Niki de Saint Phalle loi elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta…

Niki de Saint Phalle: "meillä on Black Power, joten miksi ei myös Nana Power? Se on suoraan sanottuna ainoa vaihtoehto. Kommunismi ja kapitalismi ovat epäonnistuneet. Mielestäni on tullut uuden, matriarkaalisen yhteiskunnan aika.  – Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? Georg Sand? Jeanne d `Arc? Drag – Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää ja suurta".

Jo nämä hänen ajatuksensa tuovat esiin erikoisen naisen ja taiteilijan, leikkisän, kapinallisen, draaman kuningattaren,  ja myöskin oman aikansa rohkean feministin.  Näyttely ei jätä ketään kylmäksi, se vangitsee väreillään ja muodoillaan jokaisen katsojan – näin ainakin itse luulen. Näyttely  tulee suoraan Tanskan Arkenin ja Pariisin kautta. Näyttelyn näki Pariisissa "2014 – 2015 jopa 700 000 ihmistä. Meillä näyttely kuuluu yhtenä osana Helsingin juhlaviikkoja ja minusta se onkin yksi suurin helmi juhlaviikoilla.

Sain Phalle kuvaa naisia erilaisissa rooleissa, niin synnyttävinä, kuin iloisesti yhdessä tanssivana joukkona. Vaikuttava on myöskin hänen isästään tekemä krusifiksi, jota ei ole edes yritetty tehdä  kauniiksi. Muistelmissaan vuonna 1994 hän paljasti siihen syynkin. Isä oli käyttänyt häntä hyväksi lapsena.

Saint Palle syntyi  Pariisissa 1930. Äiti oli amerikkalainen, isä ranskalainen aristokraatti.  Saint Phalle sai hermoromahduksen Nizzassa vuonna 1953 ja joutui sairaalaan. Samana vuonna hän myöskin aloitti maalaamisen. Hän tutustui toiseen  sveitsiläiseen mieheensä 1956 ja erosi jo 1960.  samalla hän jättää lapsensa, koska ei sopeudu perhe-elämään.  Mielenterveysongelmat raastavat häntä myöhemminkin ja isän pahat teot lienevät piilevän jatkuvasti taustalla. 

Kansainvälisen läpimurron hän tekee 1961 omaperäisellä tyylillään, jossa  hän ampuu teoksiaan värikuulilla… "Ammun kaikkia miehiä, pieniä miehiä, pitkiä miehiä, lihavia miehiä, veljeäni, yhteiskuntaa, kirkkoa, luostarikoulua, perhettäni ja itseäni… Ammuin, koska se saa minut tuntemaan itseni mahtavaksi. Ammuin, koska olin lumoutunut maalauksen vuotamiseen ja kuoleman katseluun… Olen tappanut maalauksen. Se syntyy uudelleen. Sota ilman uhreja."

Nuorempana itsensä mallinakin elättänyt Sain Phalle ei peitellyt naiseuttaan, vaikka varmasti tuolloin hänen feminisminsä näyttäytyi varsin rohkeana. Ranskassa feminismi alkoi vasta 70-luvulla, joten voidaan ansaitusti sanoa Saint Phallen olleen siinäkin edelläkävijä. Kuuluisia Nanojaan hän alkoi luoda 1965, kun hän inspiroitui raskaana olevasta ystävästään. 

Itse löysin tämän taiteilijan ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla, kun näin Stockmannilla hänen muotoilemansa hajuvesipullon korkin. Siinä kaksi värikästä käärmettä ovat kietoutuneet toistensa ympärille. Ihastuin muotoon ja käärmeiden väriin.  Kuvasin pullon tuonne kuvasarjani loppuun. Tuoksu on kiehtovan voimakas, mutta ei liian makea eikä päällekäyvä. Se muistuttaa Saint Phallea, kiehtovaa persoonaa, joka otti teoksiinsa mukaan iloa, värejä, pääkalloja,  käärmeitä ja hämähäkkejä…siis koko universumin kaikissa muodoissaan.

Toisen kerran törmäsin häne teoksiinsa vasta vuosia myöhemmin, kun  ajoimme mieheni kanssa autolla Bernistä kohti Montreuta ja siinä välillä osuimme pieneen kaupunkiin Fribourgiin,  jonka maantien varrella näin museon pihassa tutut hahmot nuo ihanat  pulleat naiset, joiden pinnalla välkkyi kimmeltäviä peilejä.

Pysähdys kannatti, sillä silloin rakastuin näihin Saint Phallen persoonalliseen, mutta välillä hyvinkin hassuihin hahmoihin ja jäljittelemättömään tyyliin, jota vastaavaa saa hakea. –  Siis. Suosittelen teille kaikille käyntiä Helsingin Taidehallissa:) Ette ainakaan pety.

 

 

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu