Venetsia, tuo kanavien, kujien ja Guggenin taidemuseon ihana kaupunki!

Venetsia lepää laguunillaan niin kauniina ja viehkona, että jo kuvien valikointi tähän tuntui ihan ylivoimaiselta suoritukselta. Olisin halunnut ottaa mukaan vielä enemmän  kuvia  ja erityisesti juuri sivukujien ainutlaatuisesta tunnelmasta  joka viehätti minun silmääni erityisesti. 

Viisi päivää Venetsiassa on ihan liian vähän vaikka olemme siellä olleet aikaisemminkin, mutta aina vain yhden päivän retkellä Veronasta tai Gardalta. Nyt halusimme näyttää  lastenlapsillemme jotain oikeasti mieleenpainuvaa ja elää sitä tunnetta heidän kanssaan. Venetsiaahan  halkoo 177 kanavaa, joiden yhteispituus on peräti 44 kilometriä ja näiden yli johtaa 450 siltaa ja jo se  itsestään tekee kaupungista erityisen ihmeellisen lastenkin silmin.

Venetsia on siinäkin mielessä hyvin lapsiystävällinen kun sen liikkuma-ala on suhteellisen pieni ja joka puolella on vettä ja mielenkiintoista nähtävää myöskin lähisaarilla, niin Muranossa kuin Buranossakin.  Niistä kirjoitan vielä oman blogin, koska upeat saaret ovat sen myös ansainneet.

Ensimmäiset kuvat on otettu San Marcon kirkontornista, Campanile, joka alunperin on rakennettu jo 1500-luvun alussa. Se romahti vuonna 1902 ja hallitus päätti rakennuttaa sen täysin entiseen asuunsa ja alkuperäiseen 95 metrin korkeuteen. Normaalina turisti aikoina kesällä sinne on aina ollut toivottoman pitkät jonot, mutta nyt lokakuun puolenvälin jälkeen turismi rauhoittuu kohtuulliseksi… alkaakseen taas joulun tienoilla uudestaan.

Tuntuu aivan uskomattomalle, että Venetsia nykypäivän pahin tulva oli marraskuussa 1966 , jolloin vesi nousi vyötäisten korkeudelle, josta pieni marmorilaatta Campanilen seinässä meitä muistuttaa. Se muistuttaa myös kuinka suuressa vaarassa koko Venetsia on kaikkine taide- ja kulttuuri arvoineen onkaan.

Kehut loppuvat minulta kesken kun pitäisi kuvata Peggy Guggenheimin museon aarteita, joten jätän sen nyt vähiin. Pieni otos kuvistani kertokoon vähän kuinka hieno kokoelma onkaan! Ei sitä turhaan sanota Italian yhdeksi hienoimmista modernin taiteen museoksi.  Hauska Marino Marininin ratsastajapatsas, jonka Peggy sijoitti  Canal Granden puoleiselle terassille.  Muistelmissaan Peggy G kertoo kuinka tuolloin vuonna 1950 tuo estoton patsas herätti pahennusta ja siitin jouduttiinkin  usein ruuvaamaan irti, jotta Canal Granden ohi purjehtinut kirkkoväki ei olisi liikaa kauhistunut.

Itse Peggy Guggenheimin hauta on puutarhan perimmäisessä nurkassa ja samoin hänen "lapsensa" kaikkiaan muistaakseni yli kaksikymmentä koiraa on haudattu hänen viereensä. 

Venetsia ja gondolit kuuluvat olennaisesti yhteen, mutta me tyydyimme katsomaan kuinka ihmiset pääasiassa ottivat itsestään selfieitä, kuten nykyaikaan kuuluu. Käsintehdyllä hienolla gondolilla ajelu maksoi noin 80 euroa, mutta julkisilla vaporetoilla vain seitsämän euroa ja sillä sai ajaa vaikka tunteja yhteen syssyyn:)

Kävelimme paljon pikku kujilla mm. juutalaisten kaupunginosassa,  johon harvoin eksyy turisteja ja saimme istua siltojen portaillakin ihan rauhassa.  Kaiken kaikkiaan suosittelen Venetsiaa myös lapsiperheille. Itse asuimme Lidossa, joka on  noin 15 minutin venematkan päässä Markuksen torilta.  Siellä on 12 kilometriä hienoa hiekkarantaa ja nyt sään suosiessa siellä oli myös  uintikelpoinen tarpeeksi lämmin vesi.  Yksityisasuntoja voi vuokrata tähän aikaan ja vieläpä hyvin edullisesti.. Meilläkin oli seitsämälle hengelle iso asunto rauhallisella ja kauniilla kadulla, josta oli 10 minuutin matka kävellen laivarantaan. Suosittelen. 

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu