (Дом Культуры) läheisyydessä. Sinne oli noin kolme kilometriä matkaa. Kaunis kesäilta ja me tytöt viimeisimmän kaupunkilaismuodin mukaan sonnustautuneina ja hyvällä tuulella lähestyimme tanssilavaa. Musiikki soi ja tanssiparit pyörähtelivät. Silloin ei mitään rokkia tanssittu, vain paritansseja. Yleensä pojat hakivat tyttöjä tanssiin ja joskus harvemmin oli naisten haku. Ilman paria jääneet tytöt muodostivat parin keskenään ja sen kun lavalle tanssimaan.
Lähestyimme tanssilavaa. Äkkiä musiikki lakkasi ja huomasimme, että niin tanssijat kuin muu porukkakin alkoivat tuijottaa meitä. Muuten katu oli tyhjä ja vain me kaksi askel askeleelta lähestyimme tanssilavaa. Ilmapiiri tuntui jotenkin oudolta. No, tietenkin me olimme täysin tuntemattomia ja arvelimme tuijotuksen johtuvan siitä. Saatoimmepa jopa itse ajatella olevamme niin kauniita, että tuijotus johtui siitä! Hämillämme, mutta kuitenkin rohkeasti astuimme muutaman rappusen ylös tanssilavalle.
– Edelleen kaikki tuijottivat meitä!
Pienen tauon jälkeen musiikki alkoi taas soida ja tanssit jatkuivat. Me seisoimme Niinan kanssa mutta yksikään poika ei hakenut kumpaakaan meistä tanssiin. Lopulta lähdimme rohkeasti tyttöparina liikkeelle ja vasta sitten ymmärsimme, mistä tuijotus johtui.
Kun tanssimme penkillä istuvien “kylän ämmien” ohi, joku heistä sanoi kovalla äänellä, että hävytöntä ja osoitti meitä! No, mehän kaupunkilaisina olimme tulleet tansseihin pitkät muodikkaat housut jalassa!
Kukaan nainen ei tällä kylällä ollut ennen tullut tansseihin housuihin pukeutuneena. Pukukoodin mukaan meidän olisi pitänyt tietenkin olla pukeutuneena hameeseen tai leninkiin. Pojatkaan eivät uskaltaneet meitä hakea.
Ei se ollut meille Niinan kanssa mikään miellyttävä tilanne. En muista jatkoa, mutta taisimme poistua näistä tansseista kesken juhlien!
– Eivätpähän nämäkään tanssit olisi jääneet ikuiseksi muistoksi mieleen, jos kaikki olisikin mennyt “käsikirjoituksen mukaan”.
Tässä toisessa kuvassa me olemme Niinan kanssa samana kesänä leningit päällä, muuta silti menimme rohkeasti tansseihin housuissa, sillä se oli jo muotia kaupungissa ja ehkä halusimme olla eteläkävijät. Niinalla kitara kädessä.
Tässä kuvassa pojat ja tytöt lähdössä tansseihin, mutta tytöt kaikki pukeutuneet naisellisesti. Vuosi 1955. Viola toinen oikealta.
Tämä kuva on otettu Pihkovan alueella Ljadan piirissä.
Kivaa kesään jatkoa kaikille! Sen kun pyöräilemällä lavatansseihin pyörähtelemään!
Juha Kuikka, kiitos sydänmerkistä! Mukavaa kesäillan jatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Olipa sähäkkä kirjoitus. Laitoin jakoon.
Ilmoita asiaton viesti
Tansseissa on aina sähäkkä tunnelma! Hyvää kesän jatkoa! Lavatassit mielessä ja muista pitää polkupyörä kunnossa! 🙂 Kiitos sydänmerkistä!
Ilmoita asiaton viesti
Taas ihanaa postausta ja näkemystä, kiitos 💗🙏🌹
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos paljon kommentista! Näin ne muistot joskus pulpahtavat mieleen! Oikein mukavaa kesän jatkoa! 🙂 Kiitos sydänmerkistä! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisista ruohonjuuritason neuvostoelämän muisteluista huokuu totuus siitä, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla ja samat lainalaisuudet vallitsevat mm. nuorten harrastuksissa sekä suhdedynamiikassa ylipäätään. Erilainen pukeutuminen on herättänyt Suomessakin huomiota ja ällistystä. Useat suomalaiset kuvittelevat, ettei Neuvostoliitossa ollut mitään muuta kuin puolueen propagandaa ja vankileirejä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen ei olisi selvinnyt Neuvostoliitossa jos olisi kaiken aika vaan surkutellut kuinka epäoikeudenmukainen järjestelmä meillä on! Olkoon järjestelmä millainen tahansa ihminen on sama. Se ei muutu.
https://www.youtube.com/watch?v=ztgdTLghS5w
Georg Ots Muuttuvat laulut Rauno Lehtinen Tuula Valkama
Ilmoita asiaton viesti
Aika vähän Suomessakin työt housupukuja tansseissa käyttivät, mutta eivät ne erityistä huomiotakaan herättäneet. Se riippuu tietysti paikkakunnasta. Maaseudulla jako oli tarkempaa kuin kaupungeissa.
Ilmoita asiaton viesti
Isäni muisteli, kun hänen sisarensa oli neitokaisikäisenä 30-luvulla käyttänyt housuja, niin Helsingin raitiovaunussa saattoi joku osoitella sormella ja kuiskutella tyyliin ”kato, tolla tytöllä on housut!”. Hän tosin sitten kyllä omaksuikin hyvin miehisen ammatin toimien huoltopoliisina eläkeikään asti.
Ilmoita asiaton viesti
Ai, vielä 30-luvulla Helsinkissä! Mikä ammatti on huoltopiliisi?
Ilmoita asiaton viesti
Huoltopoliisit metsästelivät yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita, kuten rappioalkoholisteja ja prostituoituja kaduilta putkaan tai laitoksiin sekä puuttuivat lapsiaan laiminlyövien perheiden elämään.
Ilmoita asiaton viesti
Saman aiheeseen Video miten Neuvostoliitossa.
”Taistelu joutilaita ja laiskureita vastaan!”
Tekstitetty suomeksi:
https://www.youtube.com/watch?v=127okVpSmGU
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus Viljo Heinoselle:
Niinä aikoina se oli maaseutua, nykyään se on jo kaupunki.
Ilmoita asiaton viesti