Kaija, joulumuorin mietteitä sieltä täältä… ja erityisesti sieltä….
Ensinäkin toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa, onnea ja koronavapaata ensi vuotta 2021. Tämä toivotus tuli nyt vähän ennenaikaisesti, mutta kai sekin sopii?
Ihan yhtä hyvin kuin Ari Alsion hieno runokin meistä uudesta jouluparista.
Just, sainhan sen taas kerran sanottua ja Arille myöskin lämpimät kiitokset:)
”Jorma ja Kaija yhteen soppii,
perinne kestää kun sen oppii,
joulumuori ja jouluvaari,
pitkä on perinteen elämänkaari,
sehän aloitettiin jenkan tahtiin,
ja nyt se kunnia ulottui jo Ylen mahtiin.
Paljon hyvää mieltä teille molemmille”.
(Kuva Jorman ja minun kuvaannollisesta rekiajelustamme:) Kah, kun kuvissa ei tarvitse pelätä koronaakaan.
Nyt pieni näyte Helsinkiläisten asunto-ongelmasta, jonka tekstin nappasin vanhan Suomen Kuvalehden kirjoituksesta Hovirouvan kynästä.
Teidän tehtävänne on arvuutella joutessanne miltä vuodelta tämä on. Kuten tiedätte jo varmaankin, niin tapanani on lukea kirjojen lukemisen välissä vanhoja lehtiä, jotta saan vertailunpohjaa nykyiseen elämänmenoon. Tämä kirjoitus kyllä hätkähdytti:
”Haluan hyttysenininälläni yhtyä siihen valitusvirteen, jota helsinkiläisen asuntokurjuuden kovaosaiset kärsijät, pienpalkkaiset virkamiesperheet ja uuden kodin perustajat veisaavat, missä heitä vain parikin yhteen osuu.
Että asiat vuodesta toiseen saavat jatkua samaa menoa valituksista huolimatta, lähentelee jo suorastaan skandaalia. Kaupungin uudet osat, Munkkiniemi ja Lauttasaaret jne. rakennetaan täyteen samanlaisia epätoivoisen pieniä tulitikkulaatikko-asuntoja, joihin vaivoin sopivat vuokralaiset itse, mutta joissa ei ole tilaa lapsille eikä kunnon huonekaluillekaan.
Useimmissa niissä on tarjona monesti mainittuja ja manattuja ylellisyysluontaisia etuja, ja rakentajat vakuuttavat yleisön juuri näitä vaativan. Huoneistoissa on jonkinmoisina korvikkeina ruostumattomalla teräksellä päällystetyt astiain pesupöydät, hissi ja upeat kylpyhuoneet, kun heille ei myönnetä sitä, mikä olisi tärkeintä: tilaa.
Se, jolla on ansaitsematon onni ja autuus asua hieman väljemmin, tuntee suorastaan palavaa myötätuntoa niitä sivistyneitä perheitä kohtaan, joiden on maksettava huppukorkea vuokra muutaman kymmenen neliömetrin tilasta. Sellaisessa asunnossa saattaa 4–5 henkisellä joukolla olla sekä olo, ruoka – että makuuhuone, mutta nukkekokoa.
Ei ole kumma, että lapsukainen, joka semmoisesta pienasunnosta pääsee vanhanaikaiseen väljempään kotiin käymään, ei tiedä sen hauskempaa leikkiä kuin juosta huoneesta toiseen tai suuren ruokapöydän ympäri. Eikä se ole kumma, että niin monen lapsen vanhemmatkin tällaisessa asunnossa menettävät elämänhalunsa ja -onnensa. Eikä ole ihme sekään, että nuori pari ei tahdo lasta tällaiseen ahtauteen. Eihän lapsen vuoteelle ole siellä tilaa, eikä leikkipaikkaa.
Ihan käy mieli vakavaksi, kun ajattelee, kuinka moniksi vuosikymmeniksi helsinkiläispoloiset ovat tuomitut tyytymään näihin asuntomahdollisuuksiin, kuinka avuttomina, nöyrinä heidän on elettävä rakentajain ja rakennuttajain armoilla.”
Olen tätä vuodatusta vähän vain lyhentänyt, mutta eiköhän tästä jo saa hyvän kuvan kuinka vaikeaa tuolloin olikaan? 🙂 Tässä on myös hyvä selitys aikuisten- ja lasten masentuneisuudelle, puhumattakaan nykyisestä isosta ongelmasta eli lasten vähäisestä syntyvyydestä.
Nyt toivoisin kaikkien joutilaiden ehtivän vastaamaan, milloin meillä Suomessa oli näin super vaikea aika.
”… ruostumattomalla teräksellä päällystetyt astiain pesupöydät…”
– Tuon perusteella rohkenen ajoittaa kirjoituksen 1950-luvun alkuvuosiin. Linkissä erillinen luku ”Astianpesu”, jonka mukaan 1940-luvulla käytettiin vielä sinkittyjä pesupöytiä.
Lauttasaari liitettiin Helsinkiin v. 1946, joten muutamaa vuotta myöhemmin se on hyvinkin edustanut uutta kaupunginosaa.
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/hyva-tavaton-ruoka-ja-tapakulttuuri/nykypaiva-rakentuu-historian-paalle/keittion-koneellistuminen-1900-luvulla
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vastauksestasi Tuomo, mutta en vielä paljasta oikeaa vuotta, jos näitä arvauksia saisin ilokseni enemmänkin katsella. 😁 Täytyy myöntää, että itse olisin mennyt ihan metsään…
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennan vielä, koska ”alkuvuodet” on epämääräinen käsite. Juttu on talvelta v. 1951. (Luulen että olet tarkoituksella selannut lehtiä tasavuosikymmenien takaa.)
Ilmoita asiaton viesti
En osta tarkoituksella mitään vuotta erityisesti, vaan ostan kyllä kaikki vanhat Suomen Kuvalehdet mitä vain näen ennen vuotta 1970. Alkaa jo olla vaikeuksia muistaa mitä minulla jo on, mutta näkömuistini onneksi pelaa vielä aika hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Ans kattoo kuinka metsään menin, mutta olen joskus kuullut että sodan jälkeen haettiin ruostumattomia tiskipöydänlevyjä Ruotsista kun täällä ei vielä ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Ei näytä tämä arvuutteluleikki vetävän arvoisia vapaavuorolaisia ja minä kun luulin tästä saavani myöhemmin hyvän alustuksen ja keskustelun aiheen. Nykypäivän ongelmat kontra mitä oli ennen? Pyörittelemme samoja asioita edelleen… vaikka välissä on…?
Ilmoita asiaton viesti
Minä vasta tulin tänne kuulolle muori hyvä,
mutta hukassa taitaa olla tiedon jyvä.
Mutta kerronpa sitten yhden jutun,
löysin minä myös vanhan lehden tutun,
Suomen Kuvalehti sekin oli,
siinä oli kuva Lauttasaaresta,
jossa siihen aikaan vielä,
laitumella käyskenteli lehmät.
Vuotta en enää muista,
kuva jäi elävästi mieleen.
Veikkaan vuotta 1953 tähän,
sillä silloin oli elämä vähän,
sodan jälkeen vinksin vonksin.
Ilmoita asiaton viesti
Tykkäys poistettu, mutta vilkaisin netistä että Lauttasaaressa oli rakennusbuumi 1950 ja 1960 -luvuilla, arvaan 1948 jos pitää arvata vuoden tarkkuudella:)
Ilmoita asiaton viesti
Olette te kaikki ihania, kun vanhan muorin kanssa viitsitte leikkiä, vaikka metsään menee koko ajan❤️
Ilmoita asiaton viesti
Muutin vuosilukua, eisevväliä jos meni vielä enemmän pieleen:)
Ilmoita asiaton viesti
Meni kyllä parempaan suuntaan.😉
Ilmoita asiaton viesti
1945
Ilmoita asiaton viesti
V. 1957.
Ilmoita asiaton viesti
Risto jos Seija meni vuodesta 1952 vuoteen 1948, niin Kaija kehui hänen menneen parempaan suuntaan, eli revitään siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suureksi ihmeekseni itsellenikin, niin tämä Suomen Kuvalehden numero 33 oli vuodelta 1939. Elokuun numero, jonka kannessa oli vielä kuva Sotamarsalkka Mannerheimistä ja hänen molemmilla puolillaan olivat kenraalit Österman, Oesch ja Öhquist ratsujen selässä istuen, ja osallistuessaan suurten sotaharjoitusten päätyttyä yhteiseen kenttäjumalanpalvelukseen.
SE minua tässä asuntojen pienuus valituksessa ihmetyttikin, kun oli näin vakavan sodan uhan alla aihetta kirjoitella kuitenkin varsin pienestä ja turhasta asiasta. Vai oliko se vain kirjoitettu ihmisten rauhoittamiseksi, ettei tässä mitään hätää vielä ole? Mietitään vaan asuntojen pienuutta ja rakentajien onnettomia tulitikkulaatikkokoteja.
Jo syksyllä Etelä-Suomen kaupungeista pakeni kymmeniä tuhansia ihmisiä maaseudulle ja jopa yksinomaan Helsingistä toistasataa tuhatta. Puhuttiin yleisesti vakavasta tilanteesta ja siihen varautumisesta.
Niitä, jotka jäivät kaupunkeihin, kehotettiin hankkimaan kaasunaamareita ja harjoittelemaan niiden käyttöä. Ostamaan pimennysverhoja, taskulamppuja, lääkkeitä, kynttilöitä ja elintarvikkeita. Samaan aikaan myöskin Helsingissä kaivettiin suojahautoja puistoihin ja suojattiin julkisia rakennuksia hiekkasäkeillä. Lokakuussa työt oli kutakuinkin tehdyt ja jo marraskuun lopussa ensimmäiset pommikoneet aloittivat hyökkäyksensä Helsingin keskustaan 81 -vuotta sitten. Varautuminen ei siis ollut turhaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kappas vaan. Ne astiain pesupöydät veivät hakoteille, mutta taisi olla vain jonkinlainen teräslevy:
”Muutamia vuosikymmeniä sitten oli pesupöytä keittiön ainoa kaappikaluste. Se täytti suurinpiirtein samat
tehtävät kuin nykyinenkin pesupöytämme, minkä lisäksi siinä tarpeen vaatiessa suoritettiin myös ruuanvalmistustyöt.” (Stenlund 1952, 34.) ”Toistaiseksi paras tunnettu astiainpesupöydän päällyste on ruostumaton
teräslevy.” Mertaoja-Nylund ja Ervanne totesivat lisäksi, että vielä vuonna 1952 ei ollut standardoituja astianpesupöytiä, mutta Suomen Arkkitehtiliiton standardisoimislaitos ja Työtehoseura yhdessä valmistajien
kanssa kehittivät mitoitukseltaan standardikokoisia pesupöytiä. Jo tuolloin teräslevyyn valmistettiin tehtaalla reunojen ylösnostot sekä kaatoallas ja yksi tai kaksi pesuallasta.
http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286612.pdf
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Sirpa myöskin linkistä. Kyllä sitä aina oppii jotain uutta kun tänne tulee. Aina löytyy teitä viisaita, joilla uteliaisuus ottaa selville asioista tarkemmin on jo verissä.
Kun ajattelee kuinka myöhään vasta meillekin tuli näitä nyt asiaan kuuluvia keittiökalusteita. Sitä voisi nuorisokin tänään ihmetellä. Jääkaappikin oli vasta 60-luvulla yleisempi kaupungeissa, kun maalla vielä juostiin kellarissa hakemassa maidot ja muut kylmää vaativat ruokatarvikkeet. Paremmissakin kesämökeissä oli maitokannut upotettu kaivoon narun päähän roikkumaan. Voi, niitä aikoja entisiä.
Tuo pienien asuntojen rakentaminen on meillä nykyään taas vallalla, ainakin pääkaupunkiseudulla. Tässä välillä niitä ei edes rakennettu, kun vallalla oli juuri tuo sama käsitys kuin Suomen Kuvalehden ”Hovirouvalla” , että ihmiset haluavat isompia asuntoja. Onneksi tänään järki on voittanut ja nyt rakennetaan niitä mihin ihmisillä on ylipäätään myös varaa. Ei se sitä ongelmaa silti poista, että asuminen vie ihmiset lähes perikatoon…
Jännä oli kuitenkin ajatella, että ennen toista maailmansotaa oli tämäkin ongelma sama kuin tänäänkin. Siis tosiaankin 81-vuotta sitten! Ei olla siinä mielessä menty ainakaan tässä asiassa yhtään eteenpäin.
Nyt meillä ei ole onneksi maailmansota tulossa, mutta meillä on sota koronaa vastaan, joka näyttää olevan sitkeämpi kuin kukaan osasi edes aavistaa. Itse varaudun siihen, että ehkä loppukesästä voidaan niitä suurempia juhliakin järjestää ilman maskeja. Kuka nyt silloin onkaan vielä hengissä. Tuo rintakehän kuva blogini alussa kuvaa juuri toivetta, että kohta jokaisen meidän sisuksissa kasvaa vain näitä ”hyvän mielen kukkia” koronaviruksen sijaan:)
Ilmoita asiaton viesti
Sirpa who?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Ari muistutuksesta. Tarkoitin tietysti Seija! 🧡Mikä möhläys minulta!
Ilmoita asiaton viesti
Olipa vanha teksti! Kirjoituksessa oli siis useita epätarkkuuksia tai suoranaisia asiavirheitä, mutta sitähän se mediatyö on ilmeisesti aina ollut.
Tehtävä oli hyvä esimerkki siitä, että googlettelu ei tarjoa oikeaa vastausta kaikkeen.
Antinpäivästä alkaen lienee vuoden 1939 helsinkiläisillä ollut muutakin mietittävää kuin asuntojen ahtaus…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Tuomo. Sinä se osaat tarttua kaikkeen/kaikkiin niin oivaltavasti ja tarkasti.
Juu, sitä minäkin ihmettelin kuinka ilmeinen ristiriita oli todellisuuden kauheuden (maailmansodan uhka) ja Hovirouvan kirjoituksen välillä?
Ilmoita asiaton viesti
”Sinä se osaat tarttua kaikkeen/kaikkiin niin oivaltavasti ja tarkasti.”
– Ööö… äää… yyy… imartelevaa, mutta samalla pasmojani sekoittavaa… on niiiiin vaikeata ottaa kehuja vastaan!
”… ihmettelin kuinka ilmeinen ristiriita oli…”
– Ehkä rivikansalaisella ei silloin(kaan) ollut silmää tai ymmärrystä katsoa ns. isoa kuvaa? Taviksen elämä ja herrojen metkut; kaksi eri todellisuutta. Ja jos asunto OLI ahdas, se myös TUNTUI ahtaalta, tapahtuipa kansainvälisessä politiikassa mitä tahansa!
Ilmoita asiaton viesti
Oletko länssuomesta kotoisin? Silloin kehut aina hämmentää. Sen olen itsekin huomannut.😓
Ilmoita asiaton viesti