Minun rintasyöpämatkani ensimmäinen viikko alkaa…

Syöpäsäätiön Roosa Nauha on tuonut näkyvästi esille tämän naisten yleisimmän syövän. Roosa Nauha – kampanjoilla halutaan myöskin kannustaa naisia tutkimaan rintojaan, menemään mammografiaan sekä puhumaan syövästä. Ajoissa löydetty syöpä vähentää kuolemia ja sen uusiutumista. Rintasyövän parantumisprosentit ovat kuitenkin meillä yli 90-prosentin luokkaa. Kansainvälisestikin katsottuna huippuluokkaa. Voimme olla siitäkin siis tyytyväisiä suomalaisia.

Toimittaja Marja Aarnipuron kirjassa todetaan kuitenkin se vaara, että syövästä annetaan liian ruusuinen kuva. Rintasyövästä on vaarassa tulla vain kevytsyöpä, vaikka siihen kuolee 800 naista vuodessa. Syöpärekisterin mukaan vuonna 2015 rintasyöpään sairastui 5 161 naista. Miesten yleisimpään syöpään eli eturauhassyöpään sairastui 4 855 miestä, ja siihen kuoli 921 miestä.

Aarnipuron kirja Rintasyöpämatka on jo hänen kolmas omakohtainen tietokirja rintasyövästä. Kirjassa käydään läpi koko hoitopolku syöpäkasvaimen löytymisestä siihen saakka, kun koko hoitokokemus – kahdeksan vuotta myöhemmin – alkaa olla epätodellinen muisto vain.

Palautuminen normaaliin elämään kestää yllättävän kauan, sillä kuten hän sanoo syövällä on pitkä häntä. Kirjassa on runsaasti lääketieteellistä faktaa niin hoidoista, kuin hänen omista tuntemuksistaankin. Ajantasaiset tieto-osuudet on lukenut ja kommentoinut ylilääkäri Johanna Mattson. Kirja ilmestyi 2019.

Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, jotka haluavat enemmän henkilökohtaista tietoa ja tunnetta, mitä koko tähän rintasyöpämatkaan voi sisältyä. Moni pääsee toki paljon helpommallakin, jos selviää rintaa säästävällä leikkauksella, siksi tiedotus ja omakohtainen rintojen tarkastukset ovat tärkeitä. Yritän tehdä sitä nyt myöskin tässä omalta osaltani.

Ennen joulua tunsin illalla kuinka vasenta rintaani näppi ja sen läpi tuntui menevän sähköiskuja tasaisin välein. Se herätti minutkin pitkästä aikaa tutkimaan rintojani. Jo ensi kosketuksella tunsin heti ylimääräisen kiinteän kohdan rintani sivussa. Arvioin ”munan” olevan noin runsaan kahden sentin kokoinen. Tilasin heti Terveystalosta ajan mammografiaan ja siellähän se selvisi välittömästi ja viimeistään lääkärin tekemän ultran jälkeen asia oli selvä. Puudutuksen jälkeen hän otti vielä ruiskulla muutaman näyteputkilon verran kasvaimen sisältöä, mikä vielä varmistaisi lopullisen tuloksen.

Asiat lähtivät etenemään ripeästi, vaikka koronan leviäminen aiheuttikin minulle vähän ylimääräistä huolta. Ensiviikolla alkaa tapahtua kun pääsen ensin Jorviin vartiaimusolmuke-tutkimukseen ja seuraavana päivänä onkin Kirurgisen Sairaalan vuoro tehdä oma tehtävänsä, jos luoja suo.

Olen luottavaisella mielellä ja myöskin kiitollinen jo etukäteen miten meillä Suomessa kunnallinen erikoissairaanhoito pelaa niin hienosti. Olen jo tavannut niin leikkaavan lääkärin, kuin anestesialääkärinkin ja se ystävällisyys minkä olen kokenut joka tasolla on vaan niin hienoa. Minulle jopa tarjottiin mahdollisuutta saada keskusteluapua, mutta sitä en tässä iässä enää tunne tarvitsevani. Olen hyväksynyt ajatuksen, että viimeistään joka kolmas ihminen sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämäänsä.

Sanoisin Esko Valtaojaa matkien, että ”Onneton se vanhus, joka ei niin pitkän elämän aikana ole oivaltanut, ettei kuolemasta kannata olla levoton. Vielä vähemmän ymmärrän moniin ihmisiin leimansa painavaa kuoleman pelkoa. Ciceron tavoin minun on mahdoton uskoa, että kuoleman lopputulos – jos niin voi sanoa – tuottaisi pettymyksen. Sanon saman kuin Valtaojakin siis pilke silmäkulmassa, etten osaa ottaa kuolemaa henkilökohtaisena ongelmana.

+9
zzz333
Sitoutumaton Espoo

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu