Yhteislaulua Kalastuspuistossa 2011

Edellisissä kahdessa Varpasaari-blogissa pääsin tutustumaan Imatran Varpasaareen.
Sitten satuin lukemaan paikallislehdessä, taisi olla seurojen ilmoituspalstalla siitä, että kutsutaan yhteislaulutapahtumaan Varpasaaren Kalastuspuistossa. Oliko se nimeltään “Karjalaisten lauluilta Kalastuspuistossa”. No, paikka oli minulle jo hieman tuttu, joten lähdin taas päiväretkelle pieni reppu selässä ja valokuvakamera kaulassa. Se oli ihana kesäinen iltapäivä, tosin hieman pilvinen.
Kun saavuin paikalle, niin lauluharrastajien porukkaa oli jo mukavasti paikalla Kalastuspuiston terassilla. Oikealla korokkeella vaaleapaitainen mieshenkilö, todennäköisesti illasta vastaava juontaja ilmoitteli illan järjestyksestä ja hanuristi istuu tuolilla vieressä odottamassa h-hetkeä. Pyynnöstäni eräs illan osallistuja kuvasi minut takarivissä. Kun kamera oli osoitettu minun hän pyysi sanomaan: “muikku” ja minä tottelin.
Pian kaikki ilmoitukset oli tehty ja minä nappasin kuvan tyytyväisesti hymyilevästä juontajasta. Hanuristi näkyy hänen olkapään takana, valmis soittamaan.
Nyt esiintymiskorokkeelle tuli aika laittaa järjestykseen laulut nuottineen hanuristia varten, joka kärsivällisesti odottelee jo alkua. Ja vasemmalla näkyy solisti valmistautumassa oman esitykseen. Pian tulee kaikki olemaan valmis ja karjalaisten laulu kajahtaa!
Pian se karjalaisten laulu kajahtaa ja kajahtikin!
Tietenkin tänne minä tulin ensisijaisesti laulamaan kun minunkin harrastukseni on laulaminen. Valokuvaus menee siinä sivussa.
Sain lauluvihkon ja liityin joukkoon.
Jotenkin tunnen yleisesti sympatiaa karjalaisiin. En niinkään sen takia, että meillä Inkerinsuomalaisilla ja Karjalasilla on ollut pakkolähtö kotoa pois, vaan sen takia, että meidän inkerinsuomalaisten juuret ovat Karjalassa. Kun 1960-luvulla Ruotsin vallan aikana meidän esi-esi-isiemme äyrämöiset ja savakot muuttivat Inkerinmaalle. Heistä tuli inkeriläiset. Kuulemma Pohjois-Inkeriin, josta minä olen syntyisin, muutti paljon savakkoja. Ehkä minussa on geeniperimä niiltä ajoilta.
Tässä Esa Pakarisen esittämä “Lentävä Kalakukko”:
No niin, palaamme nyt Laulu-iltaan. Spontaanisti kerääntynyt laulukuoro oli mahtava. Ne laulut kaikuivat varmasti pitkälle, ainakin Mansikkalan osan Imatran kaupunkia ja tietenkin Vuoksa-joen yli kaikuivat toiselle rannalle. Osallistujat olivat innokkaita laulajia. Alempana kuvassa eräs laulaja elehti käsillään laulun tahdissa. Hän kyllä huomasi, että osoitin kameran hänelle päin.
Hän ei kieltänyt kuvaamista.
Pian astui eturivin, lähemmäksi hanuristia soololaulaja. Muut taisivat laulaa perässä. Sivusta osoitin kameraa laulajaa kohti, hän nyökkäsi myönteisesti.
Ilmapiiri koko porukassa oli ystävällinen ja myönteisesti antoivat minun välillä kuvata. Hiljaa hiiviskelleen häiritsemättä sen enempää ketään, kamera valmis kuvausasennossa.
Tämänkin kuvan arvoisasta Karjalaisesta Karjala-lippis päässä sain kuvata hänen luvalla:
Takarivissä istui ystävällisesti hymyilevä pariskunta. Osoitin kameran heitä kohti ja sain luvan kuvata.
Ahkerasti suorittanut tässä illassa oman osuutensa Hanuristi ansaitsi myös aplodit niin kuin koko porukkakin. Hän mielellään poseerasi kuvaajalle illan lopussa.
Loppulaulu “Suloisessa Suomessamme” laulettiin seisoen Mukana porukassa lauloivat Äiti ja Tytär ja suostuivat mielellään kuvaukseen.
Kesä ilta hämärtyi kun lähdin kotiin. Kuvasin tuon tumman taivaan! Päivä oli hieno ja nyt on ilo palata näihin kuviin ja muistella menneitä hetkiä.
Kiitos kun olit mukana ja oikein hyvää syksyn jatkoa jokaiselle meille!
”Takarivissä istui ystävällisesti hymyilevä pariskunta.”
– Vain tuon miehen (nimikirjaimet IR) olen onnistunut kuvagalleriastasi tunnistamaan. Hän työskenteli pitkään kotikuntani palveluksessa.
Kuvat ovat jo 11 vuoden takaa, joten moni naama lienee tänään erinäköinen?
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin kaikki ovat nyt vanhentuneet. Teki vain mieli käyttää näitä vanhoja kuvia, jos joku löytäisi vaikkapa itsensä yli kymmennen vuoden takaa.
Kiitos kommentista ja mukavaa alkanutta viikkoa!
Ilmoita asiaton viesti