Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa

Tulipa taas käytyä viime lauantaina Paikkarin torpassa, jossa on  aina uudestaankin käytynä  oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Meille se on vielä helppoa, kun mökkimme sijaitsee juuri Valkjärven vastarannalla ja minun lempiaiheitani onkin kertoa kuinka pikku-Elias kävi Topeliuksen vanhan sadunkin  mukaan kesäisin  ruuhella kalassa ja istukseli  siellä sileällä kalliolla ja tietysti vastarannalla. Itse olen todennut, ettei  hän niin mukavaa paikkaa voinut muualta  valita, kuin juuri meidän  rantakalliomme, jonka viereen voi helposti myös ruuhensa vetää ilta-auringon vielä paistaessa.

Sammatti on muutenkin oiva kesäinen retkeilykohde. Siellä on kauniin luonnon keskellä Paikkarin torpan lisäksi, Lohilammen museo ja  upean  vanhan  kirkon ohella myöskin Eliaksen hauta, jotka kaikki ovat aina käymisen väärttejä.

Nuorison saa myös helposti mukaansa,  kun kertoo vanhan Turun tien varrella olevasta hullun hauskasta "Kasvihuoneilmiöstä" joka on suuri kauppa täynnä ihmeellisiä esineitä, kirjoja, huonekaluja, koruja ja vanhoja muiden maiden sotilasasusteita ym. Itse olen ostanut sieltä Sveitsin alppijääkäreiden monitaskuisen takin, joka käy melkein isosta käsilaukusta, kun taskuja on joka lähtöön. Samoin olen ostanut sieltä ruotsin armeijan käsipyyhkeitä ym. hauskaa:) Meidän vieraamme ovat siellä aina viihtyneet hyvin, puhumattakaan näistä pienistä lapsenlapsista, jotka haluavat käydä siellä monta kertaa kesässä.

Pieni historian oppitunti menee aina  siinä samassa ja ristiriita kahden  täysin eri aikakauden ja kulttuurin vastakohtaisuus antaa syvyyttä molemmille puolille.  Paikkarin torppa huokuu köyhyyttä ja kun vielä tietää kuinka kovaa elämä oli tuolloin myöskin Lönnrotin perheelle, jonka seitsämän lasta joutuivat aika ajoin jopa kerjuulle Tammelaa ja Turun seutua myöten. Ujolle Eliakselle kerjuuretket olivat kuulemma erityisen vaikeita.

1800-luvun alkupuolella harva suomalainen oli kuullut mitään Sammatin pitäjästä ja sen asukkaista. Paikka oli syrjäinen ja vain muutaman sadan asukkaan asuttama köyhä paikkakunta Lohjanjärven luoteispuolella. Seutu oli ollut asuttua jo kivikaudella ja Lohjan kirkon rakentaminen kosketti myös sammattilaisia, koska vanhin tieto Sammatista on vuodelta 1406. Yhtä tuntemattomia olivat  monet muutkin Suomen paikkakunnat. Suomen kieli ja suomenkielinen kirjallisuus oli niin vähäistä, etteivät tiedot päässeet leviämään tätäkään kautta kansan keskuuteen. Suomenkielellä annettiin opetusta vain  kylänluvuissa ja rippikoulussa, koska muita oppikirjoja ei ollut. Aapinen ja ja katekismus olivatkin ainoita kirjallisia tietolähteitä suomenkielisille kansalle.

Kaikki muuttui vähitellen ja nykyinen "hohde" Sammatin yllä johtuu vain vuodesta 1802, jolloin syntyi Sammatin suuri poika Elias Lönnrot. Kolme päivää myöhemmin huhtikuussa naapuritorpan Pokan emäntä lähti viemään poikaa ristittäväksi Härjänvatsan kylään. Lunta pyrytti ja poika itki koko matkan. Perillä Pokan emäntä ei muistanutkaan suunniteltua nimeä, ja ´niin pastori ehdotti raamatullista Eliasta, joka sopikin meidän suurelle pojallemme paremmin kuin vanhempien toivomat nimet. Äiti toivoi nimeksi Tuisku-Jaakko ja isän mielestä paras olisi ollut Hulikka.  Eipä kuullosta nämä nimet niin hyvältä kuin tuo annettu Elias, vaikka arkikielessä se muuttuikin vain Elkaksi.

Elias Lönnrotin vaikeat opiskeluvuodet köyhänä ja nälkäisenä ovat lähes kaikkien tiedossa ja Tammisaaren aikaankin  liittyy liikuttava kertomus vuodelta 1814, jolloin riutunut Elias säästelee viimeistä leipäänsä loputtoman pitkään: "Jos mä sen alan, niin se loppuu."

Kukaan ei jaksa lukea tätä blogiani tämän pitempään, joten totean vain yhtenä kesä-sammattilaisena, että kun lukee esimerkiksi siitä, että Kalevala ilmestyi 1845 myös ranskaksi, niin halajaa yhä uudestaan käydä Eliaksen syntymäkodissa aistimassa tunnelmaa ja sitä paikkaa, josta kumpusi tämä suurteos myös muualle maailmaa saaden kiitosta kaikkialta…

 Käännöstä kommentoitiin Helsingfors Tidningarissa: "Ikinä ei vanha Väinämöinen olisi uneksinut jonakin kauniina päivänä olevansa kauniiden pariisittarien toalettipöydällä, marokiinikansissa tuoksuen eau de Portugalia."

 

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu