Yhteislaulua Kalastuspuistossa 2011

Edel­li­sis­sä kah­des­sa Var­pa­saa­ri-blo­gis­sa pää­sin tu­tus­tu­maan Imat­ran Var­pa­saa­reen.

• Ker­ran Ke­säl­lä Var­pa­saa­res­sa
• Varpasaari. Osa 2.

Sit­ten sa­tuin lu­ke­maan pai­kal­lis­leh­des­sä, tai­si ol­la seu­ro­jen il­moi­tus­pals­tal­la sii­tä, et­tä kut­su­taan yh­teis­lau­lu­ta­pah­tu­maan Var­pa­saa­ren Ka­las­tus­puis­tos­sa. Oli­ko se ni­mel­tään “Kar­ja­lais­ten lau­luil­ta Ka­las­tus­puis­tos­sa”. No, paik­ka oli mi­nul­le jo hie­man tut­tu, jo­ten läh­din taas päi­vä­ret­kel­le pie­ni rep­pu se­läs­sä ja va­lo­ku­va­ka­me­ra kau­las­sa. Se oli iha­na ke­säi­nen il­ta­päi­vä, to­sin hie­man pil­vi­nen.

Kun saa­vuin pai­kal­le, niin lau­lu­har­ras­ta­jien po­ruk­kaa oli jo mu­ka­vas­ti pai­kal­la Ka­las­tus­puis­ton te­ras­sil­la. Oi­ke­al­la ko­rok­keel­la vaa­le­apai­tai­nen mies­hen­ki­lö, to­den­nä­köi­ses­ti il­las­ta vas­taa­va juon­ta­ja il­moit­te­li il­lan jär­jes­tyk­ses­tä ja ha­nu­ris­ti is­tuu tuo­lil­la vie­res­sä odot­ta­mas­sa h-het­keä. Pyyn­nös­tä­ni eräs il­lan osal­lis­tu­ja ku­va­si mi­nut ta­ka­ri­vis­sä. Kun ka­me­ra oli osoi­tet­tu mi­nun hän pyy­si sa­no­maan: “muik­ku” ja mi­nä tot­te­lin.

Se ku­va on täs­sä.

Pi­an kaik­ki il­moi­tuk­set oli teh­ty ja mi­nä nap­pa­sin ku­van tyy­ty­väi­ses­ti hy­myi­le­väs­tä juon­ta­jas­ta. Ha­nu­ris­ti nä­kyy hä­nen ol­ka­pään ta­ka­na, val­mis soit­ta­maan.

Se ku­va on täs­sä:

Nyt esiin­ty­mis­ko­rok­keel­le tu­li ai­ka lait­taa jär­jes­tyk­seen lau­lut nuot­ti­neen ha­nu­ris­tia var­ten, jo­ka kär­si­väl­li­ses­ti odot­te­lee jo al­kua. Ja va­sem­mal­la nä­kyy so­lis­ti val­mis­tau­tu­mas­sa oman esi­tyk­seen. Pi­an tu­lee kaik­ki ole­maan val­mis ja kar­ja­lais­ten lau­lu ka­jah­taa!

Ku­va täs­sä:

Pi­an se kar­ja­lais­ten lau­lu ka­jah­taa ja ka­jah­ti­kin!

Tie­ten­kin tän­ne mi­nä tu­lin en­si­si­jai­ses­ti lau­la­maan kun mi­nun­kin har­ras­tuk­se­ni on lau­la­mi­nen. Va­lo­ku­vaus me­nee sii­nä si­vus­sa.

Sain lau­lu­vih­kon ja lii­tyin jouk­koon.

Jo­ten­kin tun­nen ylei­ses­ti sym­pa­ti­aa kar­ja­lai­siin. En niin­kään sen ta­kia, et­tä meil­lä In­ke­rin­suo­ma­lai­sil­la ja Kar­ja­la­sil­la on ol­lut pak­ko­läh­tö ko­toa pois, vaan sen ta­kia, et­tä mei­dän in­ke­rin­suo­ma­lais­ten juu­ret ovat Kar­ja­las­sa. Kun 1960-lu­vul­la Ruot­sin val­lan ai­ka­na mei­dän esi-esi-isiem­me äy­rä­möi­set ja sa­va­kot muut­ti­vat In­ke­rin­maal­le. Heis­tä tu­li in­ke­ri­läi­set. Kuu­lem­ma Poh­jois-In­ke­riin, jos­ta mi­nä olen syn­tyi­sin, muut­ti pal­jon sa­vak­ko­ja. Eh­kä mi­nus­sa on gee­ni­pe­ri­mä niil­tä ajoil­ta.

Täs­sä Esa Pa­ka­ri­sen esit­tä­mä “Len­tä­vä Ka­la­kuk­ko”:

No niin, pa­laam­me nyt Lau­lu-il­taan. Spon­taa­nis­ti ke­rään­ty­nyt lau­lu­kuo­ro oli mah­ta­va. Ne lau­lut kai­kui­vat var­mas­ti pit­käl­le, ai­na­kin Man­sik­ka­lan osan Imat­ran kau­pun­kia ja tie­ten­kin Vuok­sa-jo­en yli kai­kui­vat toi­sel­le ran­nal­le. Osal­lis­tu­jat oli­vat in­nok­kai­ta lau­la­jia. Alem­pa­na ku­vas­sa eräs lau­la­ja eleh­ti kä­sil­lään lau­lun tah­dis­sa. Hän kyl­lä huo­ma­si, et­tä osoi­tin ka­me­ran hä­nel­le päin.

Hän ei kiel­tä­nyt ku­vaa­mis­ta.

Pi­an as­tui etu­ri­vin, lä­hem­mäk­si ha­nu­ris­tia soo­lo­lau­la­ja. Muut tai­si­vat lau­laa pe­räs­sä. Si­vus­ta osoi­tin ka­me­raa lau­la­jaa koh­ti, hän nyök­kä­si myön­tei­ses­ti.

Täs­sä se ku­va on:

Il­ma­pii­ri ko­ko po­ru­kas­sa oli ys­tä­väl­li­nen ja myön­tei­ses­ti an­toi­vat mi­nun vä­lil­lä ku­va­ta. Hil­jaa hii­vis­kel­leen häi­rit­se­mät­tä sen enem­pää ke­tään, ka­me­ra val­mis ku­vau­sa­sen­nos­sa.

Tä­män­kin ku­van ar­voi­sas­ta Kar­ja­lai­ses­ta Kar­ja­la-lip­pis pääs­sä sain ku­va­ta hä­nen lu­val­la:

Ta­ka­ri­vis­sä is­tui ys­tä­väl­li­ses­ti hy­myi­le­vä pa­ris­kun­ta. Osoi­tin ka­me­ran hei­tä koh­ti ja sain lu­van ku­va­ta.

Se ku­va on täs­sä:

Ah­ke­ras­ti suo­rit­ta­nut täs­sä il­las­sa oman osuu­ten­sa Ha­nu­ris­ti an­sait­si myös ap­lo­dit niin kuin ko­ko po­ruk­ka­kin. Hän mie­lel­lään po­see­ra­si ku­vaa­jal­le il­lan lo­pus­sa.

Täs­sä on se ku­va:

Lop­pu­lau­lu “Su­loi­ses­sa Suo­mes­sam­me” lau­let­tiin sei­so­en Mu­ka­na po­ru­kas­sa lau­loi­vat Äi­ti ja Ty­tär ja suos­tui­vat mie­lel­lään ku­vauk­seen.

Se ku­va on täs­sä:

Ke­sä il­ta hä­mär­tyi kun läh­din ko­tiin. Ku­va­sin tuon tum­man tai­vaan! Päi­vä oli hie­no ja nyt on ilo pa­la­ta näi­hin ku­viin ja muis­tel­la men­nei­tä het­kiä.

Kii­tos kun olit mu­ka­na ja oi­kein hy­vää syk­syn jat­koa jo­kai­sel­le meil­le!