Bibliophilos, ja suomalaisen kirjakeräilyn perustan luonut E.J.Ellilä

Bibliophiloksen ensimmäisenä päätoimittajana vaikutti Eino Juhani Ellilä, jonka muistoa bibliofiilien keskuudessa on aina vaalittu ja arvostettu suomalaisen kirjankeräilyn kummisetänä, vaikka hän olikin merkittävämpi kirjoittajana kuin keräilijänä.  Ellilän koulutus oli melkoisen vähäinen: kolme vuotta kansakoulua, vuosi kansanopistoa.

Isänsä harmiksi hänestä ei ollut "oikeaan työhön" eli sysmäläiseksi maanviljelijäksi vaan lukuharrastus vei hänet täysin mukanaan.  Ellilä  perusti kirjanystävien harrastuspiirin 1932 ja julkaisi Nuoressa Voimassa artikkeleitä keräilyharrastuksestaan. Vuonna 1942 perustetun kirjanystävien lehden Bibliophilosta hän päätoimitti ensimmäiset 12 vuotta.  

Nyt 75-vuotias lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja nykyinen päätoimittaja on  vuoden alusta ollut Riku Jokinen. Tänä juhlavuotena toivotaan lukijoiden jättävän toimitukselle tärkeimpiä muistojaan ja kokemuksiaan lehdestä.  Itse liityin jäseneksi Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä 26.-27.6.1992. Silloin oli myöskin kulunut tasan 100 vuotta Ellilän syntymästä. 

Kuinka ollakaan, silloin itse suorastaan rakastuin Ellilän kirjoihin ja niistä erityisesti kirjoihin kirjoista. Hän onkin  niistä kirjoittanut mm. nämä teokset:

Elävä kirjain. 1947, Kirja on kohtaloni. 1948, Oma kirjastoni. 1949, Kirjojen taika. 1952, Lukijan persoonallinen suhde kirjaan.!956, Kirjan vuosisata.1959, Mikä on kirja. 1962. 

Ellilän varsinainen leipätyö oli kolmen vuosikymmenen ajan  WSOY:n palveluksessa kustannusvirkailijana.  Ellilä omassa kirjastossa oli enimmillään 32 000 painatetta. Nykyään  Ellilän kirjasto on jaettu kolmeen paikkaan: Helsingin  yliopiston kirjastoon, Lahden maakuntakirjastoon ja Yhdysvaltoihin Harvardin yliopiston kirjastoon. 

Yhdysvaltoihin lahjotettujen kirjojen yhtenä "yhdysmiehenä" toimi  silloin Polilla opiskellut vanhempi veljeni, joka siinä tehtävässään kävi myöskin Ellilän kotona Porvoossa.  Koko talo oli täynnä kirjoja, portailla,  portaiden alla, ja niitä riitti joka paikkaan, missä oli nähtävästi ollut tyhjää tilaa. Kunpa vain silloin 1960-luvulla olisi ollut nämä siunatut kännykkäkamerat jo olemassa! 

Ellilä palveli keräilijöitä myös salanimiluetteloin ja monin  bibliografioin. Exlibriskirjallisuuden klassikkoja ovat "Suomalaisia kirjanomistajanmerkkejä (1938) ja "Tämä on minun exlibrikseni" (1949).  Kirjastoneuvoksen arvon 1953 saanut Ellilä kirjoitti myöskin  "Mietelmiä kirjoista ja lukemisesta" sisältävän "Sanainen arkku", joka ilmestyi jo 1936. Suppea "Kirjanystävien aapinen" (1942) ei saanut jatkoa, vaikka hän suunnitteli pitkään kirjoittavansa vielä "Bibliofiilin käsikirjan". 

"Kirjojen taika" kertoo monia erikoisiakin  tapauksia kirjoista ja niiden harvinaisista painoksista. Esimerkiksi kirja voi olla "harvinainen", jota on olemassa vain yksi kappale:

Kun Italian diktaattori Benito Mussolini v.1943 täytti 60 vuotta, lahjoitti Adolf Hitler päivän sankarille Friedrich Nietzschen kootut teokset, joita oli tätä varten painettu vain yksi ainoa kappale. Kysymyksessä on kallis, kustannustoimen historiassa ainutlaatuinen tapaus, sillä Nietzschen kootuissa teoksissa on parikymmentä osaa.  Kasku kertookin Nietzschen sanoneen aikoinaan, että hän on tyytyväinen saadessaan edes yhden ainoan ymmärtävän lukijan; lieneekö ennustanut Mussolinia!  

Tämä armoitettu kirjojen rakastaja E.J.Ellilä ja keräilijä sai myöskin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin muiden lukuisten kunniaosoitustensa lisäksi. Rikas, kirjoille omistettu elämä päättyi 1983.  Kuinkahan monta kirjojen keräilijää hänkin ehti elämänsä aikana innostaa yhä enemmän  kirjojen pariin.  Toivonkin hartaasti, että nykypolvi ei koskaan unohtaisi kirjojen taikaa.

 

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu