Maailmanpyörämme pyörii vaan, samoin Guggeni- ja vihapuheet, mutta elämä on:)

Tänään, poikkeuksellisen myöhään  meillä oli kesän ensimmäinen kierros veneellä tyynessä ja lämpimän ihanassa  säässä. Kauppatori, Kaivopuisto ja tietysti uuden  maailmapyörän katselua, mutta se  varsinainen kohokohta on aina  vaikuttava ja kaunis Suomenlinnan kanavan läpi ajelu.

  Kotiin tullessani kaivoin ensimmäisenä esiin vanhan runokirjan ranskalaiselta Paul Verlainelta, varsinaiselta  rakkauden runoilijalta, joka oli  dekadentti, hyljätty, mutta myös   juhlittu runoilija 1800-luvun loppupuolelta.  

 Pieni pätkä hänen alla olevasta runostaan sopi nyt hyvin  omaan tunnelmaani,  kun  pehmeiden aaltojen värit, ilo  ja rauha olivat  vielä vahvana mielessäni…

 

"On mennyt talvi, lauhkea valo

maan pinnalta tanssii taivaihin,

ja ilman täyttää suunnaton ilo,

jo keventyy sydän, raskainkin.

 

Kevät vuoden on ollut sielussani,

on palanut vihreä kukkien kuu

ja niinkuin liekki ympäröi  liekin

ihanteeni siitä vain kirkastuu."

 

Luin muutaman säkeistön…iloa ja kauneutta…  Sen jälkeen katsoin tapani mukaan Puheenvuoron ja Vapaavuoron otsikot, eikä niissä juuri iloa, eikä tyytyväisyys paistanut:)   Siitä sainkin taas idean lähettää tänne muutamia kuvia ja pätkän Verlainelta… Josko ilo edes vähän tarttuisi? Toivon niin!

 

 

 

 

 

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu