Matti Pohto, Suomenkielisen kirjallisuuden pelastaja.

Matti Pohto on varsinainen harvinaisuus Suomen kulttuurihistoriassa.  Harvoin  lähes  kaikesta osattomaksi jäänyt kansanmies on jäänyt historiaan miehenä, joka pelasti suomenkielisen kirjallisuuden  varhaisimmat teokset talteen lukuisilla keruumatkoillaan ympäri Suomea.  Matti Pohdon edellytykset ja hänen suorittamansa suuriarvoinen kulttuurityö on kaukana tavanomaisesta ihmisen elosta siihen maailman aikaan. Hän lähti kotoaan apostolien tavoin ilman kukkaroa ja kahta vaatekertaa ja aloitti tyhjin käsin työnsä Suomen kansalliskirjaston suurempien aukkojen täydentämiseksi. Siitä Suomi kiittää ja kumartaa – ainakin pitäisi.

Turun suuressa tulipalossa v. 1827 paljon muun arvokkaan ohella tuhoutui myös Henrik Gabriel Porthanin suuri luomus, akatemian kirjasto, tuntui sen menetys lähinnä kotimaisen kirjallisuuden kohdalta muuta tuhoa raskaammalta. Monet ainutlaatuiset harvinaisuudet Pälkäneen puuaapisesta lähtien menivät tuhkana ilmaan.  Oli arvaamattoman suuri vahinko, kun tulipalo oli hävittänyt köyhän maan kansalliskirjaston. Siinä meni kerralla kansakuntamme henkisen omaisuuden aarteisto ja sivistyksellinen säästö. 

Matin kotiolot olivat lapsuudesta alkaen huonot. Isä juopotteli, perhe köyhtyi ja lapset joutuivat varsin aikaisin huolehtimaan itsestään ja sen hän toteuttikin reippaasti lähtemällä kerjuulle. Onneksi hänellä oli jo kulkurin vaistot aikaisin veressään, sillä jo viisivuotiaana hän karkasi kotoaan ensimmäisen kerran. Se vaisto takasi myös sen, että hän jaksoi kiertää Suomea lähes koko elämänsä ostaen  taloista kirjoja ja kunnostaen niitä tuhoutumasta.

"Matin lukutaito oli sen aikaista mittapuuta käyttäen kiitettävä, sillä hän taisi katekismuksen ja raamatunhistorian kappaleet sekä virrenvärssyt, mitä lukusilla vaadittiin.  Onkin kiistelty, että ymmärsikö hän lukemaansa, sillä tiedot käyvät pahasti ristiin.  Matti Pohdon elämänkerran kirjoittanut A.H. Virkkunen on sitä mieltä, että Matti luki kaikki hankkimansa kirjat, kun sen sijaan Pohdon aikalainen, kirjastonhoitaja S.G. Elmgren on sitä mieltä, että Matti vähät välitti kirjojen sisällyksestä, mutta sen sijaan hyvin perusteellisesti tutki jokaisen kirjan ulkoasun ja kaiken mitä siihen kuului. Vain  ammatinvalinnassa on viittaus elämänkutsumukseen, sillä onhan kirjansidonnalla sukulaisuussuhde kirjankeräilyyn" – kirjoittaa E.J.Ellilä kirjassaan "Kirjojen taika".

  Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että yksinkertainen kansanmies pystyy tieteellisellä pätevyydellään avustamaan yliopiston kirjaston johtajaa, joka oli saanut tehtäväänsä mitä pätevimmän koulutuksen.  Matti kasvoi tehtävänsä mukana, joten voidaan kai mekin  Ellilän sanoin  ja mahtipontisesti kuvata Matti Pohtoa jopa  "Jumalan valitsemaksi  Suomen ensimmäisen kansalliskirjaston täydentäjäksi." 

Matti Pohdon lailla oli toinenkin kansan mies, joka oli innostunut kirjojen keräilystä. Emmanuel Kanajärvi, joka oli oppinut lukemaan  äitinsä opastuksella, ja kirjoittamaan hän oppi omin päin. Pohto oli tutustunut Kanajärveen joskus v:n 1850 paikkeilla ja heistä näytti tulleen hyvät ystävät, joka oli helppo ymmärtää, kun molemmilla oli näinkin harvinaislaatuinen harrastus siihen aikaan.

Kanajärvi koetti hankkia itselleen kirjoja tyydyttääkseen suurta lukuhaluaan, toisin kuin Matti Pohto, jolle muutkin arvot olivat kirjoissa tärkeitä…  Pohto  myös asui  usein Kalvolassa Kanajärven ullakolla matkojensa lomassa ja alkoi myös vähitellen siirtää kirjojaan Kanajärven taloon.  Kanajärven  kirjavarastosta ostettiin v. 1900 n. 650 nidosta Helsingin Yliopiston kirjastoon, joista osa oli myös Pohdon keräämiä ja kunnnostamia teoksia.

Kuka onkaan näin sanonut? "On tietysti ero bibliomaanin ja bibliofiilin välillä: Bibliofiili omistaa kirjoja, kirjat omistavat bibliomaanin".  Raja tosin on kovin liukuva käsite.

Kolmas suuri bibliofiili Suomessa oli  E.J.Ellilä, jonka kirjastosta on siirretty  noin 17 000 teosta Helsingin Yliopiston kirjastoon sekä 7000 kirjaa Harvardin yliopiston kirjastoon Yhdysvaltoihin.  Kirjojen määrät ovat tietysti  eri luokkaa kuin  1800-luvun puolivälissä.  Kielilakihan jo kielsi lähes kaikkien muiden kuin uskonnollisten suomenkielisten kirjojen painatuksen. Ellilän kotikirjasto Porvoossa käsittikin vuonna 1946 noin 7000 teosta ja vuosia myöhemmin siihen kuului jo 32 000 nidettä. 

Matti Pohdon tänä yhtenä merkkivuonna (4.9.2017) on jopa ehdotettu yleiseksi  liputuspäiväksi  ja kun eilen kuuntelin ehdotuksia jopa elokuvankin tekemisestä Matti Pohdosta, niin kannatan sitä myöskin omasta puolestani lämpimästi. Jännittäviä käänteitä ei siitä tulisi puuttumaan ja hänen kuolemansakin oli traaginen. Se loppu pikaistuksissa tehtyyn kirveeniskuun ja Matti Pohdon arvokas työ loppui liian aikaisin kesken.

Veikko Huusko kirjoitti Matti Pohdosta blogin kaksi vuotta sitten 4.9. 2015, josta voi lukea  paljon lisää linkkejä, jos asia enemmän lukijoita  kiinnostaa. Minä kyllä sitä blogia lämpimästi suosittelen.

 

zzz333

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään. Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu